maanantai 1. toukokuuta 2017

Suomessa on helppo vaurastua, osa 2

Kirjoitin reilu viikko sitten bloggauksen otsikolla "Suomessa on helppo vaurastua". Siinä perustelin omasta näkökulmastani sitä, että kuka tahansa voi vaurastua ja jopa rikastua Suomessa, koska meillä on käytössä julkisesti kustannettu varhaiskasvatus, koulutus ja terveydenhuolto. Kirjoitus sai aikaan vilkkaan keskustelun, ehkäpä yhden blogin historian vilkkaimmista. Vaurastuminen ja sen edellytykset ovat aihepiiri, johon kaikilla on jonkinlainen, usein eriävä mielipide.

Näin kansainvälisenä työväen juhlapäivänä on hyvä reflektoida hieman lisää - edellisen postauksen kommenttienkin valossa - Matti Meikäläisen mahdollisuuksia vaurastua omalla työllään.

Edellisessä postauksessa käytiin hyvää keskustelua siitä, että monilla on lähtökohta kotona sellainen, että opiskeluvalinnoille tai -menestykselle ei ole kunnollista pohjaa. Samoin rahaan ja säästämiseen liittyvät asenteet periytyvät niin hyvässä kuin pahassa. Allekirjoitan nämä väitteet täysin. Tästä huolimatta olen samaa mieltä kuin alunperinkin, eli Suomessa on jokaisella yksilöllä mahdollisuus vaurastua, koska järjestelmä tarjoaa siihen hyvät puitteet. 

Kotiolot, asenteet, huono onni, terveyshuolet ja muut tilannetekijät tietenkin rajoittavat näitä lähtökohtia. Silti, Suomessa tarjottava järjestelmätason infrastruktuuri takaa kansainvälisessä vertailussa erittäin hyvän turvaverkon. Yhdysvaltalaisen työväestön vaurastuminen voi katketa yllättäviin terveydenhuoltokuluihin, tai viimeistään jälkikasvun college-maksuihin. Briteissä keskituloiset äidit joutuvat pohtimaan kotiinjäämistä pahimmillaan useita tuhansia kuukaudessa maksavan lastenhoidon vaihtoehtoiskustannuksen takia.

Suomessa yksilö on oman tilanteensa ruorissa eikä ole riippuvainen muiden yksilöiden taloudellisesta tuesta elämän- ja koulutusvalintoja tehdessään. Mitä enemmän muiden maiden (erityisesti anglosaksisten) järjestelmiin tutustuu, sitä enemmän osaa arvostaa suomalaista yksilöä vapauttavaa järjestelmää. Sinänsä ironista onkin, että yksilönvapautta rummuttavat uusliberalistiset mallimaat yleensä pakottavat yksilöt riippuvaiseksi toisistaan taloudellisesti (opiskelijat vanhemmistaan, ikääntyvät vanhukset lapsistaan), siinä missä sosialistinen Suomi mahdollistaa yksilön omaehtoiset pyrkimykset. Kyllä, näiden pyrkimysten kontekstiin vaikuttavat kaikki edellä mainitut tilannetekijät, mutta siitä huolimatta taloudellinen infra avaa mahdollisuuksia kansainvälisesti vertaillen erinomaisella ja tasa-arvoisella tavalla. 

Tärkeimmäksi vaurastumisen edellytykseksi lasken kärsivällisyyden, en hyvää tuuria, perhetaustaa taikka erityistä lahjakkuutta (ellei kärsivällisyyttä lasketa sellaiseksi). Tämä oli toinen pointti mikä aiheutti paljon keskustelua. Olen edelleen sitä mieltä että asia on näin. Kärsivällinen sijoittaja (eli "laiska sijoittaja"!) aloittaa sijoittamisen pienistä puroista, aloittaa sen ajoissa, hajauttaa sijoituksensa ajallisesti ja maantieteellisesti, ja tekee tätä pari-kolmekymmentä vuotta. Keskituloisen ihmisen tapauksessa tällä systeemillä lopputulos on oivallinen, ja sitä parempi mitä aiemmin tajuaa aloittaa. Suurituloinen toisaalta pystyy kääntämään ansiotulovirrat passiivista tuottoa tahkoaviksi pääomatuloiksi vieläkin helpommin. Myös pienituloiselle sijoittaminen kannattaa, mutta vaurastumiseen tarvittava aika ja kustannuskuri korostuvat.

