lauantai 22. huhtikuuta 2017

Suomessa on helppo vaurastua

Suomalaisilla on tapana valittaa siitä, että suomessa on vaikeaa rikastua. Progressiivinen verotus aiheuttaa sen, että tulojen kohotessa suuremmiksi, alkaa niistä mennä merkittävä siivu verottajalle. Tämä taas vähentää kehittymisen ja työnteon motiiveja. Ja tekee siis rikastumisen "vaikeaksi".

Tätä perustellaan usein perisuomalaisen synnin eli kateuden kautta. Koska olemme kateellista kansaa, emme halua että naapuri pääsee liian helposti hyville tienesteille. Käytännössä tämä käy niin, että äänestämme valtaan poliitikkoja, jotka säätävät tiukan progressiiviset verot.

Väitän, että Suomessa ei ole vaikeaa rikastua ja yllä olevat jutut ovat lähinnä kaupunkilegendaa tai vaihtoehtoisesti liian kapea katsantokanta. Päinvastoin, Suomessa rikastuminen on loppujen lopuksi aika helppoa, tai oikeastaan vaurastuminen. Vaurastumisella viittaan ajan myötä tapahtuvaan varallisuuden kasvuun ja ennen pitkää jopa taloudelliseen riippumattomuuteen.

Suomessa kaikki lähtee siitä, mihin kieltämättä suurehko verotuksemme käytetään. Meillä on kaikille lähes ilmainen varhaiskasvatus, sekä täysin ilmainen ja maailman parhaimpiin kuuluva koululaitos. Korkeammalla asteella sitten jopa opiskelijoille maksetaan siitä, että he lukevat itselleen tutkinnon!

Jos tätä vertaa moneen länsimaiseen yhteiskuntaan, on ero merkittävä. Mahdollisuuksien maassa Yhdysvalloissa opiskelijoilla ja heidän vanhemmillaan on yleensä valtava velkataakka, jos heillä ylipäätään on varaa käydä koulutus läpi. Kehittyvissä maissa taas vaurastumisen mahdollisuudet ovat pitkälti kiinni oikeaan perhetaustaan kuulumisesta. Suomessa tarjolla on koulutuksessa ja ylipäätänsä muutenkin mahdollisuuksien tasa-arvo, joka antaa Matti ja Maija Meikäläiselle hyvät pohjat tavoitella unelmiaan, esimerkiksi vaurastumista.

Se, että tuloerot ovat pieniä ei tarkoita sitä, että Suomessa ei voisi rikastua. Suomessa rikastumiseen vaaditaan vain järkevä ja pitkäjänteinen suunnitelma ja halua toteuttaa se. Voit tehdä lapsestasi miljonäärin ennen hänen eläkeikäänsä pelkästään sijoittamalla lapsilisät. Muuta ei tarvita - siis muuta kuin kärsivällisyytä! Jos sinulle ei käynyt niin onnekkaasti, että vanhempasi tekivät edellä mainitun (itselleni ei valitettavasti näin käynyt), niin vaurastuminen onnistuu kyllä aikuisiälläkin. Käytännössä resepti on yksinkertainen:
  1. Hanki hyvä koulutus arvostetulta alalta (esim. Ekonomi, Juristi, Lääkäri, DI; kaikilla näillä koultustaustoissa mediaanitulot 4000-5000 euroa valmistumisen jälkeen, ja reilusti enemmän uran edetessä)
  2. Käy töissä ja laita sijoituksiin reilusti enemmän kuin kulutat. Edellä mainituilla taustoilla ja tyypillisillä ammateilla onnistuu jopa 2000 euron sijoitukset kuukaudessa.
  3. Sijoitukset ajallisesti ja maantieteellisesti hajauttaen matalakuluisiin tuotteisiin (esim. indeksirahastoihin). Ajan myötä korkoa korolle -ilmiö käynnistyy toden teolla, ja pääoma alkaa tekemään töitä.
Yllä mainittu suunnitelma on yksinkertainen ja hieman kärjistäen väitän että se onnistuu melkein jokaiselta. Toisaalta suurin osa meistä ei tätä tule saavuttamaan eri syistä (esim. ammatinvalinta, elämäntavat, kulutuspreferenssit, terveysongelmat). Siinä missä progressiivinen verotus kieltämättä hidastaa rikastumista ansiotuloilla, ajan myötä korkoa korolle -ilmiö ja ainakin tällä hetkellä käytännössä tasaverotetut pääomatulot kääntävät vaakakupin selkeästi vaurastumista suosivaksi.

Itse olen noudattanut pitkälti tätä suunnitelmaa, ja näillä näkymin olen taloudellisesti riippumaton neljänkymmenen ikävuoden kieppeillä. "Vauras", ehkä myös "rikas" olen viidenkymmenen ikäisenä, jos tämän rajana pidetään vaikkapa miljoonan euron sijoitusomaisuutta. Nämä siis sillä oletuksella, että teen sijoituksia nykyisellä n. 2000 euron kuukausitahdilla ja saan niille kohtuullisen tuoton.

