keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Auta lähimmäistäsi - jaa sijoitusneuvoja

Minua jaksaa hämmästyttää se, miten jokin niinkin yksinkertainen asia kuin sijoittaminen on onnistuttu kansan keskuudessa mystifioimaan jonkinlaiseksi erikoistaidoksi tai korkeariskiseksi "peliksi". Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin (esim. tässä).

Viimeisin tällainen tilanne tapahtui, kun mainitsin jotain sijoittamiseen liittyvää eräälle vanhalle tutulle, jonka kanssa emme ole aiheesta ennen jutelleet. Hän on siis keski-ikää lähestyvä henkilö, vakituisesti työssä käyvä, korkeatuloinen ja asuu uudessa talossa. En muista mitä sijoittamiseen liittyvää sanoin, mutta vastaus oli melko mykistävä.

"Kai sellaista voisi joskus kokeilla niin voisi vaikka rikastua. Pitäisi vaan olla ylimääräistä mitä laittaa."

Mielenkiintoista. Ja hyvin surullista.

Monella olisi mahdollista sijoittaa ja jopa vaurastua. Vuodet ja vuosikymmenet hoitavat sen, että pienilläkin sijoituksilla voi kerryttää merkittävän varallisuuden. Olen tullut siihen tulokseen että tämä ei johdu siitä, että rahaa ei olisi, vaan siksi että sijoittamista ei ymmärretä tarpeeksi.

Tästä syystä jokaisen kannattaa auttaa lähimmäisiään asian suhteen ja jakaa tietoa vaikkapa indeksisijoittamisesta. Näin joulun alla tämä olisi varmasti parempi lahja kuin moni muu paketti :)

Itse olen neuvonut vuosien varrella perhettä sekä ystäviä varsin monipuolisesti. Lähipiiristä löytyykin kymmenkunta tyytyväistä indeksirahasto- ja ETF-sijoittajaa, joitakin osakesijoittajiakin. Heitä ei yhdistä korkeat tulot, mutta usein korkea vuosien saatossa kertynyt varallisuus.

Moni näistä sijoittajista ei edelleenkään ole kiinnostunut sijoittamisesta, eikä välttämättä seuraa omia sijoituksiaan kovin aktiivisesti. Tämä ei todellakaan haittaa, jos on sisäistänyt korkoa korolle periaatteen ja hajauttamisen hyödyt. Yllättyneitä kommentteja siitä että "onko minulla oikeasti näin paljon rahaa säästössä" on ollut mukava kuunnella :)

Minkälaisia kokemuksia lukijoilla on tästä? Miten sinä olet auttanut lähipiiriäsi sijoitusasioiden suhteen?

18 kommenttia:

  1. Parille työkaverille olen maininnut indeksirahastoista ja ohjannut tutustumaan niihin. Monilla tuntuu olevan eläkesäästäminen luokassa "jotain pitäisi tehdä mutta kun ei ole akuutti tilanne niin eipä tule aloitettua".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläkesäästäminenhän on suomessa automatisoitu eläkejärjestelmän puitteissa. Moni uskoo vielä että tämä riittää. Ja monelle on riittänytkin.

      Tästä syystä työssäkäyvillä ihmisillä ei aina löydy helposti perusteltavaa syytä omaan säästämiseen.

      Itse olen valinnut toisen tien. En usko että eläkejärjestelmä romahtuu, mutta niukkaa tulee olemaan järjestelmän tarjoama tuki kun jään joskus 30-40 vuoden päästä eläkkeelle...

      Poista
  2. Tuttuja tilanteita. Näytin erään sijoitusaiheisen esityksen yhteydessä noin 18-vuotiaille nuorille kuinka satasen kuukausisäätön avulla ja kahdeksan prosentin vuosituotolla saavutetaan yli puolen miljoonan arvoinen ylimääräinen eläkepotti. Yllätyksekseni kaikkia vaikutti kiinnostavan enemmän sen vaivaisen satasen tuhlaus kuin vauraiden eläkepäivien viettäminen. Noh, diskonttokorkonsa kullakin.

    Sijoittamiseen asennoidutaan myös erikoisesti Suomessa, varsinkin sijoitusaiheisten uutisten kommenttipalstoilla. Hiljattain eräälle tuttavalleni alkoi jäädä rahaa säästöön, ja kehotin häntä sijoittamaan sen ETF:iin, esimerkiksi MSCI Worldiin. Tylsä sijoittaminen ei kuitenkaan kiinnostanut tippaakaan, vaan hän kysyi että olisiko sen sijaan minulla tiedossa jokin uusi Nokia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekään en ole aina saanut (sijoittamista aloittelevia) tuttaviani ohjattua indeksisijoittamisen tielle. Muutama on valinnut osakeostot itselleen "mielenkiintoisiin" yrityksiin. Sinänsä tämä olisi ok, mutta kun näitä on sitten ilmeisesti myytykin. Ja usein ostot ja myynnit pienillä summilla, eli välittäjä ja verottaja kiittää...

