Allokaatio ja sijoitustuotot

Piensijoittajan mahdollisuudet vaikuttaa sijoitustoimintansa tuottoihin ovat rajalliset. Jos ajatellaan osta-ja-pidä -strategiaa, niin keskeisin väline pitkän aikavälin tuottojen määrittymisessä on allokaatio, eli sijoitusvarallisuuden jakautuminen eri omaisuuslajeihin. Osakkeiden, korkosijoitusten ja kiinteistöjen välillä on eroja riskitasossa - ja täten sijoittajan vaatimassa riskilisässä sijoitukselleen. Tämä luonnollisesti vaikuttaa pitkän aikavälin tuotto-odotuksiin. Tutkimusten mukaan allokaatio eri omaisuuslajien välillä selittääkin lähes kokonaan rahastojen (ja täten myös yksittäisten sijoittajien) tuottotason.

Mitä pitkän aikavälin piensijoittajan tästä pitäisi ajatella?

Yksinkertainen vastaus on tietysti salkun tuoton maksimointi, jos riskinottokyky sen kestää. Tämä tarkoittaisi käytännössä 100 % allokaatiota osakkeisiin, tai enemmän (jos sijoitetaan velaksi). Jos sijoitussalkku ei ole kuitenkaan täysin erillään muusta varallisuudesta, niin silloin salkussa on hyvä olla muita omaisuuslajeja joiden tuottokehitys ei korreloi voimakkaasti osakkeiden kanssa. Tällöin mahdollisen rahantarpeen sattuessa sijoittajan ei tarvitse myydä sillä hetkellä laskusuhdanteessa olevia sijoituksia. Tästä syystä sijoitussalkkuun suositellaan usein myös joltain osin korkosijoituksia tai vaikkapa kiinteistöjä ja metsäomaisuutta.

Toinen kysymys on sitten se sijoittajan ilmainen lounas eli hajautus. Kun allokaatio osakkeiden ja muiden omaisuuslajien välillä on päätetty, seuraava kysymys on siis sijoituslajien sisäinen allokaatio. Täysin rationaalinen ja kulutietoinen sijoittaja voisi tässä tapauksessa sijoittaa suoraan markkina-arvopainotteiseen "maailma-ETF:ään" sekä osake- että korkopuolella, jolloin sijoitukset jakautuvat automaattisesti maailmanlaajuisten markkina-arvopainotusten mukaisesti. Tällöin ei tarvitsisi ottaa kantaa suuntaan taikka toiseen siitä, missä oletettu tuottokehitys on seuraavaksi parasta tai huonointa.

Yllättävän harva kuitenkaan noudatta yllä olevaa ultrarationaalista strategiaa salkkunsa muodostamisessa. Suuret kansanosat toteuttavat tätä itse asiassa korkeita kuluja perivien yhdistelmärahastojen avulla. Näissä tuotteissa on se hyvä puoli, että niiden kautta pääsee helposti käsiksi hajautettuun sijoitussalkkuun, jossa on halutunlainen allokaatio. Jotkut rahastot saattavat välillä poiketa tästä, mutta yleensä tietyn vaihteluvälin sisällä. Huono puoli on sitten tosiaan korkeat kulut, jotka johtuvat aktiivisesta hallinnoinnista sekä näitä tuotteita myyvän organisaation muiden kulujen kattamisesta.

Oma-aloitteiset ja kulutietoisemmat sijoittajat toteuttavat sijoitussalkkunsa allokoinnin omaisuuslajien ja yksittäisten sijoituskohteiden välillä usein itse. Yleensä tästä saatava lisäarvo tulee pienempien kulujen ja mahdollisen viihdearvon kautta, sillä keskimääräinen sijoittaja ei yleensä kykene voittamaan markkinoita pitkällä aikavälillä. Itse asiassa moni yksityissijoittaja onnistuu aiheuttamaan itselleen lisäkuluja ja päänvaivaa tekemällä lyhyttä tai keskipitkän aikavälin spekulatiivista kauppaa, joka aiheuttaa sekä kaupankäyntikuluja että veroseuraamuksia.