Mitä lukijat olette mieltä? Onko vaurastuminen Suomessa niin vaikeaa kuin väitetään vai elänkö jonkinlaisessa kuplassa koska itselleni tämä näyttäisi olevan mahdollista? Bloggarikollega P.Ohatta esimerkiksi kertoo "eläkkeelle" jäämisen olevan mahdollista kenelle tahansa 35 vuotiaana, joten en ole yksin tätä mieltä :)

51 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä, että vaurastuminen ei ole kovin vaikeaa Suomessa. On kumminkin hyvä olla tarkkana juurikin rikkaus ja vauraus termien kanssa. Rikkaus kun viittaa enemmänkin käsitykseen siitä, että voi tehdä mitä huvittaa, vauraus taas siihen, että on kerryttänyt omaisuutta, mikä mahdollistaa hyvän elämän, mutta ei välttämättä elämää mikä "rikkaalla" on. Tietty rajan vetäminen näiden kahden välille on hyvin vaikeaa, enkä yritä väittää, että se olisi helppo pukea sanoiksi, mutta jotakuinkin noin se varmaan menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, näiden välinen ero on hyvä ymmärtää. "Rikkaus" sanasta tulee mieleen myös suhteellinen asema muihin nähden. Aidosti rikkaaksi ei siis ihan helposti ansiotuloilla & sijoittamisella pääse, vaikka tämäkään ei ole mahdotonta. Vaurastuminen onnistuu taas lähes kaikilta.

      Poista
  2. Hieman eri mieltä. Kyllä vaurastuminen saatika rikastuminen pieni/keskituloisen palkkatyössä pk-seudulla parin mukulan kanssa on ihan s.tanan vaikeeta. Mutta siitä huolimatta kaikki ylimääräinen laitetaan meidän perheessä supereihin+Sxr8:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PK-seutu, keskituloisuus, ja pari lasta kuulostaa kieltämättä vaikealta yhtälöltä! Viimeinen komponentti ei liene muokattavissa :) Joten jäljelle jää asuinjärjestelyt sekä tulopuolen kasvattaminen...

      Itsellänikin on jälkikasvua, joten olen pyrkinyt löytämään kohtuuhintaista asumista (tässä tapauksessa tarkoittaa että en asu PK-seudulla ja ostin oman asunnon aikanaan heti kun se oli mahdollista, enkä jäänyt maksamaan vuokraa) sekä kasvattamaan tuloja ammatillisen kehityksen kautta.

      Poista
  3. Pääpiirteittäin samoilla linjoilla olen itsekin vaurastumisen suhteen. Olen tullut toimeen nyt muutaman vuoden ajan noin 8k/vuosi (+lainojen takaisin maksut) ja vaikken kauheasti tienaakaan, niin säästöönkin on jäänyt jotain.

    Yhtä asiaa en tosin kirjoituksessasi täysin ymmärrä:

    "Käy töissä ja laita sijoituksiin reilusti enemmän kuin tienaat."

    En oikein keksi kuinka voi laittaa sijoituksiin enemmän (saatika sitten reilusti enemmän) kuin tienaa? Yksi tapa, joka tulee mieleen on jatkuva lainan ottaminen, mitä en kyllä itse suosittele, vaikka korot nyt ovatkin alhaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos huomiosta, muotoilin asian väärin. Tarkoitus oli sanoa "laita sijoituksiin reilusti enemmän kuin kulutat". Korjasin tuon kohdan.

      Mainitsemasi velkavipu on itse asiassa ollut monelle tapa laittaa "sijoituksiin enemmän kuin tienaa", mutta tätä ei siis minulla ollut tarkoitus suositella :)

      Asuntolainan maksaminen ja saman aikaan sijoitusten tekeminen toki muistuttaa velkavipua, jota itsekin kommenttisi perusteella teet. Tämä on tapa kiihdyttää vaurastumista, sillä asuntolainojen korot/kulut ovat nollan ja yhden prosentin kieppeillä, siinä missä sijoitusten tuotot ovat pitkällä aikavälillä huomattavasti korkeammat.

      Poista
  4. Kyllä se on mahdollista! Jos sinäkin siihen pystyt niin miksei muutkin :)

    VastaaPoista
  5. Onhan se mahdollista jos nuorena (peruskoulussa ja lukiossa) tajuaa opiskella ahkerasti, pääsee järkevään opinahjoon (yliopistoon ei vaan kävellä sisään) ja siitä töihin. Jos näin ei ole tehnyt, niin maito on kaatunut ja turha itkeä.

    Voisi siis sanoa että kaikki on mahdollista nuorille. Tämän vuoksi imo opinnonohjausta pitäis kehittää; erityisesti sosioekonomisesti ei-niin-mahtavista olosuhteista lähtöisin olevat eivät välttämättä pidä edes mahdollisena itselleen yliopisto-opintoja vaikka älliä riittäisikin, ja useimmiten noilla taustoilla ei kotoakaan saa samanlaista kannustusta opiskeluun kuin "paremmista" oloista tuleville. (Hipsukoissa tuo paremmissa, koska vähätuloisetkin vanhemmat voivat noin muutoin olla aivan erinomaisia ja päinvastoin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, näin voisi sanoa. Sosio-ekonominen asema periytyy muutenkin kuin varallisuuden kautta. Mitkään mahdollisuudet eivät periaatteessa ole keneltäkään poissuljettuja, mutta käytännössä näin voi tapahtua. Opintojen ohjaus auttanee, ehkäpä myös roolimallit oman perheen ulkopuolelta?

      Poista
  6. Todella hyvä kirjoitus. Aikaa ja kärsivällisyyttä tuo vaatii (sekä opinnot/urakehitys että sijoittaminen) mutta ei todellakaan mitään erityistä lahjakkuutta tai älykkyyttä.