      Poista
  3. Olen puhunut sijoittamisesta mutta mielenkiintoa ei ole omilta ystäviltäni vielä löytynyt. Yksi tuttuni säästää vielä asuntoonkin joten rahaa sijoituksiin ei ole. Toinen taas käyttää kaikki rahansa matkusteluun. Työkaverini käyttää rahastoyhtiötä sijoitusten tekemisiin. Hänellä on kuukausisäästösopimus. Kun mainitsin tällaisten palvelujen kulujen kalleuden niin sillä ei kuulemma ollut mitään merkitystä koska rahasto oli tänä vuonna tuottanut hyvin. Oikeasti rahasto oli hävinnyt indeksille. En saanut vakuutettua työkaveriani sijoittamaan esim indekseihin koska noissa rahastoissa on kuulemma asiantuntijat hoitamassa sijoituksia ja sitten hänen ei tarvitse niihin itse paneutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monenlaista tarinaa! Noista se asuntosäästäminen kuulostaa ihan hyvältä ratkaisulta :)

      Poista
  4. Monelle suurin sijoitus tuntuu olevan menojen keskittäminen S tai K ryhmään ja sieltä saa sitten bonusta. Työkavereissa varsinkin löytyy paljon porukkaa jotka ei ole sijoittaneet mihinkään muuhun kuin omaan asuntoon, vaikka ei pitäisi olla kuukausituloista kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi tuo oma asunto kuin ei mitään! Minulla on näitäkin tuttuja jotka ovat olleet työelämässä yli 10 vuotta mutta asuvat vieläkin vuokralla, eivätkä silti sijoita mihinkään muuhun kuin viihteeseen ja matkailuun.

      Tässä tapauksessa on missattu pitkä nollakorkojen aika, joka saattaa kaduttaa jälkeenpäin jos asiasta ymmärtää...

      Poista
  5. Omasta läpi- ja kaveripiiristä löytyy molempia, niitä joita ei kiinnosta ja niitä jotka säästävät, osa minun ansiosta ja osa jo muutenkin.

    Yksi työkaveri innostui, alkoi säästämään Seligsoniin ja kun noin 3kk myöhemmin otin asian puheeksise tokas "mä otin jo rahat ulos".. nauratti :D

    Asiasta puhuessa kannattaa aina muistaa, että takana on pitkä nousu joten ystävyyssuhteet voi olla koitolla jos joku innostuu juuri sinun puheista sijoittamaan ja sitten tulee iso markkinaromahdus.. itse aina kerron tämän faktan ja korostan jatkuvaa kk-säästämistä eli ajallista hajautusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. Itsekin korostan tätä syklityyttä ja varoittelen että tappioita voi tulla jos sijoittamisen aloittaa. Yleensä ehdotukseni onkin ajallinen hajauttaminen kuukausisijoituksin loppuelämän ajaksi :)

      Poista
  6. Eräs huvittava kommentti tuli uimahallin naisten saunaosastolta. Pohatta oli ollut hiljattain tv:ssä, niin tämä lähellä eläkeikää oleva nainen tokaisi, että pitäsiköhän hänen itsekin alkaa säästämään, niin saisi parempaa eläkettä. "Että kun laittaa 500 euroa kk:ssa säästöön, niin voi muka jäädä eläkkeelle ennen aikoijaan, ihan hulluja puhuvat..." Teki mieli sanoa vastaan, mutta jätinpä sanomatta.

    Veikkaan, ettei monella suomalaisella ole riittävästi pitkäjänteisyyttä, että jaksaisivat säästää kuukausittain. Moni haluaa pikavoiton samantien eikä ymmärrä, ettei pikavoittoja yksinkertaisesti ole sijoittamisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän takia paras joululahja onkin ylipuhua joku sukulainen tai ystävä säännölliseen palkkapäivänä tapahtuvaan kk-säästämiseen :)

      Itse olen onnistunut tässä muutamassa tapauksessa, ja jotkut tuttavat ovat säästäneet yli 5 vuotta indeksirahastoihin suosituksestani ilman että olisivat puuttuneet pääomaan tai alkaneet hötkyillä. Saa nähdä että muuttuuko ääni kellossa kun seuraava laskusuhdanne tulee...

