Tunnen työni kautta runsaasti akateemisen koulutuksen saaneita ihmisiä, joilla on suurimmalla osalla keskimääräistä parempi palkkataso. Keskusteluja käydään kahvipöydissä kaikesta maan ja taivaan väliltä, teoreettisen tähtitieteen saloista aina arkisiin parisuhde- ja perheasioihin. Eli aivan laidasta laitaan.
Luulisi, että näissä pöydissä puhuttaisiin silloin tällöin myös sijoittamisesta ja säästämisestä. Näin ei kuitnenkaan ole. Ainoa sijoittamiseen liittyvä asia mistä keskustelua herää on Nokian osakekurssi, mutta tämä johtuu yleensä siitä että ko. päivänä aihe on iltalehden etusivulla. Jos mainitsen jotain sijoittamiseen viittaavaa, saan vastakaiuksi joko tyhjiä katseita tai murahduksia.
Mielestäni tämä on murheellista. Tulevaisuudessa jokainen on yhä enemmän vastuussa omasta eläketurvastaan ja varallisuudestaan, ja asian kuolleeksi vaikeneminen tai sen mystifiointi ei todellakaan auta asiaa. Tein muutaman haastattelun lähipiirissäni selvittääkseni mistä on kyse.
Miksi sijoittamisesta ei synny keskustelua?
Tämä johtuu usein siitä että omasta varallisuudesta ei Suomessa ole yksinkertaisesti tapana puhua (eri asia toki näin nimettömänä blogistina). Varallisuus ja vaikkapa kuukausittainen palkkataso onkin suomalaisille todellinen tabu. Vuosittainen palkkatilastojen kadehtiminen ei tietenkään auta asiaa, vaan varallisuutta omaavat pitävät asian visusti omana tietonaan, varsinkin työporukassa.
Lisäksi kuulemma sijoittamisesta ei puhuta, koska siitä ei ole mitään fiksua sanottavaa. Sijoittamistermistö on toki vaikeaselkoista asiaan lainkaan perehtymättömälle ja tästä syystä asia koetaan vaikeaksi. Tässä olisi koululaitoksellamme vielä työsarkaa.
Toki luonnollinen syy sijoituksista vaikenemiseen on se yksinkertaisin - sijoituksia ei ole. Tähän on syynä joko se että ei ole mitään sijoitettavaa tai vaihtoehtoisesti ei ole halua sijoittaa. Työssäkäyville ihmisillä jälkimmäinen vaihtoehto on mielestäni useinmiten syynä. Suomalaisilla on rahaa käytännössä negatiivisella reaalikorolla makaamassa pankkitileillä valtavat määrät. Rahaa ei sijoiteta riskien pelossa tai ylenmääräisestä luottamuksesta hyvinvointivaltioon (kts. ajatuksia esim. täällä).
Kuten ylempänä mainitsin, jokaisen oma varallisuus tulee jatkossa näyttelemään suurempaa roolia vanhuuden turvassa ja muissakin elämän käänteissä. Tästä syystä peräänkuulutan lisää keskustelua sijoittamisesta eri foorumeilla. Oma panostukseni on tämä blogi ja satunnaiset keskustelut ystävien ja lähipiirin kanssa. Viesti menee vaihtelevasti perille.
Mitä kokemuksia itselläsi on sijoittamisesta ja varallisuudesta puheenaiheena suomalaisessa yhteiskunnassa, työpaikoilla ja muilla foorumeilla? Onko se tabu? Pitäisikö sen olla tabu?
Itse olen ainakin puhunut sijoittamisesta kavereideni kanssa. Yleisesti ottaen siitä ei kyllä juurikaan puhuta. Keskustelu on kuitenkin loppujen lopuksi hyvin pintapuolista valitettavasti. Pintapuolisuus johtuu mielestäni aika lailla siitä ettei suurella osalla yksinkertaisesti riitä ehkä tiedot. Omassa kaveripiirissäni on ainakin yksi ammattitreidari ja pankkiiri joilta sitten saatetaan kysellä enemmänkin. Blogin kirjoittamisen myötä olen myös itse alkanut keskustella sijoittamisesta myös niiden kanssa joilla ei kummoisempia sijoituksia ole. Valitettavasti sijoittaminen on aikalailla tabu, mutta uskon kymmenen vuoden päästä asian olevan toinen. Itse kaipaisin blogin kirjoittajana enemmän keskustelua ja kommentointia kirjoituksiini. En kuitenkaan ehkä ole paras vastaanottaja, mutta yritän siinäkin kehittyä. Sijoittamisen ja säästämisen pitäisi olla itsestään selvä tapa huolehtia raha-asioistaan, joten keskustelunkin pitäisi olla luonnollinen jatke asialle.