    Opinto-ohjauksessa on varmasti kehitettävää. Onneksi lisäkouluttautuminen on mahdollista vanhempanakin esimerkiksi aikuiskoulutustuen avulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Jep, opintojen ohjaus on varsin kriittinen juttu. Itse en muista saaneeni mitään opastusta opintojeni aikana, vaan päädyin tekemään ratkaisut aika pitkälti kavereja matkimalla :)

      Poista
  7. Minä olen myös sitä mieltä, että kuka tahansa voi Suomessa rikastua. Itse en näe mitenkään esteeksi edes tuota kommentissa mainittua lastensaantia, joka muka poistaisi rikastumisen mahdollisuutta. Höpö, höpö! Suomessa lapsista maksetaan (lapsilisä, vanhemmille vanhempainrahat, kodinhoitotuet) ja lapsien kustannukset ovat tosi edullisia (terveydenhuolto lähes ilmainen alla 18 v, päivähoitopaikat tosi yhteiskunnan tuettuja). Minusta lapsen kuluja voisi ihan hyvin maksaa enemmänkin itse. Itse uskon, että lapsen menot ovat yhteiskunnantukien avulla plus miinus nolla. Minusta lapset eivät vaikuta rikastumiseen (tai no maksimissaan hidastavat vauhtia esim 10%).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku muistaakseni oli laskenut että lapsen kasvatus 18-vuotiaaksi maksaa suomessa 100 Keuroa. Tätä ei ihan lapsilisillä kateta :)

      Toisaalta yhteiskunnan muut subventiot huomioiden lasten kasvatus Suomessa on kyllä erittäin edullista. Sikäli valittamisen aihetta ei kovin paljoa ole.

      Täysin kustannusneutraali ratkaisu perheen perustaminen kuitenkaan ei liene. Onneksi kaikkea ei tarvitse mitata rahalla :)

      Poista
    2. Ei tämä missään tapauksessa ole mitenkään yksiselitteinen juttu. Mutta en muista nähneeni esim. tutkimusta tai tekstiä, jossa olisi ollut väite että esim. lapsettomat ovat rikkaampia kuin ne joilla on lapsia (toki joitain lehtijuttuja on 'sikarikkaista' joilla ei ole lapsia, mutta on myös yhtä rikkaita, joilla on jopa neljä-viisi lasta). Jos estettä varallisuuden kasvattamiselle haluaa hakea niin on helppo heittää, että ei voi vaurastua kun on lapsia, todellinen syy varallisuuden negatiiviselle kehitykselle voi olla kuitenkin ihan eri, esim. halu asua pääkaupunkiseudulla. Omalla asenteella on todella suuri vaikutus varallisuuteen. Jos keksii syitä 'miksi ei'- niin todennäköisyys varallisuuden kasvuun on kyllä onneton. (Itseni kaivelee kun yrittäjyyttä esim kritisoidaan että ei saa työttömyystukia... Eihän tuolla asenteella voi vaan päätyä mitenkään 'lentoon' varallisuuden kasvussa).

      Poista
    3. Kyllä lapset maksavat, ei noita voi käsitellä kuin jotain omaisuuslajia, josta syntyy valtion tukia tyyliin 'lapsilisät' ja menoja kuten 'päivähoitomaksut'. Ja sitten kaikki muut vain jotenkin 'hoituu'.

      Kyllä niitä kuluja syntyy aika paljon ihan arjesta ja toki heidän kanssa on mukava harrastella kaikenlaista. Vaikka ei kyse ole mistään maksullisesta harrastuksesta, niin aina jotain palaa.

      En itse ymmärrä mitä tarkoitetaan tuolla litanialla 'lapsilisä, vanhemmille vanhempainrahat, kodinhoitotuet'. Lapsilisä on 100 euroa, jos toinen vanhempi on kotona niin siitä saa kodinhoitotukea 300+ euroa, joka on ainoa tulo. Silloin taasen ei ole töissä.

      Jos näistä ns. eduista tulee joitain tonneja käteen ja lapsilisä lähes aikuiseksi asti, niin eivät ne varsinaisesti kompensoi kuluja.

      Suomessa on hyviä etuja, mutta ne eivät ole sellaisia, että niiden vuoksi kannattaisi jättäytyä pois töistä - mutta ne auttavat hankaliin elämäntilanteisiin.

      Eikä lapset ole mikään este vaurastumiselle, mutta laskelmat menee kyllä uusiksi. Toisaalta järkevästi kulutettu raha on monesti luonteeltaan elämyksellistä eli sitä mahdollista parhainta kululajia.

      Poista
    4. Ompa erikoinen näkemys puoli miljoonaa pääoma:lla. Ei lapsen kuluja 94,88 e kuukaudessa kuitata ja muuta ei Tipu. Pelkkä päivähoito maksaa kolminkertaisesti lapsilisä verran. Kotihoidontuki on 300 euroa, josta edestä (useimmiten nainen) menettää koko palkkatulosta, ja tältä ajalta myös kaikki säästömahdollisuutensa. Hyvät tuet koskevat vain yhdeksää kk:tta vauvan syntymän jälkeen, sitten alkaa kustantaa. Mitä enemmän lapsia, sen vaikeampaa vaurastua ja se on tasan näin.

      Poista
    5. Ompa erikoinen näkemys puoli miljoonaa pääoma:lla. Ei lapsen kuluja 94,88 e kuukaudessa kuitata ja muuta ei Tipu. Pelkkä päivähoito maksaa kolminkertaisesti lapsilisä verran. Kotihoidontuki on 300 euroa, josta edestä (useimmiten nainen) menettää koko palkkatulosta, ja tältä ajalta myös kaikki säästömahdollisuutensa. Hyvät tuet koskevat vain yhdeksää kk:tta vauvan syntymän jälkeen, sitten alkaa kustantaa. Mitä enemmän lapsia, sen vaikeampaa vaurastua ja se on tasan näin.

