sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Suomen pörssi politiikan uhrina

Omasta salkustani on merkittävä osa (43 %) sijoitettu kotimaisessa pörssissämme listattaviin osakkeisiin. Siksi minulle on väliä miten elinvoimainen ja houkutteleva markkinapaikka NASDAQ OMX on. Pörssin yleinen kunto kun tuppaa heijastumaan myös yksittäisten yritysten kursseihin.

Pörssin elinvoimalla on väliä myös kansantaloudellisesti. Suomalaisten kotitalouksien ikisynti on pitää rahoja käyttö- tai säästötileillä ja tällöin aitoa varallisuutta ei pääse syntymään. Lisäksi pörssi on tärkeä rahoitus- ja viestintäkanava globalisoituville kasvuyrityksille, sekä myös vakaammille suuryrityksille.

Helsingin pörssin vetovoima on kuitenkin ollut valitettavasti laskussa viime vuosina, jonka voi havata vaikkapa uusien listautujien vähyydestä. Lisäksi vetovoima ulkomailla on laskusuunnassa. Alla olevasta kuvaajasta näkyy kuinka ulkomaalaisten sijoittajien osuus on pikkuhiljaa laskenut vuosituhannen alusta lähtien (kts. myös Taloussanomien juttu josta kuva on otettu). Varsinkin viime aikoina ulkomaiset sijoittajat ovat joukolla vetäytyneet pienistä pörsseistä yleisen epävarmuuden takia. Tämä selittää osittain kotimaisten osakkeiden alakynnen verrattuna moniin muihin kehittyviin markkinoihin. Asiassa on tietysti se kääntöpuoli, että ulkomaisten sijoittajien mahdollisesti palatessa kurssit nousevat tästä syystä, ja nyt  kotimaisilla sijoittajilla voi olla hyvä oston paikka.


Pörssimme elinvoima ei ole jatkossa mikään itsestäänselvyys. Suomalaisessa sekä Eurooppa-politiikassa on nimittäin viime aikoina tehty hyvin paljon kotimaisen pörssitoiminnan vastaisia aloitteita ja päätöksiä.

Täällä kotimaassa on pitkään ollut esillä pienten osinkojen (esim. 1000e/vuodessa) verovapaus, joka on mm. Kokoomuksen vaalilupauksissa mainittu. Tämä on kuitenkin toistuvasti jätetty toteuttamatta. Tämä siitä huolimatta, että kyseessä olisi aidosti progressiota lisäävä, piensijoittamista ja kansankapitalismia edistävä toimenpide. Se ei silti tunnu kelpaavan oikein millekään puolueelle, ja Kokoomuskin sen varsin helposti sivuuttaa kun tosipaikka tulee eteen.

Viimeaikaisin lisäahdistus on paljon kuhistu ns. transaktiovero tai rahoitusmarkkinavero, missä jokaisesta ostosta ja myynnistä verotettaisiin ylimääräinen 0,1% kulu. Harvoin sijoituksia tekevälle tämä ei välttämättä ole mikään ylitsepääsemätön juttu, mutta esimerkiksi paljon isoa kauppaa tekeville eläkesijoittajille vero tuottaisi jopa satojen miljoonien lisäerät. Ja kaikesta tästä tietysti loppupeleissä maksaa suomalainen sijoittaja, mutta myös epäsuorasti jokainen veronmaksaja ja eläkeläinen. Onneksi sentään mukaan ei rynnätty Urpilaisen esityksestä ensimmäisten joukossa.

Toivon, että jatkossa polittikot ymmärtäisivät kotimaisen pörssimme merkityksen niin kansankapitalismin kuin pörssiin tulevien ja siellä olevien yritysten näkökulmasta. Valitettavasti odotukseni eivät ole kovin korkealla.

3 kommenttia:

  1. Oma arvionion se, että päätös rahoitusmarkkinaverosta tulee heti kunnallisvaalien jälkeen. Itse uskon sen parantavan omia mahdollisuuksiani pärjätä keskimäärin Helsingin pörssin markkinoita vastaan, koska 0.1% jokaisesta kaupasta on suhteellisesti allekirjoittaneelle paljon pienempi lisä kuin mitä esimerkiksi eläkeyhtiöille. Arvostukset saattavat tosin laskea, mutta osinkoprosentit taas nousevat tätä kautta. Varsinkin osta ja pidä sijoittajille siitä on suurikin etu. Koko Helsingin pörssin kuolemiseen en usko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on kyllä kutina, että homma ei mene niin, että piensijoittajat maksavat 0,1 % enemmän vaan siten, että kulut nousevat enemmän ja maksamme ikäänkuin muidenkin edestä.

      Poista
  2. Henkikökohtaisella toivelistalla olisi tuo pienten vuosiosinkojen verottomuus, tai joskus väläytelty pienien osinkojen verovapaus, mikäli ne uudelleensijoitetaan markkinoille takaisin.

    Enpä ollut ennen miettinyt, mutta on kait tuo jo surkuhupaisaa, kun OMXH:n yhtiöiden markkina-arvo yhteensä on vain puolet Applesta...

    VastaaPoista