Vaikka tiedostan kaiken yllä olevan, niin itsekin kuulun siihen joukkoon joka käyttää aikaa sijoitusten valintaan ja allokaatiopäätöksiin. Sijoitustoiminta sattuu nyt vaan kiinnostamaan niin paljon, että haluan itse vaikuttaa siihen mitä salkkuni sisältää. Toisaalta pyrin välttämään myyntejä ja spekulaatiota, sillä en usko että minulla on erityistä osaamista oikea-aikaisten myyntien tekemiseen, varsinkin veroseuraamukset ja kaupankäyntikulut huomioiden.

Olen itse viimeeksi miettinyt salkun allokaatiota vuoden 2010 lopussa (kts. merkintä). Tällöin linjasin asteittaisen suunnitelman salkun allokaatiolle vuoteen 2013 asti. Tämän hetkinen salkkuni muistuttaa melko paljon tuolloin tälle vuodelle suunnittelemaani. Esim. kotimaisten osakkeiden osuus oli linjattu 50 %:iin (nyt 41 %) ja kehittyvät markkinat 20 %:iin (nyt 16 %). Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut kotimaisuusasteen vähentämistä sekä vielä systemaattisempaa otetta sijoittamiseen, hieman siihen suuntaan mitä tässä blogikirjoituksessa kutsuttaan sijoitussalkun automatisoiduksi tasapainotukseksi. Seuraavassa siis päivitystä tavoiteallokaatioon.

Oma tavoiteallokaationi

Yleisesti tarkoituksenani on noudattaa sijoitustoiminnassa pääosin indeksointia ja pienemmällä osalla salkkua osakepoimintaa. Tavallaan kyse on ns. ydin-satelliitti -mallista, ja tarkoitus on jättää osakepoiminnat 30 % osuudelle. Tämä kattaisi siis sekä kotimaiset että kansainväliset osakepoiminnat. Tällä hetkellä näiden osuus salkussa on vajaa 50 %, eli jatkossa tarkoitus on panostaa suhteessa hieman enemmän indekseihin.

Indeksisijoituksista "peruskauraa" ovat 20 % allokaatiot sekä kehittyneisiin että kehittyviin markkinoihin. Tämä on sitä salkun ydintä, jolla pyritään takaamaan markkinatason tuotto pitkällä aikavälillä. Tällä hetkellä sijoitukset kehittyviin markkinoihin on hoidettu kahdella ETF:llä, joiden kohteina ovat indeksit Euro Stoxx 50 (DXET) ja S&P 600 Small Cap Value (IJS). Jatkossa tähän kategoriaan saattaa tulla muitakin sijoituksia, yksi kiinnostuksen kohde on esim. Guggenheim S&P 500 Equal Weight ETF (RSP). Kehittyvillä markkinoilla olen tällä hetkellä mukana suurin piirtein tasan MSCI Emerging Markets -indeksissä (DBX1) ja ns. frontier markkinoilla (DX2Z). Jatkossa pitäydyn todennäköisesti näissä samoissa indekseissä, sillä ne takaavat varsin laajan hajautuksen kehittyville markkinoille.

Indeksiytimen erikoisuus minulla on 10 % allokaatio cleantechiin. Cleantech kävi toimialana kuplassa ennen talouskriisiä ja romahduksen jälkeinen nousu tuntuu jo alkaneen. Omatkin cleantech-sijoitukseni (PZD) ovat nousseet käytännössä ensimmäistä kertaa plussan puolelle. Pitkällä aikavälillä uskon cleantech -toimialan nousuun, ihan maapallomme tulevaisuuden takia. Aika näyttää onko tämä hyvä allokaatiopäätös, mutta tällä mennään.

Viimeisenä osana salkun ytimestä on tarkoitus pitää 20 % korkosijoituksissa, joita tällä hetkellä on Seligsonin Euro Obligaatiossa, Euro Corporate Bondissa sekä kehittyvien markkinoiden valtionlainoissa (DXSU). Tällä hetkellä näiden osuus on n. 10 %, eli tämä osuus tulee nousemaan. Koska en aio eriyttää sijoitussalkkuani täysin muusta varallisuudesta, koen että tarvitsen myös korkosijoituksia jos joudun realisoimaan osan salkustani vaikkapa asuntokaupan tai muun suuren rahanmenon takia. Korkosijoitusten volatiliteetti on huomattavasti osakemarkkinoita pienempää, joten niiden mukana olo myös tasoittaa muutenkin salkun kehitystä.

Alla olevassa kuviossa on esitetty tavoiteallokaatio graafisesti.