      Poista
  8. Hyvä kirjoitus, samassa kuplassa ollaan :)

    VastaaPoista
  9. Eiköhän vaurastuminen ole mahdollista kaikille, ainakin tietyn tulorajan ylittäville ihmisille Suomessa. Tosiaan vaikka veroja maksetaan niin sen vastineeksi saa suht toimivan terveydenhuollon, koulutuksen, yms. jotka muualla maksavat mansikoita.

    Kenties tuohon voisi jonkun rajankin laskea. Esimerkiksi, että jos asumiskustannukset+ehdottomasti pakolliset menot muodostavat tietyn osuuden tuloista, vaikkapa 40% niin siitä lopusta 60% osuudesta on ruoan, yms. menojen jälkeen käytännössä pakko jäädä vaikkapa se 10% osuus varallisuuden kasvattamiseen, tai jos ei jää niin sitten tekee jotain väärin. Jos taas pakolliset menot ylittävät tuon tietyn prosenttiosuuden niin ne ylimenevät osat joudutaan kuromaan kiinni tuolta 10% varallisuuden kerryttämiseen tarkoitettavasta kassasta. Tai jotain semmosta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin noin se menee :)

      Jos säästöön ei jää mitään, niin sitten vaihtoehtoina on menojen lasku tai tulojen nosto. Molempiin on yleensä useita keinoja, varsinkin jos ei ole asiaan kiinnittänyt paljon huomiota vaan on menty kaikki-menee-mitä-tulee -tyylillä...

      Poista
  10. En itse aivan allekirjoita tuota. Monella vaikuttaa perhetausta todella paljon. Olen itse varastomies ja oma varallisuuteni on n. 250 000eur, tämä on vaatinut oikeasti melko kovan työpanoksen.

    Oma taustani on työläisperheen kasvatti, alkoholinhuuruinen lapsuus. Ei silloin puhuttu opiskelusta, kunhan nyt jotenkin koulusta pääsi pois luokalle jäämättä. Ja töihin niin äkkiä maksamaan asumisesta, kuin vain voi.

    Vaurastuminen lähtee monesti hiljaisesta tiedosta, hyvistä perhelähtökohdista. Jos vanhemmat käyttävät 500 000 markkaa juomiseen ja sen seurauksena erittäin agressiiviseen henkiseen väkivaltaan, niin ei siinä opeteta vaurastumista millään tavalla.

    Olisin itse opiskellut enemmän ja laajemmin, jos olisin voinut. Myöskin selkeät vinkit ja ohjeet jo lapsuuden aikana olisivat olleet hyödyksi.

    Myös tämä suomen sos.dem. toimintatapa, jossa vaurastumista pyritään ehkäisemään ja tuloeroja tasoittamaan, ei auta. Suomessa poliitikot monesti pyrkivät siihen, että kansa ei omistaisi yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta perhetausta vaikuttaa, olen siitä samaa mieltä. Tästä huolimatta Suomessa kuka tahansa voi menestyä. Mutta sosiaalinen ympäristö vaikuttaa tietenkin ihan kaikkeen, ja sen vaikutusta ei voi väheksyä.

      Jälkimmäinen pointti: Hyvinvointiyhteiskunta ml. ilmainen koulutus on mielestäni merkittävä mahdollistaja vaurastumiselle, ja tämän mukana tulee sitten (progressiiviset) verot. Hyväksyn tällaisen "vaurastumista ehkäisevän" mallin any day verrattuna "oman onnen seppä" -systeemeihin joissa vaurastumisella ei ole ylärajaa, mutta ei juuri turvaverkkojakaan.

      Poista
    2. useimmiten väärässä1. toukokuuta 2017 klo 11.40

      Jakke; olet kuitenkin itse esimerkki siitä kuinka Suomessa voi huonoistakin lähtökohdista päästä eteenpäin. Toki se vaatii kovaa työtä, mutta monessa maassa jossa esim. koulunkäynti maksaa olisi noista kotioloista lähtevä kaveri kadulla huumeita myymässä ja sitten vankilassa.

      Poista
  11. Samaa ja eri mieltä. Periaatteessa tie vaurauteen on auki, muttei kaikille yhtä leveänä.

    Esimerkiksi yliopistoihin päätyy useammin akateemisesti koulutettujen perheiden lapsia. Varakkaat vanhemmat voivat sponsoroida preppauskursseja ja opiskelua. Sitten valmistutaan nopeammin velattoman, peritään joskus vähän.

    Kannattaa varoa harhaa johon itse välillä syyllistyn: jos on itse mennyt hyvin, selittää sen omalla taidolla, ja jos menee huonosti, huonolla tuurilla.

    Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla keskituloisen (kolmen tonnin pintaan) on hankala säästää paljon, ainakin jos meinaa asua jossain. Ja vaikkapa erityistä tukea tarvitseva lapsi tai oma sairaus voi johtaa osa-aikaiseen työelämään, katkoa uralla etenemistä jne. Avioero. Yksinhuoltajuus. Työ joka polttaa loppuun. Kierre voi toimia myös toiseen suuntaan.