      Poista
  7. Suomalaiset eivät yleensä puhu raha-asioistaan muille ja silloin harvoin kun he puhuvat niistä, eivät he välttämättä puhu totta. Usein parhain sijoittaja työpaikalla on sellainen, joka ei sijoittamisesta puhu sanallakaan tai jopa myötäilee muita raha-asioista valittamisessa. Tai sitten valehtelevat sekä sijoitusten määrän että kohteet. Nimittäin omista raha-asioista valehtelemista pidetään Suomessa täysin hyväksyttävänä, vaikka muissa asioissa valehtelua paheksutaankin. Varsinkin vaatimattomuutta pidetään vanhemmassa ikäpolvessa hyvänä asiana ja rahoilla kehumista pidetään moukkamaisena.

    Jos puhut sijoittamisesta työtovereillesikin niin aika harva heistä kertoo sijoituksistaan mitään, vaikka kuinka utelisit. Useimmat kun pitävät raha-asioitaan henkilökohtaisena asiana, eikä siitä tarvitse kertoa kenellekään. Jotkut pitävät sitä yhtä järkevänä kuin makuuhuoneen puuhista puhumista. Osa voi jopa väittää, että heillä ei olisi sijoituksia, vaikka laittaisi sijoituksiin rahaa joka kuukausi.

    Ja veloista valittaminen on yleistä puhetta, monet valittavat muiden mukana veloistaan jopa silloin, vaikka heillä ei oikeasti olisi euroakaan velkaa.

    Olen itsekin päättänyt, että en ikinä tule kertomaan kenellekään miten paljon sijoitan tai mihin sijoitan. Aivan kuten en kerro velkojeni määrää (en edes sitä, onko minulla ylipäätään velkaa), enkä montaa muutakaan asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiat ovat varmasti monella työpaikalla erityisesti noin. Minä olen keskustellut raha-asioista itsekin rehellisesti vain muutaman työkaverin kanssa. Kahvipöydässä näitä ei todellakaan käydä läpi.

      Mistä tämä sitten johtuu? Kuten sanoit, kulttuurista. Olen pientä muutosta huomannut tässä vuosien varrella asian suhteen. Muutos on kuitenkin hyvin hidasta, ja asuntolaina on ainut "sijoitusmuoto" josta keskustellaan ääneen isommassa porukassa. Itsellänikin olisi kynnys heittää salkun kokoa kasuaalisti mukaan keskusteluun. Amerikoissa tämä kuulemma onnistuu, mutta ei kyllä suomessa tänä päivänä...

      Poista
  8. Suomalaisilla on juuri tekstissäkin mainitsemasi ihmeellinen ennakkokäsitys sijoittamisesta. Sijoittamista pidetään yleisesti vaikeana ja "upporikas/rutiköyhä" pelinä. Lieneekö Wincapita keissi vaikuttanut suomalaisten ajatteluun sijoittamisesta? Vaikka Wincapita ei suoranaisesti sijoittamiseen liittynytkään.

    Anyway, itsekin olen vanhempiani yrittänyt saada kiinnostumaan sijoittamisesta ja mahdollisen kuukausisäästämisen aloittamisesta ETF:ään. Pian todennäköisesti sen aloittavatkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Media muutenkin käsittelee sijoittamista jotenkin skandaalihakuisesti. Vaikkapa pääministeri Sipilän ihan normaalit eläkesijoitukset saadaan näyttämään veronkierrolta ja kähminnälta, vaikka kyseessä on kaikille saatavilla olevat sijoitusinstrumentit...

      Poista
  9. Itse tajusin korkoa korolle -ilmiön voiman lukion matematiikan tunnilla vuonna 2015, pian sen jälkeen teinkin jo ensimmäiset osakeostoni.Olen nyt tähän asti saanut houkuteltua yhden itseäni vain vuoden vanhemman mukaan, joka onkin minua nyt jälkeenpäin kiitellyt saamistaan tuotoista, vaikka hän ei niitä olekaan toki vielä realisoinut.
    Saman olen minäkin huomannut ihmisten asenteista sijoittamiseen, monet tutut tuntuvat pitävän sijoittamista niin vaikeana, ettei siihen kykene kuin täysi talousnero.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisinpa minäkin tajunnut tämän lukiossa. Silloin itseäni kiinnosti rahan käyttökohteina ihan muut jutut kuin osakkeet :)

      Poista