Olen tullut siihen tulokseen, että normaalin palkansaajan suurin este vaurastumiselle on pitkäjänteisyyden puute. Tänä vuonna olen muutaman kerran päätynyt keskelle säästämis- ja sijoittamiskeskusteluja. Tässä pari melkein suoraa lainausta:
"X & Y -rahastot ovat nousseet viime aikoina mukavasti. Nyt voisikin ostaa sen uuden auton, sporttivarusteilla!"
"Tallinnan matka on taas plakkarissa."
Kukaan ei ole puhunut sijoittamisesta vaurastumisen takia. Kukaan ei ole puhunut sijoittamisesta yli 5 vuoden aikajänteellä. Onneksi olen sentään saanut lähipiiristä ja sukulaisista muutaman "käännynnäisen" innostumaan pitkäaikaissijoittamisesta.
Kivijalkapankkien mainonta ei auta tässä lainkaan. Päinvastoin, (rahasto)sijoittamista markkinoidaan usein vuosittaisen etelänmatkan tai jonkin muun lyhyen aikajänteen tavoitteen toteuttamiseen. Onhan tällainen toki konkreettisempi ja mukavampi asia, kuin vain säästäminen "säästämisen vuoksi".
Itselleni tällainen ajattelutapa ei ole koskaan toiminut. Ehkäpä siksi olen saanut säästettyä kohta 150K euron arvoisen salkun palkkatyön ohessa, ja ajatuksissa on että tämä on vasta alkua. Pidemmällä aikavälillä salkku alkaa tuottaa osinkoja siihen malliin, että voin tehdä niitä Tallinnan matkoja ja vaikka ostaa autojakin (tähän menee toki vähän pidempään) pelkästään osinkotuotoilla, jos siltä tuntuu. Pointti on siinä, että tässä matkan varrella tulee tienattua itselleen taloudellinen riippumattomuus, sekä harjoiteltua järkeviä ja kohtuullisia kulutustottumuksia. Näillä pärjääkin sitten jo varsin pitkälle.
Toisaalta, jos kaikki sijoittavat, ei kukaan vaurastu. Ainakin nykymaailmassa missä yhä tarvitaan ihmistyötä.
VastaaPoistaTotta. Mutta moni voisi tehdä taloudellista & sosiaalista arvoa luovaa työtä JA lisäksi sijoittaa osan rahoistaan. Näin teen itsekin. Itse asiassa ammatissa kehittyminen ja uralla eteneminen on lisännyt vuosien varrella tulojani varsin reilusti, joka puolestaan taas auttaa sijoittamaan enemmän vaikka elintasokin on samalla parantunut. Paras sijoitus itse rahallisten sijoitusten lisäksi taitaa olla oma terveys ja työkyky...
PoistaNo suurimmalla osalla on jo ylitse pääsemättömänä ongelmana edes saada säästöön mitään mitä voisi sitten yrittää sijoittaa. Sitten jos joku onnistuu siinä ja varsinkin jos on vielä kehdannut menestyä ammatissaan ja saa muita korkeampaa palkkaa niin sitten sitä hakutaan ahneeksi ja sen tuloja pitäisi verottaa rankemmalla kädellä.
VastaaPoistaMonelta unohtuu, että pieniäkin summia voi sijoittaa kustannustehokkaasti ja hajauttaen. Pienistäkin tuloista voisi usein löytyä 20 tai 30 euroa /kk indeksirahastoihin. Sijoittamisen ajatus toki lienee kaukainen silloin kun oikeasti tuloja on vähän.
PoistaJa progressiivinen verotushan tunnetusti toimii suomessa erityisesti tuloveropuolella, olen huomannut tämän :) Pääomatuloissa taas ollaan lähellä tasaveroa, eli nykyisellä verosysteemillä kannattaa olla pääomatulon piirissä jos mahdollista - ja näin moni on tehnytkin.
Erinomainen kirjoitus, samoja ajatuksia itsellänikin. Kuinka pitkään olet sijoittanut?
VastaaPoistaKiitos! Olen sijoittanut tavoitteellisesti n. 7 vuotta, tätä blogia aloitin pitämään vajaa 6 vuotta sitten. Eli melkein koko tarina löytyy tästä :)
PoistaItse olen aina jemmannut rahaa säästötileille. Joskus 15 vuotta sitten ryhdyin laittamaan ajoittain rahaa rahastoihin, ja vasta muutama vuosi sitten ryhdyin tosissani asiaa miettimään ja seuraamaan.
VastaaPoistaAllekirjoitan kyllä,yleisen pitkäjänteisyyden puutteen, myös aiemmassa itsessäni. Vielä isomman painon laittaisin sille, ettei tajuta tai haluta asiaan perehtyä.
Etenkin matalakuluisten indeksirahastojen säästäminen on hyvin helppoa - ei tarvitse juuri mitään seurata tai opiskella. Lisäksi indeksipuolella kiinnittyy aika hyvin maailmantalouteen, eli ei voi menettää sijoituksiaan Talvivaaran konkurssissa.