    Tämän sanottuani: paljon voi tehdä, moneen asiaan voi vaikuttaa. Ja vaikka taloudellinen riippumattomuus olisi mahdotonta, voi olla taloudellisesti riippumattomampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoittaneen teksti oli hieman kärjistetty, myönnetään :)

      Pohdin kuitenkin tuolla myös näitä yksilö- ja kontekstitekijöitä, vaikkakin lyhyesti:

      "Toisaalta suurin osa meistä ei tätä tule saavuttamaan eri syistä (esim. ammatinvalinta, elämäntavat, kulutuspreferenssit, terveysongelmat)."

      Näinhän se on, että jokaisen tilanne on yksilöllinen, mutta toisaalta vaurastuminen on kaikille ainakin teoriassa mahdollista. Joskus tilanne kuitenkin on sellainen, että vaihtoehdot ovat rajalliset ja jälkikäteen ei auta kuin harmitella. Nykypäivään voi yleensä onneksi vaikuttaa, mutta joskus valinnat ovat epämukavia ja vaativat uhrauksia. Jokaisen elämäntilanteeseen suuren mittakaavan säästäminen ei sovi, eikä välttämättä tarvitsekaan sopia.

      Poista
    2. Pakko vielä kommentoida tuosta "taidosta". Yritin viestiä sitä, että tärkeimpiä tekijöitä vaurastumisessa on kärsivällisyys ja sinnikkyys, ei niinkään erityistaidot.

      Suosittelen tutustumaan esim. tähän kirjaan, missä asiaa pohditaan juurta jaksain ja tutkimustietoon perustuen:

      https://angeladuckworth.com/grit-book/

      Poista
  12. Ihmiset puhuu paljon täällä tuosta koulutuksesta, mutta asialla on toinenkin puoli. Opiskelin yliopistotutkinnon, tosin en kauhean järkevältä alalta, ja töistä ei ole mitään tietoakaan. Minulla olisi ollut duunarihommia koko yliopiston ajaksi ja ylikin ja jos olisin säästänyt ja sijoittanut tuon ajan, niin nyt olisi mukava potti kasassa. Tällä hetkellä säästäminen onnistuu, mutta nihkeästi, koska töitä on niin vähän. Ja työtähän tuo säästäminen ja sijoittaminen vaatii.

    Jos olisin tiennyt nämä asiat parikymppisenä, niin olisin vain tehnyt jotain töitä sekä säästänyt ja sijoittanut kaiken. Nyt yli kolmekymppisenä ja varattomana pätkätyöttömänä vaurastuminen tuntuu kaukaiselta haaveelta.

    - P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, koulutuksen tason lisäksi alan valinta on todella tärkeää. Akateeminen koulutus ei automaattisesti takaa työuraa ja hyvää palkkaa, kuten joskus ennen (vai takasiko silloinkaan?).

      Hankalampaa on tietysti se, että "varmat" työllistäjäalat yliopistotutkintojen osalta eivät sovi kaikille tai eivät yksinkertaisesti ole kiinnostavia tai omien arvojen mukaisia.

      Toivottavasti löydät itsellesi pysyvämpiä tuloja pian! Ei yli kolmekymppisenäkään ole missään nimessä myöhäistä aloittaa sijoittamista.

      Poista
  13. Tärkeätä olisi myöskin tiedon jakaminen, niin, että osakkeista kerrottaisiin laajasti.

    Monella osakesijoittamisen aloittaminen myöhästyy, tai jää kokonaan aloittamatta, koska ei tiedetä, mitä ne voivat tuottaa. Moni aloittaisi nuorena varmasti, jos vain tietäisi.

    Aikaisemmalla tekstillä tarkoitin sos.dem. toimintaa, jossa käytännössä osakkeista ei saa puhua, ainakaan positiiviseen sävyyn. Eräs entinen työkaveri oli 80-luvulla mukana kommunistien toiminnassa ja siellä käytännössä "estettiin" se, että kommunisti olisi ostanut edes oman asunnon.

    Tämä tiedon puute aiheuttaa ylilyöntejäkin, kuten teknokupla, jossa "tuulipuvut" osti todella kalliita osakkeita tietämättä koko toiminnan luonnetta. P/E-luvut satoja, osinkotuottoa ei ollenkaan ja Aleksanterinkadulla satojen metrien jonot.

    Joillakin on tarvetta aiheuttaa vastakkainasettelua, jossa joka vuosi kummastellaan loppuvuodesta verolistausta, aika monella on se käsitys, että pääomatulot on jotenkin ilmaisia.

    VastaaPoista
  14. Ja vielä tuli eräs asia mieleen. Suomessa on 800 000 ihmisellä osakesalkku, mutta vain 200 000 salkkuun tulee vuosittain osinkovirta, joka on yli 500eur/vuosi.

    Tästä päästään summittaiseen laskelmaan, että n. 5% aikuisista ihmisistä on yli 12 000eur salkku. Keskimäärin Nordnetin salkkuihin tulee vuosittain 242eur/v. osinkovirta.

    Voidaan heittää arvio, että ehkä 1-2% ihmisistä on yli 100 000eur salkku. Kulttuuri on todellakin onnistunut siinä, että suomalaisilla ei juuri varallisuutta ole.

    Edes "vanhaan hyvään aikaan", 70- ja 80-luvuilla suomalaiset säästivät n. 2-3% tuloistaan, eli suhteellisesti saman, kuin nykyisin. Ei tuollaisilla luvuilla osakkeita ostella.