Totta kai myös lahjakkuudella on merkitystä. Lahjakkaat yksilöt päätyvät huippupalkattuihin duuneihin, sekä nousevat supertähtiyrittäjiksi ja superrikkaiksi. Näitä tarinoita saamme lukea lehdistä päivittäin. Toisaalta lahjakkuuskaan ei läheskään kanavoidu varallisuudeksi, vaan lyhyille urheilu-urille tai taiteeseen ja kulttuuriin, mitkä eivät ole mitään kultakaivoksia näin keskimäärin.  Enemmän merkitystä - myös tutkimusten mukaan - on pitkäjänteisyydellä ja lujalla tahdolla. Jos aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen kirjaa Grit: The Power of Passion and Perseverance (jossa mainitaan muuten myös suomalainen "sisu").

Näillä ajatuksilla on hyvä jatkaa työväen juhlaa, töissä käymistä ja pitkäjänteistä sijoitustoimintaa :) Mukavaa vappua kaikille!

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Suomessa on helppo vaurastua

Suomalaisilla on tapana valittaa siitä, että suomessa on vaikeaa rikastua. Progressiivinen verotus aiheuttaa sen, että tulojen kohotessa suuremmiksi, alkaa niistä mennä merkittävä siivu verottajalle. Tämä taas vähentää kehittymisen ja työnteon motiiveja. Ja tekee siis rikastumisen "vaikeaksi".

Tätä perustellaan usein perisuomalaisen synnin eli kateuden kautta. Koska olemme kateellista kansaa, emme halua että naapuri pääsee liian helposti hyville tienesteille. Käytännössä tämä käy niin, että äänestämme valtaan poliitikkoja, jotka säätävät tiukan progressiiviset verot.

Väitän, että Suomessa ei ole vaikeaa rikastua ja yllä olevat jutut ovat lähinnä kaupunkilegendaa tai vaihtoehtoisesti liian kapea katsantokanta. Päinvastoin, Suomessa rikastuminen on loppujen lopuksi aika helppoa, tai oikeastaan vaurastuminen. Vaurastumisella viittaan ajan myötä tapahtuvaan varallisuuden kasvuun ja ennen pitkää jopa taloudelliseen riippumattomuuteen.

Suomessa kaikki lähtee siitä, mihin kieltämättä suurehko verotuksemme käytetään. Meillä on kaikille lähes ilmainen varhaiskasvatus, sekä täysin ilmainen ja maailman parhaimpiin kuuluva koululaitos. Korkeammalla asteella sitten jopa opiskelijoille maksetaan siitä, että he lukevat itselleen tutkinnon!

Jos tätä vertaa moneen länsimaiseen yhteiskuntaan, on ero merkittävä. Mahdollisuuksien maassa Yhdysvalloissa opiskelijoilla ja heidän vanhemmillaan on yleensä valtava velkataakka, jos heillä ylipäätään on varaa käydä koulutus läpi. Kehittyvissä maissa taas vaurastumisen mahdollisuudet ovat pitkälti kiinni oikeaan perhetaustaan kuulumisesta. Suomessa tarjolla on koulutuksessa ja ylipäätänsä muutenkin mahdollisuuksien tasa-arvo, joka antaa Matti ja Maija Meikäläiselle hyvät pohjat tavoitella unelmiaan, esimerkiksi vaurastumista.