VastaaPoistaMinulla on työpaikallani muutamia ihmisiä joiden kanssa syntyy keskustelua sijoittamisesta. Työkaverini tietävät "harrastuneisuudestani" sijoittamiseen ja kyselevät yleensä tulokauden yhteydessä, miten menee? Näiden kanssa ei varsinaista keskustelua synny.
VastaaPoistaTämän lisäksi on työpaikallani muutama henkilö, joiden kanssa sijoittamisesta ja omista sijoituksista on puhuttu. Sijoittajat on omasta näkökulmastani löytyneet huomattavan yllättävästä suunnasta. Ne eivät ole niitä, joilla arvelisi rahaa olevan ylimääräistä eikä sellaisia, jotka päättävät hankinnoista tai ovat talouden kanssa tekemisissä. Kerran meillä tietyllä porukalla varsin hyvä keskustelu yhtiöistä. Pöydsätä löytyi useampi sijoittaja, mutta oli varsin mielenkiintoista, että parista yhtiöstä parhaiten perillä ollut ei ollut sijoittanut mihinkään. Hän työssäkin ns. tarkan markan mies ja olisin odottanut, että hän siviilissäkin laittaisi rahansa poikimaan, mutta ei.
Tämän lisäksi keskustelen parin lukiokaverini kanssa sijoituksista heitä nähdessäni. Nykyisin näkemisiä ei ole kovin usein heistä toisen asuessa toisella paikkakunnalla ja toisen kanssa olen tekemisissä harvakseltaan.
Eniten keskustelen sijoituksista oman isäni kanssa. Keskustelut lähtivät aikanaan liikkeelle jutusta Wärtsilässä jossakin lehdessä. Isäni sanoi, että pitäisiköhän sijoittaa. Sanoin itse harkinneeni sijoitusta myös, mutta en silloin uskaltanut sitä tehdä. Kannustin isääni tekemään sijoituksen ja kehotin luopumaan kaikista indeksilainoista ja käyttämään omaa päätä. Sanoin myös, ettei pankki neuvojiin kannata luottaa. No isäni osti Wärtsilää hintaan 16 euroa, nyt osake on jo splitattu ja isäni kerännyt muhkeat osingot. Pankki neuvojakin on saanut huutia, hän sai nimittäin isäni taivutettua sijoittamaan puolet Nordeaan, joka on suuren osan ajasta matanut samalla tasolla siitä lähtien. Pikku hiljaa sitä on edetty ja isäni on saanut oppia. Indeksi lainat on jäääneet historiaan ja osakkeita tullut tilalle. Lähikuukaudet eletään varmaan Wärtsilän osingoilla, elettäisiin enemmän, jos ei olisi kuunneltu pankkineuvojaa.
TT: Samoin, luulen/toivon että 10 vuoden päästä asia on toisin. Toisaalta 10 vuotta sitten varmaan arveltiin samaa. Itse asiassa keskustelu ei taida olla nyt sijoitusrintamalla yhtään tiheampää kuin vuosituhanteen vaihteessa - jopa päin vastoin, kiitos teknokuplan.
VastaaPoistaWF: Vaikka työpaikalla keskustelua ei ole syntynyt, itsekin olen jutellut sijoittamisesta erityisesti perhepiirissä. Omat vanhempani ja muutama muu lähipiirin edustaja on tullut ylipuhuttua osakesijoittamiseen ja kuukausisäästämiseen indeksirahastoihin. Kukaan ei ole valittanut jälkeen päin :) Lisäksi muutama kaveri harrastaa sijoittamista, joten heidän kanssaan asioista toki tulee puhuttua aina silloin tällöin.
Taitaa olla niin, että moni on saanut ainoat oppinsa alkuvaiheessa Kauppalehden keskustelupalstalta. KL:n virtuaalisalkkuja pyörittelin aikanaan minäkin. Hupaisaa on, että innostuin sjoittamiseen joskus 1990-luvulla pelatessani jotain sijoituspeliä (Capitalism..?). Ylivoimaisesti kovimmat nimet omassa historiassani, tällaiselle jälkiheränneelle ovat olleet KTR, Pomell, Lindsrömit ja Marko Erola.
VastaaPoistaSijoittamista pidetään keinotteluna ja muuan kaverini, joka pelaa aktiivisesti netissä pokeria, virnuilee meidän olevan samanlaisia uhkapelureita. Harmi vaan, että hän on matematiikkanero, joka tienaa rahaa harrastuksellaan.
Näin naisena voisin sanoa, että vähemmän noita juttukavereita löytyy ainakaan oman sukupuoleni edustajista, mikä on harmi. Miesten kanssa jutellessa joskus huomaa pientä epäuskoa, kun avaan suuni. Olen myös perheessämme muutenkin ns. talouspäällikkö ja vastaan perheen raha-asioista, säästämisestä, sijoittamisesta sekä esim. lainojen kilpailuttamisesta.
