Tulen osallistumaan tässä kuussa Talvivaaran antiin, ja äsken innostuin ostamaan keskikokoisen erän lisää Nokiaa. Nämä kaksi yritystä ovat olleet huonoimmat sijoitukseni tähän asti (kts. pohdintoja ja tunnustuksia tästä). Toisaalta - jos olen päätynyt ostamaan Talvivaaraa yli viiden euron hintaan ja Nokiaa aikanaan lähelle parillakympillä (ihka ensimmäinen osakesijoitukseni vuonna 2008), niin miksei Talvivaaran anti hädän hetkellä, sekä Nokia kahden ja puolen euron hintaan houkuttelisi?
Hetken mielijohteesta tämänpäiväinen sijoitus ei syntynyt. Olen seurannut Nokian osaketta "sillä silmällä" vuosien varrella, ja erityisesti WP8-luurien jälkeen usko yritykseen on toden teolla herännyt. Silti olen epäröinyt ostoja, ja olen ihan tyytyväinen etten lähtenyt lisäämään Nokiaa kun se oli alkuvuodesta nousukiidossa kohti neljän euron hintaa. Nyt kun hinta on lasketellut lähelle kahta ja puolta euroa, niin en voinut enää odottaa. Varsinainen tunneostos siis tämä! Erillinen osakeanalyysi lienee turhaa, onhan vastassani valtava massa tehokasta markkinaa ja analyytikkoja (tehokkaiden markkinoiden hypoteesi lienee Nokian kohdalla lähempänä kuin monella muulla suomalaisosakkeella).
Sananen kuitenkin tunnepuolesta. Matkustan työni puolesta melko paljon ja tapaan usein ihmisiä eri kulttuureista. Voin kertoa, että Nokia on tehnyt varsin hyvän vaikutuksen myös muihin kuin meihin suomalaisiin. Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että on maita joissa älypuhelin = iPhone tai Samsung. Yhtä kaikki, itselleni on tullut sellainen kokonaiskuva että innovaatio on palannut Nokiaan, ja vauhti sekä kulmakerroin ovat tällä hetkellä paremmat kuin pääkilpailijoilla. Aika näyttää miten käy, olen oman arpani heittänyt (taas) tänään.
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Ilmaista ETF-sijoittamista!
ETF:t ovat pitkään olleet käytännössä kuukausisäästämisen ulottumattomissa korkeiden ostokulujen takia. Eivät ole enää.
KTR ehti jo asiasta blogata, mutta tämä on niin merkittävä juttu että asiasta on pakko minunkin mainita. Nordnet tuo tarjolle ETF-sijoittamiseen ilmaiset merkinnät (kts. lisätietoja esim tästä). Aluksi valikoima painottuu kolmen suuren ETF-talon valikoituihin tuotteisiin. Asiakkaalle kustannuksia ei koidu, vaan Nordnet saat tuottona ns. kick-back palkkioina tuodessaan uusia asiakkaita ETF:ien tarjoajille. Myynneistä verotetaankin sitten välityspalkkiot.
Yhtä kaikki, tämä on erittäin positiivinen asia piensijoittajille. Kuukausisäästäminen ilman merkintäpalkkiota ETF:iin on nyt mahdollista, ja kunhan tutustun Nordnetin palveluun tarkemmin, tulen todennäköisesti itsekin hyödyntämään asiaa jollakin tavalla.
KTR ehti jo asiasta blogata, mutta tämä on niin merkittävä juttu että asiasta on pakko minunkin mainita. Nordnet tuo tarjolle ETF-sijoittamiseen ilmaiset merkinnät (kts. lisätietoja esim tästä). Aluksi valikoima painottuu kolmen suuren ETF-talon valikoituihin tuotteisiin. Asiakkaalle kustannuksia ei koidu, vaan Nordnet saat tuottona ns. kick-back palkkioina tuodessaan uusia asiakkaita ETF:ien tarjoajille. Myynneistä verotetaankin sitten välityspalkkiot.