Olen itse yrittänyt puhua aika avoimesti sijoittamisesta, mitä nyt bloggaan nimimerkillä. Ihan vain korostaakseni että se on helppoa ja keskimäärin pitkässäjuoksussa myös kannattavaa.
Muistutan ajoittain itseäni siitä, että on monia harrastuksia jotka maksavat satoja tai tuhansia euroja vuodessa. Sijoittaminen on harrastus jossa useimmiten on plussan puolella, ja ahdistuu asioista kuten "jäin indeksistä." Eli siis harrastus ei tuottanut niin paljoa kuin olisi voinut tuottaa...
Tietämättömyys on tosiaan toinen iso ongelma pitkäjänteisyyden puutteen lisäksi.
PoistaHuvittavaa sinänsä, että siinä vaiheessa kun tietoa sijoittamisesta on runsaasti, moni päätyy yksinkertaisiin, kustannustehokkaisiin ja helppoihin ratkaisuihin :)
Pitkän aikavälin ajattelu on ehdoton kilpailuetu nykymaailmassa. Tämä asia koskee mitä tahansa elämänalaa. Tämä juuri sen takia, että hyvin harvat niin tekevät. Mistä tämä sitten johtuu? Siihen pitääkin katsoa suurempia näkökulmia.
VastaaPoistaErityisesti rahoitusalan liiketoiminta perustuu nimenomaan juuri lyhytjänteisyyteen, koska se lisää alalla pyörivien yritysten tuloja. Mitä enemmän kauppaa tehdään sitä paremmin rahoitusyhtiöt pärjäävät, koska ne saavat prosenttinsa asiakkaidensa aktiivisuuden mukaan.
Maailmassa tapahtuvat muutokset ovat myös jatkuvasti nopeutumassa, joten sekin vaikuttaa ihmisten mielikuviin. Kaikki on saatava nyt ja heti, oli kyse rahoista, matkoista tai muista saavutuksista. Tämä kaikki vaikuttaa ihmisten lyhytjänteisyyteen.
Se mikä tästä kirjoituksesta selvästi puuttuu on neuvot pitkäjänteiseen sijoitustoimintaan. Esimerkiksi kuinka luoda pitkän aikavälin sijoitussuunnitelma tai paljon esimerkiksi miljoonan euron sijoitussalkun saaminen vaatii rahaa säästöön kuukaudessa.
Oma vastaukseni on 500€/kk 40:n vuoden ajan. (7%:in reaalituotto). Moralisoinnin lisäksi tulisi aina esittää myös ratkaisuja..
Kiitos TT hyvistä ajatuksista. Pitkäjänteisyys on tosiaan kilpailuetu muissakin asioissa. Sijoittamisessa toki korkoa korolle efekti vielä korostaa tätä entisestään. Sama ei välttämättä ole totta vaikkapa huilun soittamisen opettelussa, jossa mestaruustaso saavutetaan jossain vaiheessa, ja lisätreenauksesta saatava lisähyöty alkaa pienenemään. Sijoituksissa taas aika tekee tehtäväänsä parhaimmillaan eksponentiaalisesti ylöspäin kaartuen. Anyway, allekirjoitan pitkäjänteisyyden puutteen useilla elämän aloilla.
PoistaKiitos myös kun täydensit puuttuvan vastauksen esittämääni ongelmaan :) Mielestäni tämä moralisoinnin kohteena oleva ongelma ansaitsee ihan omaa huomiotaan, sillä siellä ne isommat esteet piilevät. Indeksirahastoon tasasumma kuukaudessa läpi vuosikymmenien on asia, mikä on yksinkertaista toteuttaa, JOS nämä henkiset ongelmat (mm. pitkäjänteisyyden puute) saadaan ylitettyä.
Mutta joo, ehkäpä seuraava kirjoitukseni voisi olla otsikoitu: "Mihin ja miten sijoittaa, jos haluamme vaurastua?" :)
Itseasiassa seuraava kirjoituksesi voisi olla otsikolla "Miten tehdä pitkäaikainen sijoitussuunnitelma" Sen jälkeen voisit vaikka kirjoittaa kuinka olet onnistunut omaasi toteuttamaan niin hyvin kuin tähän asti olet tehnyt..
PoistaPostaus tulee olemaan varmasti suosittu, sillä kaikkihan toki rikastua haluavat. Mutta mielestäni tämä vaatii niin paljon vaivaa Matti Meikäläiseltä, koska rahat on helpompi laittaa kulutukseen. Se taas passaa minulle, sillä sijoitukseni hyötyvät Matin kulutuksesta :)
PoistaHieman alustusta. Olen lueskellut erilaisia sijoittamisblogeja vasta ehkä noin vuoden ajan. Sijoittamista olen puuhastellut noin reilun kymmenen vuoden ajan, nyt ehkä noin parin vuoden aikana olen oikeasti alkanut sijoittamaan (toivottavasti) pitkäjännitteisesti.