Pyrin jatkossa seuraamaan tätä tavoiteallokaatiota hieman tarkemmin kuin aiempia hahmotelmiani. Seuranta tulee olemaan todennäköisesti näin aluksi kvartaalitasoista, ja myöhemmin vähintään vuosittain.

Osto: Fortum

Osakekurssit ovat nousseet joka puolella maailmaa niin vahvasti viime aikoina, että edullisen tuntuisia ostopaikkoja ei ole oikein näkynyt. Fortum on poikkeus siinä mielessä, että kurssi on pyörinyt n. vuoden 14 euron tuntumassa. Tästä huolimatta osinkoa maksetaan tänäkin keväänä  totuttu 1e - eli osinkotaso on tämän päivän hinnalla muhkeat 6,8% ! Yhtiön tulevaisuudennäkymät ovat myös kohtuullisen hyvät, varsinkin jos sähkönhinta ja -kulutus kääntyvät nousuun elpyvän talouden myötä.

Lisäsin tänään aamupäivällä 50 kpl:n lisäerän Fortumia entisten jatkoksi, hintaan 14,48. Edelliset ostokset ovat hieman kalliimmalla, joten koko Fortum-pottini on tappiolla n. 9%. Toisaalta osinkoja on kertynyt suunnilleen tämän tappion verran ja jatkossa osinkovirta jatkunee vakaana, ellei jopa nouse. Fortum on tällainen salkun peruspilari, jonka suhteen ei tarvitse yöuniaan menettää: antaa siis sähkön virrata ja osinkokoneen käydä jatkossakin kaikessa rauhassa.

Seuraavaksi on sitten tutkalla MSCI Emerging Markets -indeksin lisäys (itse käytän tähän DBX1-ETF:ää). Kehittyvillä markkinoilla - erityisesti Kiinassa - on viime aikoina ollut monenlaista tietoa talouskehityksestä ja kurssit ovat liikkuneet ylös ja alas. Olenkin odotellut sopivaa ostopaikkaa lisätä tätä indeksiä. Voi olla että kurssit jatkavat nousuaan keväällä, ja odottelu kostautuu. Täytyy seurata tilannetta.

Osinkokevät 2013 - lyhyt katsaus

Oman salkkuni osalta tulevan kevään osingot alkavat olla selvillä kotimaisten yritysten osalta. Kokonaissummaksi näyttää muodostuvan lähes sama kuin vuosi sitten. OMXH-osuus salkustani tulee osinkoesitysten perusteella tuottamaan 1357 euroa, joka tarkoittaa nykykursseihin nähden 3,8 %, tuottoa ja alkuperäisiin ostohintoihin verrattuna 4,6 % tuottoa.

Kotipörssimme osinkotaso on kansainvälisesti verrattuna korkealla tasolla ja pelkkä osinkotuotto huomattavasti korkeampi kuin mitä vaikkapa vähäriskisistä korkosijoituksista on tarjolla. Tästä näkökulmasta ei ole ihme, jos isokin raha alkaa pikku hiljaa palailemaan osakkeisiin.

Vaikka tiettynä ajanhetkenä osinko on pois yrityksen kassasta ja osakekurssi alenee vastaavasti, niin osingot kyllä signaloivat tuloksentekokykyä ja omistaja-arvontuottoa. Siksi on mielekästä analysoida osinkoja myös vuositasolla pidemmän aikavälin lisäksi. Tämän kevään osinkoesityksiin mahtui sekä positiivisia, että negatiivisia yllätyksiä.

Negatiivisesta päästä olivat tietysti nollaosingot, jotka todellakin heijastelevat alentunutta  tuloksentekokykyä. Nollaosingon "tarjoajia" salkussani on tällä hetkellä Nokia, Talvivaara ja Capman. Kaksi ensimmäistä ovat tuttuja tarinoita/tragedioita, mutta Capman yllätti kyllä nollaosingollaan. Nollaosinko johtui siitä, että Capmanin liikevoitto vuonna 2012 laski huomattavasti vuoteen 2011 nähden ja Q4:llä tuli tappiota. Vaikeita aikoja pääomasijoitusyhtiölle, siis. Parhaat myyntipaikat ovat näissä kaikissa kolmessa menneet jo, joten tässä vaiheessa en mieti myymistä vaikka nollaosingot huonoa tuloksentekokykyä osoittavatkin. Lisäostomielessä joku näistä kolmesta saattaa osoittautua nykyhinnoilla hyväksikin sijoitukseksi. Talvivaara ilmoitti eilen osakeannista ja itse ajattelin osallistua siihen niillä merkintäoikeuksilla, mitä minulle jaetaan.  Jos TV:n toiminnasta vielä tulee joskus kannattavaa, niin kärsivällinen saa ehkä palkkionsa. Matka voi olla pitkä...