Yhtä kaikki, tämä on erittäin positiivinen asia piensijoittajille. Kuukausisäästäminen ilman merkintäpalkkiota ETF:iin on nyt mahdollista, ja kunhan tutustun Nordnetin palveluun tarkemmin, tulen todennäköisesti itsekin hyödyntämään asiaa jollakin tavalla.
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Talvivaaran osakeanti
Talvivaara järjestää parhaillaan osakeantia, joka perustuu ns. uusmerkintäantiin (kts. tarkat speksit esim. Henri Elon kirjoituksesta). Minulla on Talvivaaran osakkeita salkussa muutaman erän verran, ja on sanomattakin selvää, että ne ovat tällä hetkellä ronskisti tappiolla. Tässä mielessä en ole yksin, sillä Talvivaara on todellinen kansanosake, ja nykyisissä pohjahinnoissaan käytännössä kaikki Talvivaaraa OMX-H:sta ostaneet ovat ainakin laskennallisesti tehneet tappiota.
Aion osallistua Talvivaaran antiin niillä merkintäoikeuksilla, joihin osakemääräni oikeuttaa. Tämä tarkoittaa kohtuullisen pientä, reilusti alle tuhannen euron lisäsijoitusta. Tämä on todellinen riskisijoitus, vaikkakin Talvivaara tuntuu olevan valtiollisen suojeluksen alla. Siksi yhtiö ei ainakaan lähiaikoina joudu konkurssiuhan alle, sillä valtio on sitoutunut hoitamaan "likapyykkinsä" loppuun asti. Ja voihan olla, että tulevaisuudessa operaatio vielä muuttuu kannattavaksi. Minulla on aikaa odottaa!
Oma kokemukseni osakeanteihin osallistumisesta on ollut toistaiseksi varsin myönteinen. Tyypillisesti merkintäoikeusannin koittaessa yritys tarvitsee rahoitusta, ja jos tämä rahoitus auttaa, niin osakeantiin sijoitetuille rahoille saa aikanaan hyvän tuoton. Tietynlaista vipuvaikutusta siis. Olen osallistunut aiemmin Cramon, Spondan ja Nordean anteihin, ja jokainen sijoitus on mukavasti plussalla.
Kysymys lukijoille - aiotteko osallistua Talvivaaran antiin? Miksi - tai miksi ette?
Aion osallistua Talvivaaran antiin niillä merkintäoikeuksilla, joihin osakemääräni oikeuttaa. Tämä tarkoittaa kohtuullisen pientä, reilusti alle tuhannen euron lisäsijoitusta. Tämä on todellinen riskisijoitus, vaikkakin Talvivaara tuntuu olevan valtiollisen suojeluksen alla. Siksi yhtiö ei ainakaan lähiaikoina joudu konkurssiuhan alle, sillä valtio on sitoutunut hoitamaan "likapyykkinsä" loppuun asti. Ja voihan olla, että tulevaisuudessa operaatio vielä muuttuu kannattavaksi. Minulla on aikaa odottaa!
Oma kokemukseni osakeanteihin osallistumisesta on ollut toistaiseksi varsin myönteinen. Tyypillisesti merkintäoikeusannin koittaessa yritys tarvitsee rahoitusta, ja jos tämä rahoitus auttaa, niin osakeantiin sijoitetuille rahoille saa aikanaan hyvän tuoton. Tietynlaista vipuvaikutusta siis. Olen osallistunut aiemmin Cramon, Spondan ja Nordean anteihin, ja jokainen sijoitus on mukavasti plussalla.
Kysymys lukijoille - aiotteko osallistua Talvivaaran antiin? Miksi - tai miksi ette?
torstai 7. maaliskuuta 2013
Sijoittaminen ja varallisuus ovat vieläkin tabuja, valitettavasti
Tunnen työni kautta runsaasti akateemisen koulutuksen saaneita ihmisiä, joilla on suurimmalla osalla keskimääräistä parempi palkkataso. Keskusteluja käydään kahvipöydissä kaikesta maan ja taivaan väliltä, teoreettisen tähtitieteen saloista aina arkisiin parisuhde- ja perheasioihin. Eli aivan laidasta laitaan.
