lauantai 19. syyskuuta 2009

Sijoittamisen mielekkyydestä

Viime aikoina muutama sijoitus/säästämisbloggari on pohdiskellut sijoittamisen ja säästämisen harvinaisuutta omassa tuttavapiirissään. Kannan tässä oman korteni kekoon.

Seuraavassa yleisimpiä motiiveja sijoittamista vastaan, joita olen huomannut usein esiintyvän, ja oma suhtautumiseni ko. asioihin:


Kulutukseen käytettävän rahan väheneminen

Tämä on varmasti isoin motiivi sille, miksi moni ikäiseni eli alle 30 vuotias ei malta sijoittaa osakkeisiin tai rahastoihin. Tuttavapiirissäni on paljon minun kanssani samaan tuloluokkaan (n. 3000 euroa brutto/kk) kuuluvia ihmisiä, joilla kaikilla olisi varaa sijoittamiseen näin halutessaan. Olen itse asiassa täysin varma tästä asiasta. Useaimmat tuttavani kuitenkin käyttävät kaiken ylijäävän rahansa kulutukseen eli kodinelektroniikkaan, kulkuvälineisiin, vapaa-ajan menoihin, matkoihin ja erilaisiin rahapeleihin. Jos tämän jälkeen jää kuukausittain rahaa säästöön, useimmiten se säästetään tilille, ja käytetään esimerkiksi uuden auton ostamiseen tai muuhun yhtä hyödylliseen kun rahaa on kertynyt riittävästi.

Itse käytän rahaa täsmälleen samoihin asioihin, mutta jotenkin onnistun silti sijoittamaan tuloistani 500-1000 euroa kuukaudessa. Tämä onnistuu käytännössä järkevällä rahankäytöllä, joka koostuu pienistä ja isoista asioista. En esimerkiksi ole aikeissa ostaa uutta autoa vaikka siihen olisi varaa. En näe uuden auton ostamisessa mitään mieltä, koska käytetyn mutta käytännössä uuden veroisen (=toimivan) auton saa puolella uuden hinnasta. En myöskään osta välttämättä uusinta taulu-TV:tä, vaan odottelen että himoamani huippumalli on järkevissä hinnoissa. Toisin sanoen: teen kyllä hankintoja enkä "kiellä" itseltäni sinänsä mitään. Käytän vain hitusen harkintakykyä. Kyse ei siis ole siitä, että eläisin askeettista luostarimunkin elämää mahdollistaakseni sijoittamisen.

Sijoittaminen on vaikeaa/kallista/mystistä/uhkapeliä

Yllättävän usein syynä on se että sijoittaminen koetaan pelureiden puuhasteluna ja suuren riskin toimintana. Olen törmännyt kaveripiirissäni todella usein fraasiin "niihinhän (osakkeisiin) menettää kaikki rahansa". Tämä onkin totta jos ajatellaan rahoja jotka ovat poissa kulutuksesta juuri nyt. Mutta totuus on onneksi pitkällä aikavälillä kovin toisenlainen.

Luulen, että sijoittamisen mystinen maine tulee karisemaan vuosien saatossa, kunhan Suomessakin opitaan hallinnoimaan omaisuuksia Ruotsin malliin (mm. perintöjä). Harmillista tässä on kuitenkin se, että nuoret ihmiset eivät ole kovin hyvin perillä sijoittamisesta, ja juuri nuorilla olisi pitkän sijoitusajan kautta mahdollisuus vaurastua kunnolla.

Lyhytjännitteisyys

Kaikki-minulle-nyt-heti -ajattelumalli on todella yleistä. Tämä on tietysti aivan luonnollista suurelle osalle ihmisistä. Ihmisethän periytyvät vaistojen varassa eläneistä esi-isistään. Kun on nälkä ja lihapala on tarjolla, siihen tartutaan heti eikä huomenna. Toisaalta ruokaa on opittu laittamaan säästöönkin. Sijoittaminen erittäin pitkällä tähtäimellä (esim. yli 20 vuotta) on kuitenkin astetta abstraktimpaa toimintaa. Useiden vuosikymmenten päähän ajattelu tuntuu melko turhauttavalta jos varallisuus karttuu siinä välissä ja unelmien toteuttaminen olisi mahdollista.

Olen itsekin pohtinut tätä asiaa, enkä todellakaan aio nauttia elämästäni vasta viisikymppisenä. Mutta kuten sanottua, ei sijoittamisen tarvitse olla mitään luostarimunkin elämää, vaan on olemassa kultainen keskitie, joka mahdollistaa täysipainoisen elämän sijoittamisen ohessa. Sitä paitsi nautin sijoittamisesta myös harrastuksena :)

2 kommenttia:

  1. Yksi syy on myös varmasti se, että säästäminen on aina vaikeampaa kuin rahan käyttäminen. Loppujen lopuksi kyseessä on enemmän psykologiset syyt. Sijoittaminen on pitkällä aikavälillä kannattavaa ja tätä faktaa on aika mahdotonta kieltää. Vaikka monet ihmiset tämän tietävät, siltikään he eivät sijoita.

    Kaikkein vaikeinta ihmisille tuntuu olevan aloittaminen. Kun sen kynnyksen ylittää ja säästäminen/sijoittaminen hitaasti muodostuu luonnolliseksi osaksi elämää on jo erittäin pitkällä.

    VastaaPoista
  2. Itselleni sijoittamisen aloittaminen on ollut todella pitkäaikainen projekti. En edes muista kuinka kauan tarkoitukseni on ollut aloittaa. Veikkaan, että lähemmäs 10 vuotta on lähellä totuutta (olen nyt hiukan päälle 30).

    Näin jälkikäteen katsellen on ollut todella vittumaista huomata, että ne sijoitukset, joita tarkoitukseni on ollut tehdä vuosia sitten olisivat olleet hyviä. Ei nerokkaita, mutta olisivat tuottaneet kivasti. Ei vaan auta valittaa. Nyt kävi näin!

    Nyt aloitin kesäkuussa uudelleen sijoittamisen. Kerran aiemmin olen säästänyt säännöllisesti (kuukausittain) rahastoihin, mutta ne rahat nostin pois koska en ollut tyytyväinen siihen sijoitustapaan, ja yllättäen ne rahat sitten menivät kaikkeen kirjoittajan mainitsemaan "turhuuteen".

    Tällä kertaa hommassa on kuitenkin selkeä ote kun tavoite ja suunnitelma on selkeästi asetettu.

    Toivottavasti moni muu on viisaampi kuin minä ja aloittaa heti kun siltä tuntuu eikä vaan odota parempaa huomista.

    VastaaPoista