Kesällä luettua: Zombitalous ja Hajauta tai hajoa

Kesäloma on siitä mukava, että silloin vapautuu aikaa monelle mielekkäälle tekemisellä mihin muuten ei ole niin hyvin aikaa. Itselleni tämä merkitsee mm. kirjojen lukemista. Tänä kesänä luin jo aiemmin Erilainen ote omaan talouteen kirjan ja nyt sitten tuli luettua Zombitalous sekä Oksaharjun Hajauta tai Hajoa.

Ei huolta - en ole niin kajahtanut talousintoilija, että nämä olisivat ainoat lukemani kirjat! :) Tänne blogiin kuitenkin raportoin vain näistä, sillä muu lukemisto menisi blogin fokuksen ulkopuolelle.

Zombitalous

Zombitalous ottaa mukavan lähtökulman taloustieteelliseen keskusteluun. Siinä käytetään zombi-metaforaa taloustieteen teorioista, jotka aina nousevat haudoistaan ja terrorisoivat ihmiskuntaa - siitä huolimatta että ne on moneen kertaan todettu toimimattomiksi.

Tässä on tietysti hieman provosointia mukana, sillä kohteena olevat teoriat ovat ns. uusliberalistisen koulukunnan perustuksia: tehokkaat markkinat, yksityistämisen ylivertaisuus, varallisuuden valumavaikutus ja niin edelleen.

Kirja on todellista raskaan sarjan luettavaa ja käy hyvin tarkkaan läpi taloustieteiden historiaa ja eri teorioiden toimivuutta käytännössä. Perusteellisuus on tietysti suotavaa kun kritiikkiä esitetään. Vaihtoehtojakin on tarjolla ja usein ne ovat akselilla "pohjoismainen sosiaalidemokratia" tai Keynesläisyys.

Voin suositella kirjaa niille, ketkä ovat kiinnostuneita taloustieteistä tai kapitalismikritiikistä yleensä. Itse nautin lukemastani, vaikka välillä uni tuli silmään varsin nopeasti, zombiteorioiden hitaan läpikäynnin ohessa :)

Hajauta tai hajoa

Jukka Oksaharjun tuoreempi kirja oli pääosin miellyttävää luettavaa - ja monelta osin oman osta ja pidä -filosofiani kanssa saman suuntaista. Pääviesti kehottaa ostamaan harvoja laatufirmoja ja lisäämään omistuksiaan niissä aina kun markkinoilla tulee laskusuhdanne (oma osakepoimintani on varsinkin viime aikoina ollut tämän suuntasta). Oksaharju elää kuten opettaa ja on keskittänyt omistuksensa tiettyihin firmoihin, joista hän usein blogissaan ja myös tässä kirjassa kertoo (mm. Nordea, The Coca Cola company).

Kirjassa kerrotaan, miten hajauttaminen (mm. maantieteellinen, yritysstrategiakohtainen, velkaisuuteen liittyvä jne) onnistuu suhteellisen pienelläkin valikoimalla laatuyritysten osakkeita. Tämä onkin hyödyllistä tietoa niille, jotka kyseisen strategian valitsevat. Lisäksi yrityksen aitoa tuloksentekokykyä ja osingonmaksua painotetaan pörssikurssia tärkeämpinä asioina, mikä on pitkäjänteiselle sijoittajalle varsin tärkeä pointti.

Välillä kirja tuntuu toisaalta hyvin ehdottomalta ja yksioikoiselta. Kirjassa todetaan julistuksenomaisesti mitä sijottajan pitää minkäkin asian suhteen tehdä.  Kirjan lopussa luetellaan lista laatuyhtiöistä, joten jokainen voi seurata onko näistä yrityksistä koottu salkku parempi kuin vaikkapa indeksin kehitys. Mieleen tulee, että jos asia on näin helppo, niin silloinhan markkinoilla on varmasti rahastoja, jotka pystyvät strategian toteuttamaan vuosikymmen toisensa jälkeen? :) No onhan Berkshire Hathaway olemassa, mutta tästäkin asiasta voidaan toisaalta olla montaa mieltä (onko BH suursijoittaja jolla on suursijoittajan edut jne).

Kirjasta jää lopuksi hieman ristiriitainen olo. Kirjassa ohjeistetaan ostamaan laatufirmoja ja myös kerrotaan miten nämä tunnistetaan, ja miten salkku kootaan tältä pohjalta. Kirjassa myös mainitaan, että muutamia laatufirmoja sisältävän keskitetyn salkun omistaja voi saada ylituottoa - mutta tähän ei kuitenkaan ole takeita. Sanoisin, että näin asia on minkä tahansa keskitetyn salkun osalta. Indeksistä poiketaan hyvässä tai pahassa jos selkeitä valintoja tehdään. Pidin itse asiassa Oksaharjun ensimmäisestä kirjasta enemmän sekä sisällön että kirjoitustyylin suhteen.