Luulisi, että näissä pöydissä puhuttaisiin silloin tällöin myös sijoittamisesta ja säästämisestä. Näin ei kuitnenkaan ole. Ainoa sijoittamiseen liittyvä asia mistä keskustelua herää on Nokian osakekurssi, mutta tämä johtuu yleensä siitä että ko. päivänä aihe on iltalehden etusivulla. Jos mainitsen jotain sijoittamiseen viittaavaa, saan vastakaiuksi joko tyhjiä katseita tai murahduksia.
Mielestäni tämä on murheellista. Tulevaisuudessa jokainen on yhä enemmän vastuussa omasta eläketurvastaan ja varallisuudestaan, ja asian kuolleeksi vaikeneminen tai sen mystifiointi ei todellakaan auta asiaa. Tein muutaman haastattelun lähipiirissäni selvittääkseni mistä on kyse.
Miksi sijoittamisesta ei synny keskustelua?
Tämä johtuu usein siitä että omasta varallisuudesta ei Suomessa ole yksinkertaisesti tapana puhua (eri asia toki näin nimettömänä blogistina). Varallisuus ja vaikkapa kuukausittainen palkkataso onkin suomalaisille todellinen tabu. Vuosittainen palkkatilastojen kadehtiminen ei tietenkään auta asiaa, vaan varallisuutta omaavat pitävät asian visusti omana tietonaan, varsinkin työporukassa.
Lisäksi kuulemma sijoittamisesta ei puhuta, koska siitä ei ole mitään fiksua sanottavaa. Sijoittamistermistö on toki vaikeaselkoista asiaan lainkaan perehtymättömälle ja tästä syystä asia koetaan vaikeaksi. Tässä olisi koululaitoksellamme vielä työsarkaa.
Toki luonnollinen syy sijoituksista vaikenemiseen on se yksinkertaisin - sijoituksia ei ole. Tähän on syynä joko se että ei ole mitään sijoitettavaa tai vaihtoehtoisesti ei ole halua sijoittaa. Työssäkäyville ihmisillä jälkimmäinen vaihtoehto on mielestäni useinmiten syynä. Suomalaisilla on rahaa käytännössä negatiivisella reaalikorolla makaamassa pankkitileillä valtavat määrät. Rahaa ei sijoiteta riskien pelossa tai ylenmääräisestä luottamuksesta hyvinvointivaltioon (kts. ajatuksia esim. täällä).
Kuten ylempänä mainitsin, jokaisen oma varallisuus tulee jatkossa näyttelemään suurempaa roolia vanhuuden turvassa ja muissakin elämän käänteissä. Tästä syystä peräänkuulutan lisää keskustelua sijoittamisesta eri foorumeilla. Oma panostukseni on tämä blogi ja satunnaiset keskustelut ystävien ja lähipiirin kanssa. Viesti menee vaihtelevasti perille.
Mitä kokemuksia itselläsi on sijoittamisesta ja varallisuudesta puheenaiheena suomalaisessa yhteiskunnassa, työpaikoilla ja muilla foorumeilla? Onko se tabu? Pitäisikö sen olla tabu?
Luulisi, että näissä pöydissä puhuttaisiin silloin tällöin myös sijoittamisesta ja säästämisestä. Näin ei kuitnenkaan ole. Ainoa sijoittamiseen liittyvä asia mistä keskustelua herää on Nokian osakekurssi, mutta tämä johtuu yleensä siitä että ko. päivänä aihe on iltalehden etusivulla. Jos mainitsen jotain sijoittamiseen viittaavaa, saan vastakaiuksi joko tyhjiä katseita tai murahduksia.