    Monesti, kun osakkeista keskustelee avoimesti, on suhtautuminen todella negatiivista ja ennakko-oletus on se, että kaikki rahat on menneet heti.

    Muutamia vuosia sitten Jutta Urpilainen oli kutsuttu sijoitusmessuille Wanhaan satamaan. Haastattelussa Urpilainen jo lämpeni toimittajalle, että hän ei ainakaan mihinkään sijoita ja antoi erittäin negatiivisen kuvan aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä kommenteista Jakke!

      Olen samaa mieltä, että Suomessa on ongelmia tuon sijoittamisen kulttuurin suhteen. Olen jonkinlaista kiinnostuksen lisääntymistä havainnut viime vuosina, ja usea tuttava on aloittanut pitkäjänteisen sijoittamisen. Merkillepantavaa tässä on se, että nämäkin henkilöt ovat heränneet asiaan 30-40 ikävuoden välissä, joka on harmillisen myöhään.

      Tähän tosiaan vaikuttaa se, että aiheesta ei tiedetä tarpeeksi, eikä sitä muutenkaan koeta jokaiselle tärkeäksi asiaksi. Tähän varmaan vaikuttaa hyvinvointivaltion perinne, eli eläkejärjestelmän oletetaan turvaavan sitten aikanaan, joten sijoittamiselle ei nähdä luontevaa tai polttavaa tarvetta vielä nuorempana. Samoin sijoittamisella on ollut jotenkin negatiivinen kaiku, koska tästä julkisuudessa puhutut esimerkit painottavat riskiä, huijauksia, ja "pelaamista".

      Pientä muutosta on näkyvissä, ja näitä sijoitusblogejakin on n. kymmenkertainen määrä siihen verrattuna kun aloitin blogaamisen 2009...

      Tässä omia ajatuksiani aiheesta viime syksyltä:

      http://laiskasijoittaja.blogspot.fi/2016/09/suomalaiset-kansa-jolle-vaurastuminen.html

      Poista
    2. Parin vuoden takaa tutkimusta (blogissa linkki itse lähteeseen myös) ->

      https://www.nordnetblogi.fi/haluatko-porssimiljonaariksi/14/07/2015/

      Keskimääräisistä salkun koosta->

      'Kun suomea puhuvan pörssisijoittajan salkun arvo on keskimäärin 37 500 euroa, ruotsia puhuvalla se on 75 000 euroa. Miljoonasalkun omistajista vajaa neljännes puhuu ruotsia äidinkielenään.'

      Ruotsinkielisten suurempi salkkukoko viitannee juuri siihen perheestä lapsille periytyvään tietoon.

      Poista
  15. Keskimääräistä salkun kokoa nostaa varmasti todella suurien salkkujen arvo. Kuitenkin, suomessa Nordnetin tileillä on osinkovirta, joka oli tuo 242eur/v.

    Tuosta 800 000 salkusta ja 200 000 salkun osalta tulevasta osinkovirrasta kertoi pörssisäätiö ja Sari Lounasmeri.

    Kyse on juuri tuosta hiljaisesta tiedosta, jossa kenties hitaasti, rauhallisesti ja ymmärrettävästi joku lähisukulainen kertoo osakesijoittamisen luonteesta. Tässähän on nimenomaan idea kertoa myös tästä markkinapsykologiasta ja filosofiasta, joka mielestäni vaikuttaa enemmän, kuin itse osakevalinnat.

    Ajalta ennen internetiä osakkeista tiedettiin vähän ja monet poliittiset tahot haluavat tarkoituksella levittää disinformaatiota aiheeseen liittyen. Vasemmistopuolueet eivät halua, että osakkeita ostellaan, koska heidän äänestäjänsä katoavat samalla.

    Itse kuulin ensimmäisen kerran osakkeiden tuotto-odotuksesta keväällä 2010. Sattumalta laitoin googleen hakusanaksi "osakkeiden tuotto-odotus" ja kun luin näitä artikkeleita, heräsi kipinä ostaa itsekin. Voi, kun olisin tiennyt aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esko & Jakke:

      Kyllä, todisteet puhuvat puolestaan. Sen lisäksi että varallisuus periytyy suvussa, periytyvät myös asenteet ja tietotaito.

      Jokainen voi opettaa omalle jälkikasvulleen sijoittamista ja järkevän rahankäytön merkitystä. Näin ei kuitenkaan usein käy, joten taloustiedon & -taidon sisältöjä on pyydelty osaksi peruskoulua. En tiedä onko tällä saralla tapahtunut edistystä - toivottavasti!

      Poista
    2. "Vasemmistopuolueet eivät halua, että osakkeita ostellaan, koska heidän äänestäjänsä katoavat samalla."

      Luuletko siis, että kokoomusta äänestämällä piensijoittajan elämä on parempaa? Kokoomus on talouseliitin edunvalvontajärjestö, joka on kansalaisille pelkästään haitallinen organisaatio, ja tämän huomaa jokainen, kun ajattelee miten Kokoomus esiintyy milloin yrittäjäpuolueena, milloin työväenpuolueena, vaikka koko ajan ajaa kasvottoman talouseliitin etuja. Miten ovat työväen ja yrittäjien olot parantunteen kokoomuksen toiminnan seuraukasena? Niinpä. Sääliksi käy sitä ryhmää, jonka etuja Kokoomus julkisesti väittää ajavansa - satoja pienyrittäjiä 90-luvulla käytännnössä murhannut Iiro Viinanen on hyvä esimerkki siitä, miten homma sujuu; ja Viinanen vielä oli itsekin yrittäjä.

