Luettua: Erilainen ote omaan talouteen

Kesäloman alettua sain viimein luettua Pasi Havian, Ville Lappalaisen ja Antti Rinta-Lopin kirjan "Erilainen ote omaan talouteen: Vapaus, onni ja hyvä elämä". Ensimmäinen kirjoittaja tunnetaan blogista "Kohti taloudellista riippumattomuutta" ja jälkimmäinen kirjoittaja talous- ja elämänhallintablogista "Saituri". Molemmat blogit ovat suosittuja ja niissä on selvä, monelle säästäjälle ja sijoittajalle hyödyllinen sanoma. Tästä syystä itselläni oli varsin positiiviset odotukset kirjaa kohtaan.

Kirja oli hyvin helppolukuinen ja luin sen kahdella istumalla. Kirjan perusviesti on se, että onnelliseen, taloudellisesti riippumattomaan elämään tarvittava rahasumma on yllättävän pieni ja kaikkien tavallisten palkanaajien ulottuvilla. Tämä vaatii omien arvojen kriittistä tutkiskelua, kulutustottumusten järkevöittämistä ja fiksua - useinmiten indeksipohjaista sijoittamista. Asia oli itselleni pitkälti tuttua, mutta se oli sen verran tärkeää ja hyvin perusteltua, että nautin lukukokemuksesta. Aion itse asiassa suositella kirjaa luettavaksi vaimolleni sekä muutamalle kaverilleni - he todennäköisesti hyötyvät kirjan suosituksista vielä itseäni enemmän.

Mistä pidin:

Kirjassa oleva ylenmääräisen kulutuseetoksen kritisointi oli miellyttävää. Omaisuus jota haalimme, liittyy usein "normaaliksi" koettuun kulutukseen tai statuksen tavoitteluun omassa sosiaalisessa piirissämme. Kun asioita miettii syvällisemmin, selviää että vähemmälläkin pärjää, ilman että oma onnellisuus siitä kärsii. Itse asiassa homma voi mennä päin vastoin - kun lopetamme stressaamisen siitä, että onko meillä yhtä hieno auto tai telkkari kuin naapurilla, voimme tehdä edullisempia, ekologisempia ja käyttöarvoltaan yhtä hyviä hankintoja. Näillä keinoilla talouden menopuoli saadaan usein paremmalle tolalle.

Olen itse ollut aina samoilla linjoilla - vastustan liiallista tavaroiden ostamista ja niiden säilyttämistä lähes käyttämättöminä asunnon nurkissa. Monella ihmisellä on tällä saralla petrattavaa, ja kirjan vinkkejä noudattaen ja niistä toivottavasti inspiroituen on mahdollista vähentää omaa turhaa kulutustaan.

Lisäksi pidin erittäin hyvin perustelluista, kenelle tahansa sopivista sijoitusvinkeistä (koska Pasi Havia oli mukana kirjoitustiimissä, en vähempää odottanutkaan). Automatisoitu kuukausisijoittaminen indeksirahastoihin on erittäin helppo toteuttaa, mutta useimmille ihmisille asia pitää perustella rautalangasta. Tämän kirjan lukeminen onnistuu asian perustelemaan ja toivottavasti synnyttää myös vahvan motivaation tähän pitkällä aikajänteellä. Muutenkin kirjan promotoima "laiskan sijoittajan" tyyli miellyttää, sattuneesta syystä :)

Mikä jäi mietityttämään:

Kirjan alkuosan konsumerismi-kritiikki ulottuu myös ei-kovin-yllättäen suomalaisten perisyntiin eli jättilainoihin, jotka sitovat oravanpyörään kymmeniksi vuosiksi. Tästä syystä kirjassa varoitellaan asuntolainan ottamisesta omaan asuntoon ja leveästä asumisesta muutenkin. Olen samaa mieltä pääkohdista, mutta muuten tasapainoisessa kirjassa tässä kappaleessa mennään mielestäni vähän yli.

Kirjoittajan (kirjoittajien?) asennoituminen asumiseen on viehättävän markkinaliberaali - ja samalla kovin naiivi ja teoreettinen. Kirjoittajan mukaan ainut järkisyy asunnon valinnalle on työpaikan läheinen sijainti, jolloin auton omistaminen ei ole tarpeellista. Omassa asumisessani olen huomannut, että arvostan asunnolta myös muita ominaisuuksia kuin työpaikan lähenen sijainti. Itse asiassa minulle asuminen luonnon keskellä isossa omakotitalossa (joka on siis tämän hetkinen tilanteemme) tuo vapautta, tilaa ja rauhaa itselleni ja perheelleni. Eikä kyse ole siis mistään status-syistä vaan ihan elämisen laadusta: (välillä meluisat) harrastukset, ulkona luonnossa ja pihalla oleilu, grillaus, jne: nämä asiat tekevät minut onnelliseksi ja ovat arvojeni mukaisia. Nämä onnistuvat itselläni käytännössä vain omistusasunnossa, sillä vastaavat kriteerit täyttäviä vuokra-asuntoja ei ole saatavilla, ainakaan kovin järkevään hintaan. Itselläni onneksi myös työmatka sattuu olemaan lisäksi pyöräilymatkan päässä, joten tämäkin kriteeri täyttyy.

Tietysti jos tämä "suomalainen unelma" rahoitetaan valtavalla pankkilainalla, niin ei sekään ole järkevää. Oma tilanteeni on parempi - asuntolainaa hyvin pienellä korolla 20% asunnon arvosta, ja samaan aikaan sijoitusomaisuutta reilut satatuhatta euroa. Jos olisin yhtä ehdoton kuin kirjassa suositellaan, niin asuisin vuokralla sijainnissa ja asunnossa, joka ei täyttäisi tarpeitani. En täten koe että ultrarationaalisuus ja asuntolainojen välttely on paras tie. Mielestäni paras tie on omien valintojen tiedostava toteuttaminen ja taloudellisesti järkevät päätökset siten, että vaurastuminen on mahdollista pitkällä aikavälillä. Tähän ei todellakaan sisälly jättilainaa, mutta ei välttämättä sitäkään, että asutaan pienessä, mahdollisimman edullisessa asunnossa työpaikan vieressä; näkemys kuulostaa muutenkin kovasti vuokralla asuvan, uraa tekevän sinkkumiehen kirjoitukselta :) Taloudellisen kokonaistilanteen hahmottaminen ja järkevä rahankäyttö sallii mielestäni helposti oman asuntolainan pitämisen - varsinkin näin "nollakorkojen" aikana. Sanottakoon tähän vielä, että kyllä kirjassa mainitaan parilla lauseella kappaleen lopussa, että omistusasuminen on pitkässä juoksussa järkevää verrattuna vuokralla olemiseen. Kappaleen luettuani voin kuitenkin kuvitella, että lukijalle saattoi jäädä hämmentynyt olo, että mitähän asumisen suhteen pitäisi tehdä.

Kuten sanottua, kokonaisuudessaan kirja oli varsin mainio opus henkilökohtaiseen taloudenhallitaan ja vaurastumiseen. Laitan sen eteenpäin välittömästi, sillä se tekee taloudellisesti hyvää lähipiirilleni, jos viesti menee perille. Suosittelen lukemista melkein kenelle tahansa, erityisesti aloitteleville sijoittajille.

Seuraavaksi kesän lukulistalla on Oksaharjun uusin kirja ja talousteoriakriittinen "Zombitalous". Näistä juttua lähiviikkoina.