Mielestäni tämä on murheellista. Tulevaisuudessa jokainen on yhä enemmän vastuussa omasta eläketurvastaan ja varallisuudestaan, ja asian kuolleeksi vaikeneminen tai sen mystifiointi ei todellakaan auta asiaa. Tein muutaman haastattelun lähipiirissäni selvittääkseni mistä on kyse.
Miksi sijoittamisesta ei synny keskustelua?
Tämä johtuu usein siitä että omasta varallisuudesta ei Suomessa ole yksinkertaisesti tapana puhua (eri asia toki näin nimettömänä blogistina). Varallisuus ja vaikkapa kuukausittainen palkkataso onkin suomalaisille todellinen tabu. Vuosittainen palkkatilastojen kadehtiminen ei tietenkään auta asiaa, vaan varallisuutta omaavat pitävät asian visusti omana tietonaan, varsinkin työporukassa.
Lisäksi kuulemma sijoittamisesta ei puhuta, koska siitä ei ole mitään fiksua sanottavaa. Sijoittamistermistö on toki vaikeaselkoista asiaan lainkaan perehtymättömälle ja tästä syystä asia koetaan vaikeaksi. Tässä olisi koululaitoksellamme vielä työsarkaa.
Toki luonnollinen syy sijoituksista vaikenemiseen on se yksinkertaisin - sijoituksia ei ole. Tähän on syynä joko se että ei ole mitään sijoitettavaa tai vaihtoehtoisesti ei ole halua sijoittaa. Työssäkäyville ihmisillä jälkimmäinen vaihtoehto on mielestäni useinmiten syynä. Suomalaisilla on rahaa käytännössä negatiivisella reaalikorolla makaamassa pankkitileillä valtavat määrät. Rahaa ei sijoiteta riskien pelossa tai ylenmääräisestä luottamuksesta hyvinvointivaltioon (kts. ajatuksia esim. täällä).
Kuten ylempänä mainitsin, jokaisen oma varallisuus tulee jatkossa näyttelemään suurempaa roolia vanhuuden turvassa ja muissakin elämän käänteissä. Tästä syystä peräänkuulutan lisää keskustelua sijoittamisesta eri foorumeilla. Oma panostukseni on tämä blogi ja satunnaiset keskustelut ystävien ja lähipiirin kanssa. Viesti menee vaihtelevasti perille.
Mitä kokemuksia itselläsi on sijoittamisesta ja varallisuudesta puheenaiheena suomalaisessa yhteiskunnassa, työpaikoilla ja muilla foorumeilla? Onko se tabu? Pitäisikö sen olla tabu?
torstai 28. helmikuuta 2013
Allokaatio ja sijoitustuotot
Piensijoittajan mahdollisuudet vaikuttaa sijoitustoimintansa tuottoihin ovat rajalliset. Jos ajatellaan osta-ja-pidä -strategiaa, niin keskeisin väline pitkän aikavälin tuottojen määrittymisessä on allokaatio, eli sijoitusvarallisuuden jakautuminen eri omaisuuslajeihin. Osakkeiden, korkosijoitusten ja kiinteistöjen välillä on eroja riskitasossa - ja täten sijoittajan vaatimassa riskilisässä sijoitukselleen. Tämä luonnollisesti vaikuttaa pitkän aikavälin tuotto-odotuksiin. Tutkimusten mukaan allokaatio eri omaisuuslajien välillä selittääkin lähes kokonaan rahastojen (ja täten myös yksittäisten sijoittajien) tuottotason.
Mitä pitkän aikavälin piensijoittajan tästä pitäisi ajatella?