VastaaPoistaSuurempi syy hiljaisuuteen omalla kohdallani on kateuden ilmapiiri. Luontevin paikka jutella sijoitusasioista olisi se lähipiiri, jonka kanssa jaan muutkin asiat. Mutta muutaman kerran suuni avanneena olen päättänyt pitää asiat omanani.
Minulla on tällä hetkellä hyvin vähän sijoituksia, koska panostamme nyt perheenä mieheni syksyllä perustaman yrityksen alkutaipaleeseen. Rahat menevät nyt puskuriin.
Suurin pohdintani tällä hetkellä kohdistuu nyt siihen, että kun puskurista alkaa vapautumaan taas rahaa, sijoittaako vai lyhentääkö lainoja nopeutettua tahtia? Vai sekä että? Sijoituskohteeni ovat Seligsonin indeksirahastot sekä muutamat osakkeet. Kuluja olen oppinut katsomaan tarkkaan, kun poltin näppini Skandian eläkevakuutuskusetuksessa ;)
@uuttakohti. Kukaan ei voi oikeastaan sanoa mitä sinun pitäisi tehdä, kun puskurista alkaa rahaa vapautumaan. Tai voi tietysti sanoa, mutta en kehottaisi hirveästi muita kuuntelemaan ellet kerro mikä todellinen tilanne on ja epäilen ettei sitä ole kovin helppoa muille kertoa.
VastaaPoista@Kinski pokerissa ei tietääkseni pelkkä matematiikan hallinta riitä pidemmän päälle. Siinäkin kassanhallinta on tärkeintä. Tietysti matematiikan hallinta auttaa aika helvetin paljon. Itse olen oikeastaan ollut kiinnostunut jo aika lailla 10 vuotta ja ensimmäiset viisi meni aika lailla pelaillessa. Vasta pari vikaa vuotta on mitä ilmeisimmin ollut hieman enemmän järkeä mukana.
@Laiska sijoittaja.
Olet todennäköisesti oikeassa siinä ettei kymmenen vuoden päästä puhut enempää kuin nytkään. Itselläni on tosin teknokuplasta sellainen kuva ettei silloin varsinaisesti puhuttu pitkäjänteisestä sijoittamisesta vaan rikastumisesta :D
@Warren Fyffet meidän perheessä ainoat osakkeet olivat ennen teknokuplaa nykyisen UPM:n osakkeet joilla sitten maksettiin asunnon täysremppa. Ne olivatkin nousseet hyvin noin parissa vuosikymmenessä ja siitä innostuneena rupesin sijoittamisesta alunperin.
Mielenkiintoinen seikka, että itse keskustelemisesta keskusteleminen saa näin paljon kommentteja aikaan :D Ehkä meillä blogisteillakin on paljon kehittämisen varaa näissä asioissa..
Jeps, "meta-keskustelua" eli keskustelua keskustelusta näyttää riittävän. Tämä keskustelu on kuitenkin tärkeää :)
VastaaPoistaUuttakohti: Olen huomannut samanlaisen sukupuolijakauman näissä asioissa. Mitä sijoituksiisi tulee, niin vinkkiä on hankala antaa sillä se riippuu monesta asiasta. Hyvä lähtökohta joka tapauksessa on tuo kulujen minimointi.
Itse uskon että sijoittaminen on aivan turhaan juurikin mystifioitu ja on tavalliselle ihmiselle riippuen näkökannasta joko geelitukkien veivaamaa epämääräistä nollasummapeliä, jolla lähinnä kurjistetaan tavallisen tallaajan asemaa tai sitten jotain lähemmäs ydinfyysikon kykyjä vaativaa tähtitiedettä johon ei parane kuolevaisen sekaantua.
VastaaPoistaOsakesijoittamista ei ehkä mielletä säästämisen ja varallisuuden kartuttamisen muodoksi samalla tavalla kuin esimerkiksi asuntosäästämistä, joka on se suomalaisten portfolion sijoitus numero yksi. Asuntoa parempaa sijoitustahan ei ole. Kun se meidän talon arvo nousi kymmenessä vuodessa ainakin 100%, osakkeissa olisin varmasti hävinnyt. Sitten kun asunto on maksettu niin säästetään pankkitilille.
Tämä on osin varmaan jopa tarkoituksellista. Onhan esimerkiksi pankin paljon helpompi myydä kallista rahastoaan, mikäli asiakas saadaan vakuuttuneeksi siitä että kannattaa antaa rahat ammattilaiseten hoiviin. Indeksirahastoistahan ei hiiskuta.
