Allokaatio ja sijoitustuotot

Piensijoittajan mahdollisuudet vaikuttaa sijoitustoimintansa tuottoihin ovat rajalliset. Jos ajatellaan osta-ja-pidä -strategiaa, niin keskeisin väline pitkän aikavälin tuottojen määrittymisessä on allokaatio, eli sijoitusvarallisuuden jakautuminen eri omaisuuslajeihin. Osakkeiden, korkosijoitusten ja kiinteistöjen välillä on eroja riskitasossa - ja täten sijoittajan vaatimassa riskilisässä sijoitukselleen. Tämä luonnollisesti vaikuttaa pitkän aikavälin tuotto-odotuksiin. Tutkimusten mukaan allokaatio eri omaisuuslajien välillä selittääkin lähes kokonaan rahastojen (ja täten myös yksittäisten sijoittajien) tuottotason.

Mitä pitkän aikavälin piensijoittajan tästä pitäisi ajatella?

Yksinkertainen vastaus on tietysti salkun tuoton maksimointi, jos riskinottokyky sen kestää. Tämä tarkoittaisi käytännössä 100 % allokaatiota osakkeisiin, tai enemmän (jos sijoitetaan velaksi). Jos sijoitussalkku ei ole kuitenkaan täysin erillään muusta varallisuudesta, niin silloin salkussa on hyvä olla muita omaisuuslajeja joiden tuottokehitys ei korreloi voimakkaasti osakkeiden kanssa. Tällöin mahdollisen rahantarpeen sattuessa sijoittajan ei tarvitse myydä sillä hetkellä laskusuhdanteessa olevia sijoituksia. Tästä syystä sijoitussalkkuun suositellaan usein myös joltain osin korkosijoituksia tai vaikkapa kiinteistöjä ja metsäomaisuutta.

Toinen kysymys on sitten se sijoittajan ilmainen lounas eli hajautus. Kun allokaatio osakkeiden ja muiden omaisuuslajien välillä on päätetty, seuraava kysymys on siis sijoituslajien sisäinen allokaatio. Täysin rationaalinen ja kulutietoinen sijoittaja voisi tässä tapauksessa sijoittaa suoraan markkina-arvopainotteiseen "maailma-ETF:ään" sekä osake- että korkopuolella, jolloin sijoitukset jakautuvat automaattisesti maailmanlaajuisten markkina-arvopainotusten mukaisesti. Tällöin ei tarvitsisi ottaa kantaa suuntaan taikka toiseen siitä, missä oletettu tuottokehitys on seuraavaksi parasta tai huonointa.

Yllättävän harva kuitenkaan noudatta yllä olevaa ultrarationaalista strategiaa salkkunsa muodostamisessa. Suuret kansanosat toteuttavat tätä itse asiassa korkeita kuluja perivien yhdistelmärahastojen avulla. Näissä tuotteissa on se hyvä puoli, että niiden kautta pääsee helposti käsiksi hajautettuun sijoitussalkkuun, jossa on halutunlainen allokaatio. Jotkut rahastot saattavat välillä poiketa tästä, mutta yleensä tietyn vaihteluvälin sisällä. Huono puoli on sitten tosiaan korkeat kulut, jotka johtuvat aktiivisesta hallinnoinnista sekä näitä tuotteita myyvän organisaation muiden kulujen kattamisesta.

Oma-aloitteiset ja kulutietoisemmat sijoittajat toteuttavat sijoitussalkkunsa allokoinnin omaisuuslajien ja yksittäisten sijoituskohteiden välillä usein itse. Yleensä tästä saatava lisäarvo tulee pienempien kulujen ja mahdollisen viihdearvon kautta, sillä keskimääräinen sijoittaja ei yleensä kykene voittamaan markkinoita pitkällä aikavälillä. Itse asiassa moni yksityissijoittaja onnistuu aiheuttamaan itselleen lisäkuluja ja päänvaivaa tekemällä lyhyttä tai keskipitkän aikavälin spekulatiivista kauppaa, joka aiheuttaa sekä kaupankäyntikuluja että veroseuraamuksia.

Vaikka tiedostan kaiken yllä olevan, niin itsekin kuulun siihen joukkoon joka käyttää aikaa sijoitusten valintaan ja allokaatiopäätöksiin. Sijoitustoiminta sattuu nyt vaan kiinnostamaan niin paljon, että haluan itse vaikuttaa siihen mitä salkkuni sisältää. Toisaalta pyrin välttämään myyntejä ja spekulaatiota, sillä en usko että minulla on erityistä osaamista oikea-aikaisten myyntien tekemiseen, varsinkin veroseuraamukset ja kaupankäyntikulut huomioiden.