Yksinkertainen vastaus on tietysti salkun tuoton maksimointi, jos riskinottokyky sen kestää. Tämä tarkoittaisi käytännössä 100 % allokaatiota osakkeisiin, tai enemmän (jos sijoitetaan velaksi). Jos sijoitussalkku ei ole kuitenkaan täysin erillään muusta varallisuudesta, niin silloin salkussa on hyvä olla muita omaisuuslajeja joiden tuottokehitys ei korreloi voimakkaasti osakkeiden kanssa. Tällöin mahdollisen rahantarpeen sattuessa sijoittajan ei tarvitse myydä sillä hetkellä laskusuhdanteessa olevia sijoituksia. Tästä syystä sijoitussalkkuun suositellaan usein myös joltain osin korkosijoituksia tai vaikkapa kiinteistöjä ja metsäomaisuutta.
Toinen kysymys on sitten se sijoittajan ilmainen lounas eli hajautus. Kun allokaatio osakkeiden ja muiden omaisuuslajien välillä on päätetty, seuraava kysymys on siis sijoituslajien sisäinen allokaatio. Täysin rationaalinen ja kulutietoinen sijoittaja voisi tässä tapauksessa sijoittaa suoraan markkina-arvopainotteiseen "maailma-ETF:ään" sekä osake- että korkopuolella, jolloin sijoitukset jakautuvat automaattisesti maailmanlaajuisten markkina-arvopainotusten mukaisesti. Tällöin ei tarvitsisi ottaa kantaa suuntaan taikka toiseen siitä, missä oletettu tuottokehitys on seuraavaksi parasta tai huonointa.
Yllättävän harva kuitenkaan noudatta yllä olevaa ultrarationaalista strategiaa salkkunsa muodostamisessa. Suuret kansanosat toteuttavat tätä itse asiassa korkeita kuluja perivien yhdistelmärahastojen avulla. Näissä tuotteissa on se hyvä puoli, että niiden kautta pääsee helposti käsiksi hajautettuun sijoitussalkkuun, jossa on halutunlainen allokaatio. Jotkut rahastot saattavat välillä poiketa tästä, mutta yleensä tietyn vaihteluvälin sisällä. Huono puoli on sitten tosiaan korkeat kulut, jotka johtuvat aktiivisesta hallinnoinnista sekä näitä tuotteita myyvän organisaation muiden kulujen kattamisesta.
Oma-aloitteiset ja kulutietoisemmat sijoittajat toteuttavat sijoitussalkkunsa allokoinnin omaisuuslajien ja yksittäisten sijoituskohteiden välillä usein itse. Yleensä tästä saatava lisäarvo tulee pienempien kulujen ja mahdollisen viihdearvon kautta, sillä keskimääräinen sijoittaja ei yleensä kykene voittamaan markkinoita pitkällä aikavälillä. Itse asiassa moni yksityissijoittaja onnistuu aiheuttamaan itselleen lisäkuluja ja päänvaivaa tekemällä lyhyttä tai keskipitkän aikavälin spekulatiivista kauppaa, joka aiheuttaa sekä kaupankäyntikuluja että veroseuraamuksia.
Vaikka tiedostan kaiken yllä olevan, niin itsekin kuulun siihen joukkoon joka käyttää aikaa sijoitusten valintaan ja allokaatiopäätöksiin. Sijoitustoiminta sattuu nyt vaan kiinnostamaan niin paljon, että haluan itse vaikuttaa siihen mitä salkkuni sisältää. Toisaalta pyrin välttämään myyntejä ja spekulaatiota, sillä en usko että minulla on erityistä osaamista oikea-aikaisten myyntien tekemiseen, varsinkin veroseuraamukset ja kaupankäyntikulut huomioiden.
Olen itse viimeeksi miettinyt salkun allokaatiota vuoden 2010 lopussa (kts. merkintä). Tällöin linjasin asteittaisen suunnitelman salkun allokaatiolle vuoteen 2013 asti. Tämän hetkinen salkkuni muistuttaa melko paljon tuolloin tälle vuodelle suunnittelemaani. Esim. kotimaisten osakkeiden osuus oli linjattu 50 %:iin (nyt 41 %) ja kehittyvät markkinat 20 %:iin (nyt 16 %). Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut kotimaisuusasteen vähentämistä sekä vielä systemaattisempaa otetta sijoittamiseen, hieman siihen suuntaan mitä tässä blogikirjoituksessa kutsuttaan sijoitussalkun automatisoiduksi tasapainotukseksi. Seuraavassa siis päivitystä tavoiteallokaatioon.