Positiiviselta puolelta löytyivät mm. salkkuni suurimmat sijoitukset eli Nordea, Sponda ja Metso. Jokainen näistä on kasvanut reilusti yli 10 %:iin suomisalkustani osakekurssin nousun ja vuosien varrella tapahtuneiden lisäostojen myötä. Lisäksi jokainen näistä yrityksistä kasvatti osinkoaan täksi vuodeksi, Nordea eniten. Jos voisin vaihtaa yllä mainitut nollaosingon maksajat näihin salkun tähtiosakkeisiin, niin tekisin sen mielelläni jos voisin matkustaa pari vuotta ajassa taaksepäin. Aikakonetta ei ole käytössä jatkossakaan, joten muu ei auta kuin kärsivällinen buy-and-hold myös tulevaisuudessa.

Lisäsin tänään salkkuuni tasan tonnilla Seligsonin Euro Corporate Bond -rahastoa. Tämä on näillä näkymin viimeinen tähän sijoitusluokkaan suuntautuva osto aikoihin, sillä riskilisien pienentymisvara loppuu jossain vaiheessa, ja tuottopotentiaali vähenee yleisen korkotason kääntyessä nousuun. Euro Obligaatio -rahastoa ei tulisi enää mieleenkään lisätä, sillä valtionlainoissa on parhaat tuottovuodet takana lyhyellä tähtäimellä. Loppuvuodeksi tähtäin siirtyy suoriin osakeostoihin ja ETF:iin, kunhan sopivia ostopaikkoja aukeaa.

Näyttääkö tammikuu suuntaa koko vuodelle?

Vuoden alku on ollut huimaa kyytiä osakemarkkinoilla. Oma salkkunikin on tuottanut n. 6 % pelkästään alkuvuoden aikana, joka lähtentelee jo viime vuoden tuottoprosenttia kokonaisuudessaan. Näyttää siltä, että sijoittajien riskinälkä on palailemassa ja moni viime vuoden alisuoriutuja salkussani on noussut kovaa kyytiä.

Nousulle on monta syytä. Euroopan velkahuolet ovat alkaneet unohtua, USA:n fiscal cliffiä siirrettiin eteenpäin, ja pitkät korot perinteisissä turvasatamissa alkavat näyttää nousun merkkejä (eli pitkiin korkoihin sijoittavien tuotot heikentyvät). Jos talousongelmat jatkavat ratkeamistaan ja "iso raha" siirtyy pitkistä koroista kunnolla osakkeisiin, voi olla että vuodesta 2013 tulee harvinaisen hieno vuosi olla osakkeissa.

Tai sitten ei. Joku voisi muistuttaa, että esimerkiksi S&P 500 on nyt nousussa jo viidettä vuotta putkeen. Toinen voisi sanoa, että velkaongelmia on lykätty, vaan ei korjattu. Kolmas kertoo, että hyvät ostopaikat olivat jo, ja hyviä diilejä ei helposti löydy.

Itsellänikin on vähän kaksijakoiset ajatukset tästä vuodesta. Alku on ollut niin kova, että tavallaan odottelisi jo korjausliikettä. Lisäksi tuntuu hölmöltä ostaa indeksejä, jotka ovat nousseet jo pari vuotta putkeen. Siksipä ajatukset ovat osakemarkkinoilla ja osakepoiminnassa. Kotimaisissa osakkeissa on muutama mielenkiintoinen vaihtoehto. Ensisijaisesti lisäsijoitus Fortumiin on alkanut kutkuttaa sitä mukaa kun osakekurssi on laskenut. Fortumin osinkotaso on ollut viime vuodet vakaasti yhdessä eurossa ja osinkotuotto tämän päivän hinnalla yli 7 %. Lisäksi houkuttelisi sijoittaa Talvivaaraan nykyisellä n. yhden euron kurssilla. Kukaan ei puhu enää Talvivaarasta sijoituskohteena, joten näillä hetkillä voisi olle "vastavirtasijoittajan" ostopaikat lähellä.

Mukavaa alkanutta viikonloppua!