Olen itse viimeeksi miettinyt salkun allokaatiota vuoden 2010 lopussa (kts. merkintä). Tällöin linjasin asteittaisen suunnitelman salkun allokaatiolle vuoteen 2013 asti. Tämän hetkinen salkkuni muistuttaa melko paljon tuolloin tälle vuodelle suunnittelemaani. Esim. kotimaisten osakkeiden osuus oli linjattu 50 %:iin (nyt 41 %) ja kehittyvät markkinat 20 %:iin (nyt 16 %). Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut kotimaisuusasteen vähentämistä sekä vielä systemaattisempaa otetta sijoittamiseen, hieman siihen suuntaan mitä tässä blogikirjoituksessa kutsuttaan sijoitussalkun automatisoiduksi tasapainotukseksi. Seuraavassa siis päivitystä tavoiteallokaatioon.

Oma tavoiteallokaationi

Yleisesti tarkoituksenani on noudattaa sijoitustoiminnassa pääosin indeksointia ja pienemmällä osalla salkkua osakepoimintaa. Tavallaan kyse on ns. ydin-satelliitti -mallista, ja tarkoitus on jättää osakepoiminnat 30 % osuudelle. Tämä kattaisi siis sekä kotimaiset että kansainväliset osakepoiminnat. Tällä hetkellä näiden osuus salkussa on vajaa 50 %, eli jatkossa tarkoitus on panostaa suhteessa hieman enemmän indekseihin.

Indeksisijoituksista "peruskauraa" ovat 20 % allokaatiot sekä kehittyneisiin että kehittyviin markkinoihin. Tämä on sitä salkun ydintä, jolla pyritään takaamaan markkinatason tuotto pitkällä aikavälillä. Tällä hetkellä sijoitukset kehittyviin markkinoihin on hoidettu kahdella ETF:llä, joiden kohteina ovat indeksit Euro Stoxx 50 (DXET) ja S&P 600 Small Cap Value (IJS). Jatkossa tähän kategoriaan saattaa tulla muitakin sijoituksia, yksi kiinnostuksen kohde on esim. Guggenheim S&P 500 Equal Weight ETF (RSP). Kehittyvillä markkinoilla olen tällä hetkellä mukana suurin piirtein tasan MSCI Emerging Markets -indeksissä (DBX1) ja ns. frontier markkinoilla (DX2Z). Jatkossa pitäydyn todennäköisesti näissä samoissa indekseissä, sillä ne takaavat varsin laajan hajautuksen kehittyville markkinoille.

Indeksiytimen erikoisuus minulla on 10 % allokaatio cleantechiin. Cleantech kävi toimialana kuplassa ennen talouskriisiä ja romahduksen jälkeinen nousu tuntuu jo alkaneen. Omatkin cleantech-sijoitukseni (PZD) ovat nousseet käytännössä ensimmäistä kertaa plussan puolelle. Pitkällä aikavälillä uskon cleantech -toimialan nousuun, ihan maapallomme tulevaisuuden takia. Aika näyttää onko tämä hyvä allokaatiopäätös, mutta tällä mennään.

Viimeisenä osana salkun ytimestä on tarkoitus pitää 20 % korkosijoituksissa, joita tällä hetkellä on Seligsonin Euro Obligaatiossa, Euro Corporate Bondissa sekä kehittyvien markkinoiden valtionlainoissa (DXSU). Tällä hetkellä näiden osuus on n. 10 %, eli tämä osuus tulee nousemaan. Koska en aio eriyttää sijoitussalkkuani täysin muusta varallisuudesta, koen että tarvitsen myös korkosijoituksia jos joudun realisoimaan osan salkustani vaikkapa asuntokaupan tai muun suuren rahanmenon takia. Korkosijoitusten volatiliteetti on huomattavasti osakemarkkinoita pienempää, joten niiden mukana olo myös tasoittaa muutenkin salkun kehitystä.

Alla olevassa kuviossa on esitetty tavoiteallokaatio graafisesti.

Pyrin jatkossa seuraamaan tätä tavoiteallokaatiota hieman tarkemmin kuin aiempia hahmotelmiani. Seuranta tulee olemaan todennäköisesti näin aluksi kvartaalitasoista, ja myöhemmin vähintään vuosittain.