Oma tavoiteallokaationi
Yleisesti tarkoituksenani on noudattaa sijoitustoiminnassa pääosin indeksointia ja pienemmällä osalla salkkua osakepoimintaa. Tavallaan kyse on ns. ydin-satelliitti -mallista, ja tarkoitus on jättää osakepoiminnat 30 % osuudelle. Tämä kattaisi siis sekä kotimaiset että kansainväliset osakepoiminnat. Tällä hetkellä näiden osuus salkussa on vajaa 50 %, eli jatkossa tarkoitus on panostaa suhteessa hieman enemmän indekseihin.
Indeksisijoituksista "peruskauraa" ovat 20 % allokaatiot sekä kehittyneisiin että kehittyviin markkinoihin. Tämä on sitä salkun ydintä, jolla pyritään takaamaan markkinatason tuotto pitkällä aikavälillä. Tällä hetkellä sijoitukset kehittyviin markkinoihin on hoidettu kahdella ETF:llä, joiden kohteina ovat indeksit Euro Stoxx 50 (DXET) ja S&P 600 Small Cap Value (IJS). Jatkossa tähän kategoriaan saattaa tulla muitakin sijoituksia, yksi kiinnostuksen kohde on esim. Guggenheim S&P 500 Equal Weight ETF (RSP). Kehittyvillä markkinoilla olen tällä hetkellä mukana suurin piirtein tasan MSCI Emerging Markets -indeksissä (DBX1) ja ns. frontier markkinoilla (DX2Z). Jatkossa pitäydyn todennäköisesti näissä samoissa indekseissä, sillä ne takaavat varsin laajan hajautuksen kehittyville markkinoille.
Indeksiytimen erikoisuus minulla on 10 % allokaatio cleantechiin. Cleantech kävi toimialana kuplassa ennen talouskriisiä ja romahduksen jälkeinen nousu tuntuu jo alkaneen. Omatkin cleantech-sijoitukseni (PZD) ovat nousseet käytännössä ensimmäistä kertaa plussan puolelle. Pitkällä aikavälillä uskon cleantech -toimialan nousuun, ihan maapallomme tulevaisuuden takia. Aika näyttää onko tämä hyvä allokaatiopäätös, mutta tällä mennään.
Viimeisenä osana salkun ytimestä on tarkoitus pitää 20 % korkosijoituksissa, joita tällä hetkellä on Seligsonin Euro Obligaatiossa, Euro Corporate Bondissa sekä kehittyvien markkinoiden valtionlainoissa (DXSU). Tällä hetkellä näiden osuus on n. 10 %, eli tämä osuus tulee nousemaan. Koska en aio eriyttää sijoitussalkkuani täysin muusta varallisuudesta, koen että tarvitsen myös korkosijoituksia jos joudun realisoimaan osan salkustani vaikkapa asuntokaupan tai muun suuren rahanmenon takia. Korkosijoitusten volatiliteetti on huomattavasti osakemarkkinoita pienempää, joten niiden mukana olo myös tasoittaa muutenkin salkun kehitystä.
Alla olevassa kuviossa on esitetty tavoiteallokaatio graafisesti.
Pyrin jatkossa seuraamaan tätä tavoiteallokaatiota hieman tarkemmin kuin aiempia hahmotelmiani. Seuranta tulee olemaan todennäköisesti näin aluksi kvartaalitasoista, ja myöhemmin vähintään vuosittain.
Mitä pitkän aikavälin piensijoittajan tästä pitäisi ajatella?