      Poista
    3. En luule. Mutta tuo on fakta, että vasemmalla olevat eivät halua, että osakkeita ostellaan.

      En ole väittänyt kokoomuksesta, tai muista oikeistopuolueista mitään, mutta tuskinpa nämä vasemmalla olevat puolueetkaan oikeasti ihmisistä välittävät. Heti kun aletaan rahasta puhumaan, katoaa sympatia ja pääasiassa vasemmistolaisia äänestää sellaiset henkilöt, ketkä ei pysty maksamaan edes omia kustannuksiaan, saati sitten muiden.

      Mutta, ei kannata aloittaa riitelyä, tai väittelyä. Kukin taaplaa tyylillään ja sijoittaa siten, kuten parhaaksi näkee.

      Poista
  16. Nopealla tilastojen vilkaisulla noin 12% suomalaisista tienaa yli 50.000€ vuodessa joten kai se siltä osalta kansaa voi onnistua. Loput 88% kansasta joutuu tulemaan toimeen vähemmällä ja näin ollen myös se varallisuuden kasvattaminen on huomattavasti haastavampaa mitä alemmas tuloluokissa mennään.

    Kannattaa muistaa että yhteiskunnan tasolla on aina tietty osa kansasta häviäjiä vaikka kuinka kaikki yrittäisivät parhaansa. Tarvitaan työttömiä jotta vientialoilla palkat eivät nouse liikaa ja työvoimaa on saatavilla tarvittaessa, vain pieni joukko mahtuu yliopistoihin opiskelemaan niitä aloja joissa voi tienata. Työpaikkoja on suhdanteista/alasta ja valtion tilanteesta riippuen vain tietty määrä tarjolla. Aina on ryhmä ihmisiä joilla ei henkiset tai fyysiset kyvyt yllä kilpailun tasolle niin että voisivat päästä muiden edelle tai edes tasolle. Ja suurimman osan ihmisistä nyt vain on tyydyttävä siihen mediaaniin tai alempaan palkkaan.

    Yksilötasolla voi tietysti ajatella että melkein kaikki voivat tehdä mitä vain mutta yhteiskunnan tasolla se vain ei ole totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuloista riippumatta kannattaisi tehdä se, minkä voi tehdä. Itse varastomiehen työtä tekevänä en näe järkeä vertailla omaa palkkaani, tai tulotasoani muihin. Siinä ei tule kuin katkeraksi, eikä se auta mitään.

      Suomessa on tapana ollut ostaa niin kallis asunto, kuin voi. Ja auto, niin kallis kuin voi. Kaikki raha käytetään, kuten tuosta säästämisasteesta voi päätellä.

      Mun salkku on nyt 211teur arvoinen, muutamat osingot on vielä saamatta. Varastotyötä on joutunut tekemään oikeasti melko rajusti, että se on tuossa mitassa. Ei voi ikinä verrata tuota työpanosta johonkin koneen ääressä istumiseen. Mutta olen tehnyt sen, minkä olen voinut. Enkä euroakaan ole saanut perinnöksi.

      Poista
    2. Ihan totta. Kunhan vain huomautin että kaikille ei ole tarjolla useista eri syistä riippuen niitä reippaasti mediaanin yläpuolella olevia palkkoja vaikka kuinka tekisivät kaikkensa sen eteen. Silti henkilökohtaisilla ratkaisuilla voi vaikuttaa huomattavan paljon siihen oman varallisuuden kehittämiseen. Voisi myös ajatella että alemmissa tuloluokissa ne henkilökohtaiset ratkaisut ovat erityisen haastavia ja merkityksellisiä johtuen tulojen pienuudesta.

      Poista
    3. Suomessa on ollut tapana maksimoida elintaso käytettävissä olevalla tulolla. Tämä pätee kaikissa tuloluokissa. Säästämistä ei harrasteta ollenkaan, mutta lähdetään mukaan kilpavarusteluun, kenellä on hieno auto, tai muuta näkyvää omaisuutta.

      Jos kaikki rahat aina käytetään, jää osakkeet ostamatta.

      Olen useamman vuoden hakenut järkevää, tavallista naista, mutta useimmiten se on kilpistynyt siihen, että rahaa pitäisi käyttää valtavasti.

      Viimeisin vaimoehdokas oli heti suunnittelemassa, että kuinka äkkiä salkut saadaan tyhjäksi, että pääsee kavereille näyttämään...

      Poista
    4. Kannattaa etsiä sellainen vaimoehdokas, jolla on hiukan salkkua omastakin takaa :)

      Poista
    5. Hyviä pointteja - on tärkeää että ihmisillä on samanlainen talouskäsitys. Tietääkseni yleisin riita parisuhteissa liittyy juuri raha-asioihin...

      Mutta aika hankala juttu kysellä vaimo (tai mies) ehdokkailta salkun kokoa ensimmäisillä tai edes kolmansilla treffeillä... Tarvetta olisi sijoittajien deittipalvelulle :)

      Poista
    6. Se olisikin mainio juttu, jos löytyisi sijoittava nainen. Ainakin ymmärtäisi heti, mistä on kyse.
      Mistähän sellaisen löytäisi?:)

      Raha ei ole lopulta olennaista, vaan suoja ja turva, jonka sillä voi osittain saavuttaa. Myös jatkuvuudella on merkitystä.

