lauantai 13. elokuuta 2016

Piketty ja pääoman tuotto

Kesäloma on siitä mukava, että silloin ehtii lukea erilaisia kirjoja ja myös omaksua uutta tietoa kun aivot ovat muuten melko "narikassa". Tänä kesänä olen lukenut paljon faktaa ja fiktiota, ja ei-niin-kovin-yllättäen useita sijoitus- ja talousaiheisia kirjoja.

Yksi viime vuosien kohutuimmista taloustieteellisistä kirjoista on ranskalaisen vasemmistotaloustieteilijän Thomas Pikettyn Capital in the 21st Century. Kirja on sellainen 700 sivuinen kevyehkö lukukokemus, joka keskittyy pääoman, työn tuottavuuteen ja verotukseen. Keskeinen viesti on kuitenkin (talous)poliittinen, ja se liittyy tuloeroihin ja niiden kehitykseen vuosisatojen ja -kymmenien saatossa.



Kirjalla on omat meriittinsä ja sudenkuoppansa koska se on pohjimmiltaan poliittinen, tuloeroja vastustava, ja protektionismia ja verotusta kannattava (kts. esim. Hesarin kirja-arvio). Erittäin pitkän ja polveilevan kirjan pääpointti sijoittajan näkökulmasta on se, että pääoman tuotto kasvaa nopeammin kuin kansantulo, ja tämä kehitys tulee todennäköisesti jatkumaan hamaan tulevaisuuteen. Rikkaat siis rikastuvat, ja tuloerot kasvavat, sillä tuloeliitin kärki nauttii nimenomaan näitä kasvavia pääomatuloja, kun taas muilla ryhmillä korostuvat palkkatulot tai sosiaalietuudet.

Yllä oleva pointti selittää siis sen, miksi tuloerot kasvavat. Samalla se on myös keskeinen syy sille, miksi kenen tahansa kannattaa säästää ja sijoittaa varallisuuttaan. Jos on vain mahdollista (kuten melkein kaikille työssäkäyville on), niin miksei lähtisi mukaan tähän Pikettyläiseen koroilla eläjien (kirjassa "rentiers") joukkoon? Ja mitä suuremman osan palkkatulosta saa säästettyä, niin sitä laajemmin pääsee nauttimaan kasvavasta pääoman tuottavuudesta, vaikka oma palkkakehitys polkisikin paikallaan.

Sinänsä tässä ei ole mitään uutta, ja useimmat tietävät korkoa korolle -ilmiön merkittävän vaikutuksen. Useimmilla meistä ei valitettavasti vain riitä kärsivällisyys hyötyä pääoman kasvavasta tuottavuudesta ja korkoa korolle -ilmiöstä vuosikymmenten saatossa. Niillä kenellä riittää, vaurastuminen on taattua eikä siihen tarvita mitään kultalusikkaa suuhun.

Pikettyn kirjan luettuaan näihin asioihin saa kuitenkin laajemman historiallisen ja taloustieteellisen - ja myös moraalisen - perspektiivin. Eli sopivan raskasta kesälukemista. Suosittelen niille, kenellä lomaa on vielä jäljellä :)

4 kommenttia:

  1. 'Useimmilla meistä ei valitettavasti vain riitä kärsivällisyys hyötyä pääoman kasvavasta tuottavuudesta ja korkoa korolle -ilmiöstä vuosikymmenten saatossa. Niillä kenellä riittää, vaurastuminen on taattua eikä siihen tarvita mitään kultalusikkaa suuhun.' Tähän minä juuri olen uskonut ja uskon edelleen. Mitään kultalusikkaa ei tarvita. Jokainen voi itse suunnallaan tehdä itsestä rikkaamman. Ihan oma valinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Kultalusikoita ei tarvita (vaan kärsivällisyyttä), minäkin aloitin täysin nollista säästämisen.

      Poista
  2. Varallisuuserot ovat kuitenkin alapäässä niin suuret, ettei korkoa korolle -efekti auta köyhimpiä. Köyhimmän 25% kotitalouksista varallisuus on alle 10 000 euroa, ja kaikkien kotitalouksien mediaani on 110 000 euroa. Jotta 10 000 euroa saisi kasvatettua 110 000 euroon, pitäisi se sijoittaa 50 vuodeksi 5% korolla. Kärsivälllisyyttä tosiaan tarvitaan...

    Siitä ylöspäin tilanne hieman helpottuu, rikkaimman 25% joukkoon pääsee 252 000 euron varallisuudella, eli kk-efektin avulla siihen "keskivarallinen" pääsee 17 vuodessa. Siitä vielä Top 10%:iin kestää 13 vuotta.

    (Ja nuo ajat eivät varmaan riitä, koska tuo 5% pitää saada ei pelkästään inflaation päälle, vaan sinun pitää rikastua nopeammin kuin muut ihmiset keskimäärin)

    http://tilastokeskus.fi/til/vtutk/2013/vtutk_2013_2015-04-01_tau_001_fi.html

    Itse olen tullut siihen tulokseen, että varakkaaksi pääsee vain säästämällä lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, hyvin pienillä tuloilla ei homma toimi. Tästä syystä kirjoittelin että vaurastuminen on mahdollista "melkein kaikille työssäkäyville". Ja tässähän se homman juju piileekiin: tavallinen työmieskin voi rikastua, mutta se vaatii oikeasti kärsivällisyyttä ja valintoja.

      Kärsivällisyys on muuten ihan oikeasti vaikea laji. Ihmisillä on tapana erilaisiin "ajatusvirheisiin" ja paikalliseen optimointiin, joka johtaa tulevaisuuden tuottojen uhraamiseen nykyhetken pienten ja isompienkin valintojen takia. Tästä syystä joukossamme ei ole mitenkään erityisen paljon palkkatyöllä ja sijoittamisella vaurastuneita, vaikka teoriassa tämä olisi ollut varsin mahdollista hyvin monelle.

      Poista