Se, että tuloerot ovat pieniä ei tarkoita sitä, että Suomessa ei voisi rikastua. Suomessa rikastumiseen vaaditaan vain järkevä ja pitkäjänteinen suunnitelma ja halua toteuttaa se. Voit tehdä lapsestasi miljonäärin ennen hänen eläkeikäänsä pelkästään sijoittamalla lapsilisät. Muuta ei tarvita - siis muuta kuin kärsivällisyytä! Jos sinulle ei käynyt niin onnekkaasti, että vanhempasi tekivät edellä mainitun (itselleni ei valitettavasti näin käynyt), niin vaurastuminen onnistuu kyllä aikuisiälläkin. Käytännössä resepti on yksinkertainen:
  1. Hanki hyvä koulutus arvostetulta alalta (esim. Ekonomi, Juristi, Lääkäri, DI; kaikilla näillä koultustaustoissa mediaanitulot 4000-5000 euroa valmistumisen jälkeen, ja reilusti enemmän uran edetessä)
  2. Käy töissä ja laita sijoituksiin reilusti enemmän kuin kulutat. Edellä mainituilla taustoilla ja tyypillisillä ammateilla onnistuu jopa 2000 euron sijoitukset kuukaudessa.
  3. Sijoitukset ajallisesti ja maantieteellisesti hajauttaen matalakuluisiin tuotteisiin (esim. indeksirahastoihin). Ajan myötä korkoa korolle -ilmiö käynnistyy toden teolla, ja pääoma alkaa tekemään töitä.
Yllä mainittu suunnitelma on yksinkertainen ja hieman kärjistäen väitän että se onnistuu melkein jokaiselta. Toisaalta suurin osa meistä ei tätä tule saavuttamaan eri syistä (esim. ammatinvalinta, elämäntavat, kulutuspreferenssit, terveysongelmat). Siinä missä progressiivinen verotus kieltämättä hidastaa rikastumista ansiotuloilla, ajan myötä korkoa korolle -ilmiö ja ainakin tällä hetkellä käytännössä tasaverotetut pääomatulot kääntävät vaakakupin selkeästi vaurastumista suosivaksi.

Itse olen noudattanut pitkälti tätä suunnitelmaa, ja näillä näkymin olen taloudellisesti riippumaton neljänkymmenen ikävuoden kieppeillä. "Vauras", ehkä myös "rikas" olen viidenkymmenen ikäisenä, jos tämän rajana pidetään vaikkapa miljoonan euron sijoitusomaisuutta. Nämä siis sillä oletuksella, että teen sijoituksia nykyisellä n. 2000 euron kuukausitahdilla ja saan niille kohtuullisen tuoton.

Mitä lukijat olette mieltä? Onko vaurastuminen Suomessa niin vaikeaa kuin väitetään vai elänkö jonkinlaisessa kuplassa koska itselleni tämä näyttäisi olevan mahdollista? Bloggarikollega P.Ohatta esimerkiksi kertoo "eläkkeelle" jäämisen olevan mahdollista kenelle tahansa 35 vuotiaana, joten en ole yksin tätä mieltä :)

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Suomisalkun osinkokehitys, 2017 update

Tässä vaiheessa vuotta suomisalkun osingot alkavat olla selvillä. Näistä suurin osa on tullut jo tilillekin, ja loput ovat melko varmasti tiedossa. Samalla on hyvä tilaisuus katsastaa, että mitä osakkeita kotimaisesta pörssistä on tullut hankittua. Alla olevasta kuviosta näkyvät salkkuni kotimaiset osakkeet, sekä näiden osinkojen kehitys verrattuna viime vuoteen. Yleinen linja näyttää mukavan nousujohteiselta. Ainostaan Nokia on laskemassa osinkoa reilusti sejä Citycon hieman (tai siis osinkoa & pääomanpalautusta). Nollaosinkoja tarjoaa hiljattain pörssiin listautunut Heeros, sekä ongelmayhtiöt Outotec ja Talvivaara.


Saan bruttona osinkoja suomisalkusta 2017 aikana kaiken kaikkiaan 2241 euroa. Viime vuonna summa oli 2058 euroa ja vuonna 2015 1499 euroa. Osinkoja tulee siis aiempaa enemmän, johon toki vaikuttavat myös lisäostot. Uusina tulokkaina salkkuun on viime vuoteen verrattuna tullut osinkoja maksavista firmoista Consti, Suomen Hoivatilat, Stora Enso ja YIT. Lisäksi Heeros on uusi tulokas, mutta tämä ei näy osingoissa.