      Tuntuu, että kaikki mukavat ja oman itsensä olevat naiset on jo varattuja:D

      Poista
  17. Jakelle onnittelut hienosta suorituksesta. Itse olen aina ollut ns parempituloinen ja heräsin sijoittamiseen vasta pari vuotta sitten, 40 vuotiaana. Nyt salkun koko on 35t mutta voi ihan aiheellisesti kysyä että vaikka minä pääsin kovempituloiseen ammattiin, hyvää kouluun jne, niin kumpi oli se viisaampi...? Respect.

    VastaaPoista
  18. Älkää lapsia hankkineet valittako valintanne seurauksista. Me lapsettomathan joudumme tässä systeemissä teidän lapsianne elättämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höppönpöppön. Tuollaisia väitteitä esittävän olisi syytä perustellakin, eikä vain huudella. Ota kaikki asiat huomioon, ja aloita vaikka siitä, että olet ollut itsekin lapsi, joten olet pitkään saamapuolella, ja loppuvaiheessakin - jos vanhaksi eltä katkeruudestasi huolimatta - joku muu maksaa sinunkin eläkkeesi, ja se joku muu on jonkun lapsiperheen lapsi.

      Poista
    2. Sen lisäksi nykyiset lapset tulevat maksamaan meidän eläkkeet (tämän varaan ainakin lasketaan). Aika harvalla nyt toimeentulevalla, kohtuusäästeliäälläkään lapsettomalla duunaripariskunnalla todellisuudessa tulisi olemaan tulevaisuudessa kovin kummoinen elintaso ilman seuraavan sukupolven maksuvalmiutta kustantaa eläkkeet, tuet, iän myötä kasvavat terveydenhoitomenot jne. Monella on aika suuret kuvitelmat siitä, mihin oma varallisuus ja maksukyky todellisuudessa riittää. Ja toinen pointti on tosiaan tuo, että itse on vastaanotettu kaikki mahdollinen yhteiskunnan raha ja tuki ilman, että sitä edes huomataan tai pidetään mitenkään merkittävänä, mutta seuraavalle sukupolvelle sitä ei suotaisi. Saattaisi kansantalous olla melkoisen paljon pienempi, ja jokaisella hyvää ja rahaa aika paljon vähemmän ilman esimerkiksi yhteisesti paljolti kustannettua päivähoitoa - työssä olisi hyvin paljon vähemmän naisia. On yhteiskunnan tehokasta, että yksi hoitaja hoitaa 7-8 lasta, kuin että (lähes) sama määrä naisia on kotona hoitamassa jälkikasvuaan. Ja kouluttaminen se vasta tehokasta onkin, pitkällä tähtäimellä.

      Poista
    3. Kärjistettynä voisi kysyä, että miltä se kuulostaisi, jos muutettaisiin eläkejärjestelmää siten, ettei julkisia eläkkeitä, tukia, terveyden- ja sairaanhoitoa, ei yhtään mitään, kustannettaisi ollenkaan niille vanhuksille, joilla ei ole lapsia, tai eläke kasvaisi lapsimäärän mukaan? He kun eivät osallistu maksukyvyn jatkamiseen, ja heillä on muutenkin ollut enemmän varaa kerätä itse kaikki vanhuuden elinkustannuksensa (todellisuudessa hyvin, hyvin harva tähän yltää edes säästämällä). Ihan mielipuoliselta. Yhteiskunta toimii hyvin vain jonkinasteisella sukupolvisopimuksella.

      Poista
  19. Minulla ei lapsia vielä ole, mutta toivoisin ainakin yhden. Mielestäni ei kannata ryhtyä vastakkainasettelemaan lapsettomia vs. lapsiperheet. Lapsia tarvitaan, jotta eläkkeet voidaan maksaa aikanaan.

    Olen monta vuotta etsinyt naista, suurin tekijä, mikä on ollut minua vastaan, on kulutuskäyttäytyminen. Monet naiset haluaa käyttää valtavasti rahaa, sellaistakin, jota ei ole vielä ansaittu.

    Jos mennään ajassa taaksepäin vaikka 15-20 vuotta, ei silloin ollut näin agressiivista elintasonokittelua, kuin nykyisin. Ehkä pikavippien tulo 2005 ja sitä seurannut lainaraha-hanojen avautuminen on osittain aiheuttanut tämän kulutuskeskeisyyden.

    Hurjin tapaus, minkä tiedän, on eräs tuttu, joka alhaisen tason duunaritaustalla osti 40 000eur auton velaksi ja kaveri asuu melkein 40v:nä isin ja äidin kanssa kotona.

    "mulla on hienompi auto kuin sulla", sanoi pojat hiekkalaatikolla.

    VastaaPoista
  20. Asia on periaatteessa tässä kuvatulla tavalla, mutta aivan noin yksinkertaista se ei ole. Vastavalmistuneen ekonomin mediaanipalkka ei todellakaan ole tässä vihjailtu "Valmistumisen jälkeen 5000 euroa", vaan mediaani on 3200 euroa. Ekonomin mediaanipalkka vuonna 2016 lokakuussa oli 5000 euroa kaikki ekonomit huomoiden. Kyllä siitä voi säästää, mutta ei se ihan niin lentävä lähtö ole kuin miltä äkkiä kuulostaa. Sitten kun aletaan puhua +5000e/kk palkasta niin elämällä säästäväisesti ja tekemällä valintoja tosiaan voi vaurastua. Ainakin johonkin rajaan asti. Suurelle osalle ihmisistä se on vaikeaa tässä kuvatuista syistä silloinkin.

    VastaaPoista