Yksinkertainen vastaus on tietysti salkun tuoton maksimointi, jos riskinottokyky sen kestää. Tämä tarkoittaisi käytännössä 100 % allokaatiota osakkeisiin, tai enemmän (jos sijoitetaan velaksi). Jos sijoitussalkku ei ole kuitenkaan täysin erillään muusta varallisuudesta, niin silloin salkussa on hyvä olla muita omaisuuslajeja joiden tuottokehitys ei korreloi voimakkaasti osakkeiden kanssa. Tällöin mahdollisen rahantarpeen sattuessa sijoittajan ei tarvitse myydä sillä hetkellä laskusuhdanteessa olevia sijoituksia. Tästä syystä sijoitussalkkuun suositellaan usein myös joltain osin korkosijoituksia tai vaikkapa kiinteistöjä ja metsäomaisuutta.
Toinen kysymys on sitten se sijoittajan ilmainen lounas eli hajautus. Kun allokaatio osakkeiden ja muiden omaisuuslajien välillä on päätetty, seuraava kysymys on siis sijoituslajien sisäinen allokaatio. Täysin rationaalinen ja kulutietoinen sijoittaja voisi tässä tapauksessa sijoittaa suoraan markkina-arvopainotteiseen "maailma-ETF:ään" sekä osake- että korkopuolella, jolloin sijoitukset jakautuvat automaattisesti maailmanlaajuisten markkina-arvopainotusten mukaisesti. Tällöin ei tarvitsisi ottaa kantaa suuntaan taikka toiseen siitä, missä oletettu tuottokehitys on seuraavaksi parasta tai huonointa.
Yllättävän harva kuitenkaan noudatta yllä olevaa ultrarationaalista strategiaa salkkunsa muodostamisessa. Suuret kansanosat toteuttavat tätä itse asiassa korkeita kuluja perivien yhdistelmärahastojen avulla. Näissä tuotteissa on se hyvä puoli, että niiden kautta pääsee helposti käsiksi hajautettuun sijoitussalkkuun, jossa on halutunlainen allokaatio. Jotkut rahastot saattavat välillä poiketa tästä, mutta yleensä tietyn vaihteluvälin sisällä. Huono puoli on sitten tosiaan korkeat kulut, jotka johtuvat aktiivisesta hallinnoinnista sekä näitä tuotteita myyvän organisaation muiden kulujen kattamisesta.
Oma-aloitteiset ja kulutietoisemmat sijoittajat toteuttavat sijoitussalkkunsa allokoinnin omaisuuslajien ja yksittäisten sijoituskohteiden välillä usein itse. Yleensä tästä saatava lisäarvo tulee pienempien kulujen ja mahdollisen viihdearvon kautta, sillä keskimääräinen sijoittaja ei yleensä kykene voittamaan markkinoita pitkällä aikavälillä. Itse asiassa moni yksityissijoittaja onnistuu aiheuttamaan itselleen lisäkuluja ja päänvaivaa tekemällä lyhyttä tai keskipitkän aikavälin spekulatiivista kauppaa, joka aiheuttaa sekä kaupankäyntikuluja että veroseuraamuksia.
Vaikka tiedostan kaiken yllä olevan, niin itsekin kuulun siihen joukkoon joka käyttää aikaa sijoitusten valintaan ja allokaatiopäätöksiin. Sijoitustoiminta sattuu nyt vaan kiinnostamaan niin paljon, että haluan itse vaikuttaa siihen mitä salkkuni sisältää. Toisaalta pyrin välttämään myyntejä ja spekulaatiota, sillä en usko että minulla on erityistä osaamista oikea-aikaisten myyntien tekemiseen, varsinkin veroseuraamukset ja kaupankäyntikulut huomioiden.
