Kuten monella bloggaajakollegallanikin, tavoitteenani on taloudellinen riippumattomuus. Minulle tämä tarkoittaa sitä että pyrin saavuttamaan sijoittamalla taloudellisen tilan, joka mahdollistaa itsenäisyyden muista tulolähteistä. Elämänlaadun kannalta tämä parantaa mm. taloudellista turvallisuutta sekä työn ja vapaa-ajan valintojen itsemääräämisoikeutta. Varsin tavoiteltava tilanne siis.
Tästä päästäänkin otsikon kysymykseen, eli "kuinka suuri sijoitusomaisuus tarvitaan taloudelliseen riippumattomuuteen?". Vastaus tähän riippuu henkilökohtaisista preferensseistä, joten hahmotan sitä lyhyesti oman elämäntilanteeni ja sijoitussuunnitelmani pohjalta.
Sijoituksista voi saada "automaattisia" tuottoja kahdella tavalla:
1) realisoidun arvonnousun ja
2) osinkojen/tuotto-osuuksien kautta.
Näistä ensimmäinen vaihtoehto on lyhyellä aikavälillä erittäin epävarma, mutta kuitenkin pitkällä aikavälillä mahdollinen tulonlähde. Osinkotulot tulevat tasaisemmin, vaikka niissäkin on vaihtelua. Taloudellisen riippumattomuuden näkökulmasta vuosittaiseen tuloon voidaan laskea osuus molemmista kategorioista, kunhan pitää mielessä sen, että ensimmäisen kategorian kohdalla esiintyy tiettyjä rajoituksia.
Tässä blogissa asettamassani suunnitelmassa tavoitteenani on miljoonan euron sijoitusomaisuus parin vuosikymmenen päästä. Olisin tällöin n. 50-vuotias, ja voisin jäädä näin halutessani pois työelämästä. Ottamatta kantaa tavoitteen mielekkyyteen (sivuuttaen sujuvasti mm. debatin elämästä nauttiminen nyt vs. myöhemmin), voidaan seuraavaksi tarkastella tarjoaako tämä tavoite taloudellisen riippumattomuuden.
Oletus 1:
Miljoonan euron sijoitusomaisuus nousee keskimäärin 6 % vuodessa. Tämä on suhteellisen konservatiivinen tuotto-odotus, osittain siitä syystä että ko. vaiheessa osa varoista on hyvin todennäköisesti korkosijoituksissa, joiden tuotto-odotus on osakkeita pienempi. Tässä oletuksella miljoona euroa tuottaa arvonnousuna 60000 euroa vuodessa. Nykyisellä verokannalla jää vuodessa verojen jälkeen 43200 euroa.
Oletus 2:
Osinkotuotto 2% vuodessa. Tämä luku on arvioitu myös alhaiseksi johtuen korkosijoituksen suhteellisesta osuudesta. Veron jälkeen osingoista jäisi käteen 16080.
Esimerkin miljoonan euron sijoitusomaisuus tuottaisi siis 59280 vuodessa, eli 4940 euroa kuussa verojen jälkeen. Tämä summa riittäisi erittäin yltäkylläiseen elämään. Esimerkistä puuttuu kuitenkin vielä inflaation vaikutus. Keskimäärin 2 % vuotuisella inflaatiolla tämän summan ostovoima on kuitenkin huomattavasti alempi vuonna 2034, joka on asettamani tavoitevuosi miljoonan sijoitusomaisuudelle. Inflaatiokorjattuna summa onkin enää reilut kolme tuhatta kuussa. Tämäkin kyllä riittää mainiosti.
Alkuperäiseen kysymykseen liittyen, voidaan ajatella että huomattavasti pienempikin sijoitussumma riittää minimitason taloudelliseen riippumattomuuteen. Jos oletetaan että asunto on jo omissa nimissä (=ei lainanlyhennys- tai hoitokuluja), on kuukausittainen rahantarve "normaalissa" elämänmenossa ainakin itselläni alle tuhat euroa kuussa. Jos siis otetaan tuhat euroa kuusa (netto) rajaksi, riittää tähän suurinpiirtein 200 000 euron sijoitusomaisuus edellämainituilla suhteellisen konservatiivisilla tuotto-odotuksilla. Omalla kohdallani tämä olisi saavutettu jo kymmenen vuoden päästä. Houkutteleva ajatus.
Mielenkiintoista, olen myös omissa laskelmissani päätynyt samaan tulokseen, että noin 200.000 euron omaisuus (nykyarvoisena) riittäisi taloudelliseen riippumattomuuteen.
VastaaPoistaRohkaisevaa tässä on sekin, että kyseinen summa on säästettävissä kasaan jopa pieniriskisillä tuotteilla. Tavoite on meidän kaikkien työssä käyvien saavutettavissa.
Muutama hajahuomio:
VastaaPoistaJos sijoitat osinko-osakkeisiin, niin niiden tuoton pitäisi vähintäänkin seurata inflaatiota, joten ei se raha tulevaisuudessa välttämättä ole inflaation syömä.
Noin 50 v iässä todnäk on hankittu jo asunto ja penikat kasvaneet isoiksi, joten ne eivät vie niin suurta osaa tuloista, joten periaatteessa pärjää vähemmällä.
Jollei valtion tulonsiirto apparaatti onnistu viemään veroina kaikkia säästöjä ja jos maksamistasi verorahoista saat eläkettä tms. niin sekin vähentää säästöjen syömisen tarvetta.
Miten kauan aiot elää ?, jollet suunnittele ison perinnön jättämistä jälkipolville, niin voit käyttää myös pääomaa, etkä vain sen tuottoja. Jos oikeasti ajattelet sinnitellä tonnilla kuussa, niin miljoonassa on niitä melko monta.
Muutto ulkomaille helpottaa kummasti kulujen kanssa. Jossain thaikuissa rahan euron arvo on vaatimattomalla elämäntyylillä abouttiarallaa kymmenkertainen siihen mitä täällä. Virossakin saat sillä vähintään kolmanneksen enemmän.
Tosin viihtyvyys, ilmasto, terveys, ihmissuhteet yms. pitää ottaa huomioon, ettei tarvitse kolkutella maitojunalla.
Olen itse ajatellut asian niin, että saatuani säästöön viitisen vuotta sitten neljännesmillin, niin se riittää itselle. Mutta perheen elintason ja lasten koulutuksen vuoksi aion jatkaa eläkeikään. Ja sillä aikaa on kaikki osakkeissa + sijoituslainaa, sekä ladon joka kuukausi lisää, pääomaa ei syödä, osingot sijoitan uudelleen.
Jos lusikka kolahtaa itseltä nurkkaan tai tarvitaan akuutisti (Lasten hyväksi) isoa summaa, niin sitten sieltä voi siirtää. Toistaiseksi ei ole tarvinnut.
Tällä menen eteenpäin ja kutsun touhuani harrastukseksi.
Moi,
PoistaVarsin hyviä huomioita, kiitoksia!
Tällä hetkellä tilanne on se että asunto on jo maksettu, mutta työikää vielä jäljellä semmoinen 33-34 vuotta (virallisen eläkeiän minimirajaan asti). Jos ja kun virallinen eläkeikä nousee, niin omien säästöjen rooli kasvaa. 70 vuoden eläkeikä ei ainakaan tällä hetkellä vaikuta houkuttelevalta! Todennäköisesti "eläköityminen" tulee aikanaan tehtyä asteittain varsinkin jos varallisuus antaa myöten.
Onhan tässä vielä muutama vuosikymmen aikaa miettiä asiaa :)