Tähän asiaan liittyen luin tänään lehdestä S-Pankin päästrategin Vesa Engdahlin haastattelun. Pääviesti oli, että suomea uhkaa asuntokupla, joka johtuu osin siitä että kansakuntamme varallisuus laitetaan pääosin edelleenkin seiniin, eikä esimerkiksi osakkeisiin, kuten länsinaapurissa.
Lukemat ovat masentavat:
- Suomessa 300 miljardia varallisuudesta on kiinteistöissä
- 160 miljardia on finanssivarallisuudessa
- Finanssivarallisuudesta 80 miljardia (eli puolet) sijaitsee pankkitileillä
Jokainen taloudelliset realiteetit ja sijoitusmaailmaa tunteva voi heti todeta keinot tilanteen korjaamiseksi. Henkilökohtaisesti epäsuhta sijoittamisen vs. rahojen tilillä makuuttamisen välillä on helposti toteutettavissa (vaikkapa kuukausisijoitukset indeksirahastoihin). Makrotalousmielessä valtion osakkeenomistusta rokottava verotuspolitiikka olisi myös korjattavissa, jos poliittista tahtoa löytyy (esim. pienosinkojen verovapaus alkajaisiksi).
Omalta osaltani en voi muuta tehdä kuin pitää keskustelua yllä tämän blogin kautta ja omassa lähipiirissäni. Aina se ei ole helppoa (kts. merkintä tammikuisesta "haastattelusta" asiaan liittyen). Lisäksi voin tietysti äänestää poliitikkoja, jotka ovat suosiollisia kansankapitalismille. Tämäkään ei ole osoittautunut helpoksi, sillä lupaukset mm. pienosinkojen verovapaudesta on syöty pariin kertaan.
Näillä mietteillä kesää eteenpäin! Sijoitellaan, ja kannustetaan muitakin sijoittamaan :)
80 miljardia pankkitileillä on tosin masentava luku se tietää nykyiselläkin inflaatiolla noin miljardin valumista hukkaan joka vuosi. Toisaalta tällä hetkellä on vaikea nähdä miten esimerkiksi arvopapereista tai asunnoista voisi tehdä rahaa, mutta toisaalta inflaation haitat ovat lähes varmat varsinkin tässä maassa, jossa poliitikot pitävät huolen asioiden kallistumisista omilla päätöksillään. Joku välimalli on tietysti paras ratkaisu tässä tilanteessa, mutta jokaisen täytyy itse päättää mikä se on.
VastaaPoistaNykyhetkellä, pitkä nousun jälkeen voi olla vaikeaa löytää edullisia sijoituskohteita. Toisaalta pidemmän päälle arvopaperit (osakkeet, joukkovelkakirjat jne) tuottavat joka tapauksessa paremmin kuin säästötili, joten kuukausisijoitukset voi aloittaa vaikka heti.
PoistaYli-investointi asuntoihin on yleinen ongelma. Kun laina alkaa vähentyä tai peräti loppuu ja jokapäiväinen talous väljenee, suomalainen vaihtaa isompaan. Mitään muuta kohdetta ei edes uskalleta ajatella. Osakkeethan ovat peliä ja keinottelua ja osingoilla elävä varakas on vähintään loinen tai huijari. Siinä ei sen sijaan nähdä mitään kummallista, että kuusikymppinen mies kolaa lumia puolen miljoonan euron omakotitalon pihasta päästäkseen töihin, jotta voisi maksaa asuntovelkaansa.
VastaaPoistaKohtuullisesti mitoitettu omistusasunto sen sijaan on sijoituksenakin ihan hyvä. Asuntoasia on Suomessa järjestettävä tavalla tai toisella ja ostaminen on yleensä halvempi tapa kuin vuokraaminen. Itse sinkkuna asun kaksiossa, johon sijoitetulle pääomalle saan noin 5,5 % verotonta tuottoa vuodessa. Se vastaa verollista kahdeksaa prosenttia, mikä on vähäriskisestä kohteesta aika mukava tuotto. Oma asunto perustana avasi mahdollisuuden alkaa vakavasti sijoittaa muuallekin, ja nyt on finanssivarallisuutta kertynyt jo useammankin asunnon arvon verran. Mutta ei sijoitusasuntoja.
Hyvä tuo "lumenkolaus"-esimerkki :)
PoistaOlen samaa mieltä, järkevästi mitoitettu omistusasuminen peittoaa kustannuksiltaan ja myös muutenkin vuokralla asumisen. Itse olen asunut omistusasunnoissa käytännössä koko sen ajan, mitä olen tehnyt sijoituksia. Itse asiassa historiallisen pienet korkotasot asuntolainoissa on mahdollistanut itselleni samaan aikaan lainan pitämisen ja sijoittamisen. Aina tilanne ei ole näin hyvä, joten omistusasunnon lainan ja sijoitustoiminnan suhde on jokaisen itse mietittävä.
Mainitsit vaikutusmahdollisuutena myös suotuisasti osakesäästämiseen suhtautuvien poliitikkojen äänestämisen.
VastaaPoistaNoiden ihmisten löytäminen tuntuu olevan työn ja tuskan takana. En voi kuin ihmetellä vuosi toisensa jälkeen esim. ministereiden sidonnaisuusilmoituksia, jossa ilmoitetaan muunmuassa pörssivarallisuudesta. Yhdellekään silmäätekevälle poliitikolle ei ilmeisesti vuosien varrella ole jäänyt sukan varteen yhtään rahaa niin, että voisivat sijoittaa niitä suomalaisiin yrityksiin. Tai sitten eivät osaa tai uskalla sijoittaa keskivertoa enemmän vaan makuuttavat rahojaan pankkitileillä. Ei siis ihme, että lainsäädäntö ei tue pörssisijoittamista ja kohtelee merkittävästi eri tavalla verotuksellisesti listaamattomia ja listattuja yrityksiä. Kokemus auttaisi tässäkin asiassa lainsäätäjiä parempiin tuloksiin.
Olen huomannut saman. Eduskunnassa on korkeasti koulutettuja ihmisiä, joilla on isot tulot. Luulisi, että heillä jos joillain olisi pörssisijoituksia. Mutta näinhän asia ei ole. Ehkä ne, ketkä tajuavat/voivat tehdä pörssisijoituksia pysyttelevät kaukana politiikasta :)
PoistaOli asiaan syy mikä hyvänsä, niin ongelma kuitenkin säilyy. Edes normaalien palkansaajien pörssisijoittaminen ei saa poliittista tukea niin pitkään kuin päättävässä asemassa olevat ihmiset eivät sitä ymmärrä. Tiedän joitain poliitikkoja ketkä ymmärtävät asian päälle, ja olen heitä pyrkinyt äänestämään. Eivät ole kuitenkaan päässeet läpi...
Täälläkin on kokemusta vuosikymmenien ajan elämäntapainflaatiosta. Siis että kun tulot kasvoivat lisääntyivät myös menot. Kaiken mahdollisti hyvä palkka ja höveli luottokorttiyhtiö. Valaistumisen kokemus oli kipeä mutta parantava.
PoistaUseimmat tuntemani ihmiset eivät tajua, mitä tarkoittaa "maksa itsellesi ensin".