Olen itse viimeeksi miettinyt salkun allokaatiota vuoden 2010 lopussa (kts. merkintä). Tällöin linjasin asteittaisen suunnitelman salkun allokaatiolle vuoteen 2013 asti. Tämän hetkinen salkkuni muistuttaa melko paljon tuolloin tälle vuodelle suunnittelemaani. Esim. kotimaisten osakkeiden osuus oli linjattu 50 %:iin (nyt 41 %) ja kehittyvät markkinat 20 %:iin (nyt 16 %). Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut kotimaisuusasteen vähentämistä sekä vielä systemaattisempaa otetta sijoittamiseen, hieman siihen suuntaan mitä tässä blogikirjoituksessa kutsuttaan sijoitussalkun automatisoiduksi tasapainotukseksi. Seuraavassa siis päivitystä tavoiteallokaatioon.
Oma tavoiteallokaationi
Yleisesti tarkoituksenani on noudattaa sijoitustoiminnassa pääosin indeksointia ja pienemmällä osalla salkkua osakepoimintaa. Tavallaan kyse on ns. ydin-satelliitti -mallista, ja tarkoitus on jättää osakepoiminnat 30 % osuudelle. Tämä kattaisi siis sekä kotimaiset että kansainväliset osakepoiminnat. Tällä hetkellä näiden osuus salkussa on vajaa 50 %, eli jatkossa tarkoitus on panostaa suhteessa hieman enemmän indekseihin.
Indeksisijoituksista "peruskauraa" ovat 20 % allokaatiot sekä kehittyneisiin että kehittyviin markkinoihin. Tämä on sitä salkun ydintä, jolla pyritään takaamaan markkinatason tuotto pitkällä aikavälillä. Tällä hetkellä sijoitukset kehittyviin markkinoihin on hoidettu kahdella ETF:llä, joiden kohteina ovat indeksit Euro Stoxx 50 (DXET) ja S&P 600 Small Cap Value (IJS). Jatkossa tähän kategoriaan saattaa tulla muitakin sijoituksia, yksi kiinnostuksen kohde on esim. Guggenheim S&P 500 Equal Weight ETF (RSP). Kehittyvillä markkinoilla olen tällä hetkellä mukana suurin piirtein tasan MSCI Emerging Markets -indeksissä (DBX1) ja ns. frontier markkinoilla (DX2Z). Jatkossa pitäydyn todennäköisesti näissä samoissa indekseissä, sillä ne takaavat varsin laajan hajautuksen kehittyville markkinoille.
Indeksiytimen erikoisuus minulla on 10 % allokaatio cleantechiin. Cleantech kävi toimialana kuplassa ennen talouskriisiä ja romahduksen jälkeinen nousu tuntuu jo alkaneen. Omatkin cleantech-sijoitukseni (PZD) ovat nousseet käytännössä ensimmäistä kertaa plussan puolelle. Pitkällä aikavälillä uskon cleantech -toimialan nousuun, ihan maapallomme tulevaisuuden takia. Aika näyttää onko tämä hyvä allokaatiopäätös, mutta tällä mennään.
Viimeisenä osana salkun ytimestä on tarkoitus pitää 20 % korkosijoituksissa, joita tällä hetkellä on Seligsonin Euro Obligaatiossa, Euro Corporate Bondissa sekä kehittyvien markkinoiden valtionlainoissa (DXSU). Tällä hetkellä näiden osuus on n. 10 %, eli tämä osuus tulee nousemaan. Koska en aio eriyttää sijoitussalkkuani täysin muusta varallisuudesta, koen että tarvitsen myös korkosijoituksia jos joudun realisoimaan osan salkustani vaikkapa asuntokaupan tai muun suuren rahanmenon takia. Korkosijoitusten volatiliteetti on huomattavasti osakemarkkinoita pienempää, joten niiden mukana olo myös tasoittaa muutenkin salkun kehitystä.
Alla olevassa kuviossa on esitetty tavoiteallokaatio graafisesti.
Pyrin jatkossa seuraamaan tätä tavoiteallokaatiota hieman tarkemmin kuin aiempia hahmotelmiani. Seuranta tulee olemaan todennäköisesti näin aluksi kvartaalitasoista, ja myöhemmin vähintään vuosittain.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)