Suomisalkkuni markkinahinta on tämän päivän arvoilla 63838 euroa, eli osinkopotti vastaa n. 3,5%:ia. Kyllä tämä käyttötilit voittaa. Toinen näkökulma asiaan salkun hankinta-arvo, joka on 39979 euroa. Tälle summalle osinkotuotto onkin jo mukavat 5,6%. Vuosien varrella osingot aikanaan maksavat sitten koko salkun hankintahinnan takaisin. Laiskan sijoittajan kelpaa vierestä katsella :)

Mukavaa ja aurinkoista pääsiäistä kaikille!

perjantai 31. maaliskuuta 2017

2017 / Q1: Tuotto +2,7%, Pääoma +14731 euroa

Vuoden 2017 ensimmäinen kvartaali on nyt paketissa ja on aika tarkastella miten sijoitusten osalta sujui. Tämähän oli ihan huikea kvartaali salkun kasvun osalta! Tuotto oli lopulta vain kelvollista, koska markkinoiden Trump-ralli alkoi hyytyä maaliskuun aikana. Pääoman noususta vastasivatkin enemmän uudet sijoitukset, ja hieman vähemmässä määrin arvonnousu.

Uusia sijoituksia tein Brown Formaniin, alustatalouden kolmikkoon Facebook, Twitter & Zalando, Eurolainoja shorttaavaan DXSV-ETF:ään, sekä viritin Nordnetin ETF-kuukausisijoitukset tasan tuhanteen euroon kuukaudessa. Kaiken tämän jälkeen alkoi olla sellainen olo, että sijoituksia on tullut tehtyä vähän liikaakiin. Tarkoitus onkin laittaa jarruja päälle, pidättäytyä isommista sijoituksista ja kerätä vaihteeksi lisää käteiskassaa.

Kvartaalin aikana salkun pääoma ylitti ensimmäistä kertaa 200K (kts. erillinen bloggaus aiheesta), ja on tällä hetkellä 206 542 euroa. Sijoitettua pääomaa 141 494 euroa, joten plussalla ollaan yli 46 %. Lisäksi salkusta on kertynyt realisoitunutta nettotuottoa lähes 8 tuhatta euroa kaiken kaikkiaan. Tässä kvartaalin avainluvut:
  • Uusi sijoitettu pääoma 2017 Q1 aikana: 9228 euroa
  • Pääoman kasvu yhteensä (pl. osingot): 14731 euroa (7,7 %)
  • Osingot (netto): 660 euroa
  • Tuotto (pl. osingot): 5503 euroa (2,7 %) 
Alla olevasta kuvaajasta voi hahmottaa salkun kasvua vuosien varrella. Aika tasaisen hyvältähän nämä käppyrät näyttävät. Jokohan seuraavan kvartaalin tai viimeistään tämän vuoden lopussa päästään näkemään markkina-arvon laskua?

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Jarruja päälle

Osakemarkkinoiden syklit kulkevat tyypillisesti 5-10 vuoden jaksoissa. Nousujakso on usein pidempi, jota seuraa sitten nopeampi romahdus. Molempiin suuntiin tapahtuu tyypillisesti sahausta ja "vääriä hälytyksiä" matkan varrella. Jo nyt voidaan sanoa että nykyinen nousumarkkina on poikkeuksellinen, erityisesti jos tarkastellaan maailman suurimpia osakemarkkinoita eli jenkkipörssejä.

Se on ensinnäkin poikkeuksellinen kestoltaan. Nykyisellään ainoastaan vuonna 1987 alkanut nousumarkkina on ollut pidempi kuin nykyinen, vuonna 2009 alkanut . Se on myös tarjonnut poikkeuksellisen hyviä tuottoja, erottuen samalla tavalla aiemmista nousukausista (tässä koottua, joskin vähän vanhaa dataa aiheesta).