Toivottavasti tilanne kuitenkin tulee muuttumaan. Itse ainakin koitan puhua suhteellisen avoimesti sijoittamisesta ja mainostaa seligsonia hyvänä vaihtoehtona kivijalkapankeille.
Olen huomannut, että keskustelun aloittaminen sijoittamisesta saa ihmetteleviä katseitä ihmisiltä. Monet pitävät sitä jotenkin eliitin harrastuksena, samoin kuin golfiakin. :) Kysyin eräänä päivänä hyvältä työkaveriltani, että mikä tässä asiassa mättää kun varat kerätään vain pankkitileille makaamaan ja miksi hänkin tekee niin. Vastauksena sain, että kaikenlainen pankkiin liittyvä toiminta ei kiinnosta häntä yhtään eikä hän halua olla pankin kanssa enempää tekemisissä kuin on pakko. Hän myös koki pankkien joka kerta vedättävän häntä, kun hän asioi siellä. Yritin selittää, että sijoituksia voi tehdä ilman pankkiakin esimerkiksi Nordnetissä, mutta hänestä oli helpompi vain säästää tilille kun mitään ei tarvinnut miettiä.
VastaaPoistaKoen, että tavallinen automaattinen siirto säästötilille on tavallisen ihmisen mielestä paras, koska tätä ei tarvitse millään tavalla miettiä eikä sitä tarvitse itse edes siirrellä. Helppous on siis avainsana, jota tuntuivat jokainen keskusteluissamme arvostavan. Tämä on myös hyvä markkinarako pankeille ja siksi näissä eläkevakuutuksissakin monet polttavat näppinsä. Usko pois Uuttakohti, et ole ensimmäinen etkä varmastikaan viimeinen näiden eläkevakuutusten kanssa. Esimerkiksi yksi työkavereistani oli sitä mieltä, että eläkevakuutus on hyvä tuote.
Joka tapauksessa, tuota sijoittamista varmaankin pidetään elitistien harrastuksena, koska muiden mielestä sijoittaminen tarvitsee alkuunpääsemiseksi suuren summan rahaa. Rahastoja kammoksutaan ja pidetään hirveän kalliina vaikka esimerkiksi Seligsonin rahastot ovat erittäin halpoja.
@Opiskelija: "Asuntosijoittaminen" on tosiaan monelle se ainut sijoitusmuoto. Tämä on kuitenkin parempi kuin vuokralla asuminen ja kaiken ylijäämän kuukausikulutus viihteeseen, matkailuun ja päiheisiin. Tällaisiakin tuttavia minulta löytyy runsain mitoin, jopa melko hyvin tienaavista tuttavista. Olen kyllä ehdottanut säästämistä/sijoittamista, mutta vastakaikua ei ole paljoa tullut...
VastaaPoista@Talousneuvos: Helppous on se avain. Talousasiat ovat vaikeita ja pelottavia, näin keskimäärin ja hieman kärjistäen. Tästä näkökulmasta ne pankin rahastot ovat ihan hyvä vaihtoehto tilisäästämiselle.
Näin opiskelijana opiskelijoiden keskustelussa hyvin harvoin tapaa henkilöä, joka haluaisi keskustella osakkeista kuultuaan suuntautumisestani. Harva toisen alan osaaja kokee sijoittamisen ymmärtämistä kiinnostavana asiana. Mutta näin rahoitusmarkkinoita opiskelevien kesken juttua riittää vaikka mihin aikaan ja tilanteeseen. Joten enpä usko tilanteen juurikaan muuttuvan vaikka kuinka monta vuotta mentäisiin tulevaisuuteen.
VastaaPoistaMyös minun kaveripiirissä osakesijoittamiseen suhtaudutaan nuivasti. Keskustelut jäävät yleensä siihen, että ihmetellään miten uskallan sijoittaa ja millä rahalla. Sijoittaminen ei yleensä ottaen vain tunnu kiinnostavan ihmisiä kovin paljon. Arvosijoittamisen hienoudet lasittavat katseet aika nopeasti :)
VastaaPoistaOn hieman surullista, että osakesäästäminen nähdään paljolti uhkapelinä, jossa vain parhailla on mahdollisuudet voittoon.
Suomessa on kulttuurisesti hyväksyttyä kertoa, että rahat ovat loppu, tai keskustella asuntolainasta (silloinkin kysymys on velasta eli rahojen loppumisesta). Ei ole hyväksyttyä puhua ylimääräisistä rahoistaan.
VastaaPoistaSijoittaminen yleensä tarkoittaa, että on olemassa ylimääräisiä rahoja. Siksi siitä ei voi puhua.
Kell onni on, hän onnen kätkeköön..
PoistaSieltä se lähtee, syvältä kansankulttuurista!