VastaaPoistaElämän suunnanmuutokset ovat aiheuttaneet sen, että joitain vuosia sitten jouduin realisoin kaiken ja pankkitililläni makasi noin vuoden ajan pelkkää käteistä kun en tiennyt mihin ensi kuussa suunta johtaa. Toisaalta samanaikaisesti noin parin vuoden aikana kulutin aivan hävyttömästi - lähinnä reissaamiseen ja juhlimiseen. Kokemuksia tuli ja rahaa paloi. Kuitenkaan näinä muutamana hulluna vuotena en koskenut tilillä nollakorolla maanneisiin vanhoihin säästöihin. Sitten taas rauhallisempaa vaihetta kohden ja alkoi sijoittaminen taas kiinnostamaan. Käytännössä reilun vuoden aikana tiputtelin ja hajautin hiljalleen vanhat säästöni osakkeisiin joissa ne nyt makaavat samalla ollen pieni bufferi käteistä jos hyviä sijoituskohteita ilmaantuu. Kokonaissalkkuni on samaa luokkaa kuin sinulla ja ehkä sen vuoksi seuraan mm. tätäkin blogia kohtuullisen ahkerasti.
En oikeastaan edes tiedä miksi kirjoitin tämän kommentin. Ehkä tuodakseni omalta osaltani panokseni tähän keskusteluun. Media ja yhteiskunta pommittaa kuluttajia monista suunnista hyvin polarisoituneilla viesteillä, hyvin usein lyhyen tähtäimen tavoitteilla ja toisaalta painotetaan pitkäjännitteisyyttä. Sama pätee yritystoimintaan, yhtä aikaa pitäisi hallita seuraavaa kvartaalia ja samalla luoda ja toteuttaa pitkän tähtäimen strategiaa jotta hedelmiä voidaan poimia seuraavinakin vuosina. Lyhyen tähtäimen tavoitteissa ei mielestäni ole mitään väärää, uusi auto, lomamatka tai tv. Itselleni ne eivät saa olla ainoa tavoiteltava asia.
Elämä on muutakin kuin taloudellista riippumattomuutta joskus tulevaisuudessa, kokemukset rikastuttavat ja antavat sisältöä. Ja samalla yritän pitää takaraivossa, että pitkän tähtäimen vaurastuminen taustaprosessina on hyvä pitää käynnissä. Oma kysymysmerkinä on siinä, ettei ole täysin selvää missä vaiheessa elämää tulee se piste missä vaiheessa alan syömään kerättyä varallisuutta. Ehkä aika näyttää senkin.
Osassa (tosin ei tässä) tämän kategorian blogeissa tuntuu olevan hyvin maaninen ja/tai mustavalkoinen ote sijoittamiseen, säästämiseen tai kulutukseen. Toki jos se antaa sisältöä niin hyvä. Minulla on tärkeää tasapaino ja sopiva spontaanisuus. Tästä esimerkkinä oma heräteostos parin päivän takaa. Päätin laittaa pari kiloa kiinni minun ja puolisoni lomareissuun toukokuulle (off-topic: toinen ei tästä vielä edes tiedä muuta kuin kalenterivarauksen muodossa). Todella typerä idea sijoitussuunnitelmani kannalta, mutta mahtava idea kokemusten keräämisen puolelta. Ja raha ei ole pois jo kerätystä potista vaan yksinkertaisesti skippaan seuraavan sijoituseräni.
Nyt jälkikäteen en edes tiedä mitä haluan sanoa kommentillani. Jokin vain herätti kirjoittamaan tämän, tulkitkaa kuten haluatte :)
Kiitos kattavasta kommentista ja hyvästä tilannekuvauksesta!
PoistaItselläni on pitkälti samanlainen katsantokanta kuin sinulla ja tästä olenkin kirjoitellut aiemmin. Eli pitkäjänteinen sijoittaminen + elämästä nauttiminen tässä hetkessä eivät saa olla toisiaan poissulkevia asioita. Fiksulla rahankäytöllä molempien pitäisi onnistua.
Ja ihmisille eri asiat ovat toki tärkeitä. Itse olen ollut erinäisissä palkkatöissä sen verran pitkään (itse asiassa 15 vuotiaasta lähtien), että olen voinut hankkia omilla rahoillani ne asiat, mitä olen pitänyt tärkeänä. Matkan varrella myös arvot ovat muuttuneet ja eri asiat ovat tärkeitä. Joskus nuorempana se oli hieno auto, nykyään yleensä jotain perheeseen ja perheen hyvinvointiin ja yhdessäoloon liittyvää. Esimerkiksi noihin lomareissuihin menee itsellänikin rahaa, mutta niiden tuoma sisältö on monin verroin hintansa väärti :)