Kolmas asia mikä tekee nykyisestä nousumarkkinasta poikkeuksellisen, on keskuspankkien (FED, EKP) tarjoama vetoapu. Kvantitatiivinen elvytys ja nolla/miinuskorot ovat uusi tilanne markkinoilla. Tämä on ajanut sijoittajia etsimään tuottoja riskisijoituksista, koska vähäriskisten sijoitusten tuotot ovat nollan tuntumassa tai miinuksella. Viime aikoina on alettu olla sitä mieltä, että tämä politiikka on ollut onnistunutta sekä USA:ssa, että alkanut vaikuttaa positiivisesti myös Euroopassa. Tämä siis talouden elpymisen osalta. Osakekursseissa tämä on näyttäytynyt sitten aivan järisyttävän hyvinä ja pitkäkestoisina tuottoina.

Allekirjoittaneen salkku on kasattu pääosin tämän historiallisen nousumarkkinan aikana. Tämä ei voi olla vaikuttamatta omaan ajattelutapaan ja toimintaan. Jokainen vuosi toisensa jälkeen salkkuni pääoma on kasvanut, ja tähän liittyy kiinteästi jatkuvasti taustalla hyrräävä nousumarkkina. Asiaa on syytä tarkastella kriittisesti.
  • Kokemani laskukaudet (vaikkapa 2015 Euroopassa) ovat olleet lyhytkestoisia ja tarjonneet hyviä ostopaikkoja ennen seuraavaa nousua. Tästä syystä olen tottunut ryntäämään markkinoille joka kerta kun hieman reilumpi lasku on tapahtunut. Tämä on ollut toistaiseksi erinomainen asia. Jatkossa tämä voi muodostua ongelmaksi, jos tyhjennän kassan vaikkapa siinä vaiheessa, kun isommasta laskumarkkinasta on menty vasta ensimmäinen kolmannes. Kyyti voi olla kylmää ja olo orpo, kun sotakassa on kuivunut alkumetreillä.
  • Riskinottohaluni on kasvanut salkun pääoman karttumisen kanssa. Ihan viime aikoina olen tehnyt uusia osakeostoja - itse asiassa ihan reippaaseen tahtiin. Tämä on sinänsä ihan ok, sillä yksittäiset lisäsijoitukset ovat varsin pieniä salkun pääomaan verrattuna. Tästä voi kuitenkin seurata isossa kuvassa sokeutuminen markkinariskille, vaikka yksittäisten osakkeiden riskit ovatkin hajautettu.
  • Olen alkanut ottamaan myös merkittäviä yksittäisiä osakeriskejä mm. uusiin listautujiin (Suomen Hoivatilat, Heeros) sekä muuten riskipitoisiin yrityksiin (kuten aiemmin tällä viikolla FB, Zalando & Twitter). Usein tällaisia sijoituksia tehdään hyvin paljon erityisesti nousumarkkinan huipulla.
Nämä ongelmat lienevät tuttuja myös muille ja toteutuvat jokaisen syklin kohdalla enemmän tai vähemmän. Eri asia on sitten se, että kuinka hyvin pystymme tunnistamaan mahdollisia virheitä omassa sijoituskäyttäytymisessämme. Itse pysähdyin tänään pohdiskelemaan näitä asioita kriittisesti. Lopputulos on se, että minulla taitaa olla niinsanotusti "mopo karannut käsistä" sijoitusten suhteen. Vaikka vuoden alussa asetin tavoitteeksi käteiskassan keräämisen 20 Keuroon sekä uusien sijoitusten ohjaamisen kohti tavoiteallokaatiota, niin loppujen lopuksi olenkin intoutunut ostamaan salkkuun uusien yritysten osakkeita.

Nyt on aika laittaa jarrut päälle. 

ETF-kuukausisijoitukset (1000 e/kk) saavat virrata normaalisti, mutta muuten ohjaan lisäsijoitukset käteiskassaan. Yritän parhaani, etten etsi, seuraa tai kehittele uusia osakeideoita. Odottelua voisi myös helpottaa aiemmin lanseeraamiini osto-ohjelmiin (VNQ, VNQI, CRBN) sitoutuminen. Näissä on seuraavat ostotasot melko kaukana ja hyvä niin. Jos markkinat laskisivat niille tasoille, silloin olisikin oikea aika toimia.

Katsotaan miten tämä "projekti" onnistuu. Onko muilla samanlaisia ajatuksia tai ongelmia? Minkälaisia ratkaisuja olette tehneet, jos minkäänlaisia?