Edellisessä postauksessani kerroin että työviikot tuntuvat venyvän (n. 45-50h viikko jatkuvasti) ja näitä olisi aikomusta lyhentää. Tästä heräsi keskustelua, ja yleisenä mielipiteenä tuntuu olevan, että työtunteja ei tulisi olla näin paljon. Lisäksi yleisemminkin "taloudellinen riippumattomuus" -ideologiassa ja blogeissa tuntuu olevan ajatuksena, että työnteko on enemmän pakollinen paha, ja tavoitteena on minimoida siihen käytetty aika. Muitakin näkemyksiä on, mutta tällainen ajatus nousee usein esille.
Itselleni työ vs. riippumattomuus ei toimi kovin hyvin vastakkainasetteluna. Pidän työstäni, jopa viihdyn siellä. Tapaan erilaisia ihmisiä, opin uusia asioita, ja saan silloin tällöin matkustella. Siksi minusta tuntuu hassulta ajatus, että lopettaisin työelämän siinä vaiheessa kun on tarpeeksi rahaa sijoituksissa/tilillä. Toki vapaa-ajallakin on kivaa, mutta myös työelämä voi tuoda sisältöä elämään, kuten ihmissuhteita, elämyksiä ja mahdollisuuksia oppia uutta. Molempi parempi!
Kävin kurkkaamassa aikakoneella vanhoja ajatuksiani samasta asiasta. Bloggaukseni lähes kahdeksan vuoden takaa vahvistaa yllättäen sen, että olin silloinkin haluton asettamaan tavoitetta työelämästä pois jäämiseen. Tässä ajatuksia siltä ajalta, kun sijoitusomaisuus oli vasta reilut kymmenesosa nykyisestä ja työelämä vasta aluillaan:
Kuten monella bloggaajakollegallanikin, tavoitteenani on taloudellinen
riippumattomuus. Minulle tämä tarkoittaa sitä että pyrin saavuttamaan
sijoittamalla taloudellisen tilan, joka mahdollistaa itsenäisyyden
muista tulolähteistä. Elämänlaadun kannalta tämä parantaa mm.
taloudellista turvallisuutta sekä työn ja vapaa-ajan valintojen
itsemääräämisoikeutta. Varsin tavoiteltava tilanne siis.
Tässä blogissa asettamassani suunnitelmassa tavoitteenani on miljoonan euron sijoitusomaisuus parin vuosikymmenen
päästä. Olisin tällöin n. 50-vuotias, ja voisin jäädä näin halutessani
pois työelämästä. Ottamatta kantaa tavoitteen mielekkyyteen (sivuuttaen
sujuvasti mm. debatin elämästä nauttiminen nyt vs. myöhemmin), voidaan
seuraavaksi tarkastella tarjoaako tämä tavoite taloudellisen
riippumattomuuden.
Olin tosiaan sijoitusuran alkutaipaleella jo sitä mieltä, että taloudellinen riippumattomuus antaa vapautta ja mahdollisuuksia, mutta se ei kulje käsi kädessä aikaisen eläköitymisen kanssa. Tästä syystä oma tavoitteeni (edelleen) voi hyvinkin olla "miljonääriksi alle viisikymppisenä", mutta ei välttämättä "eläkkeelle alle viisikymppisenä".
Heitänkin tähän joululoman alkamista odotellessa ajatuksen ilmoille: Työelämässä voi olla kivaa, ja vielä kivempaa on jos on samalla taloudellisesti riippumaton! Vai mitä mieltä olette? Työelämän tulospaineet tuntuvat ainakin itsestä huomattavasti helpommalta, kun tietää että vaikkapa töiden loppuminen ei johda taloudelliseen katastrofiin. Väitänkin, että taloudellinen riippumattomuus ja työelämässä viihtyminen ovat loistava yhdistelmä.
Mukavaa joulun odotusta kaikille lukijoille! Tässä vaiheessa tämäkin blogi hiljenee ainakin hetkeksi.
Ps. Tässä kirjoitetusta huolimatta aion ensi vuonna kuitenkin vähentää viikottaisia työtunteja :)
Veikkaan että monen asenne työntekoon muuttuu sitten kun se ei ole enää pakollista. Motivaatio voi olla ihan toinen jos kokee lähtevänsä töihin omasta tahdosta, eikä asuntolainan velkataakan pakottamana.
VastaaPoistaItselleni taloudellisen riippumattomuuden pointti ei ole lopettaa työntekoa, mutta palkkatyön vähentämiseen tai lopettamiseen se varmaan johtaa. Tilalle jotain missä on liikkumatilaa enemmän - freelanserihommaa tms.
Niinpä - jos töissä on rahan/lainan takia pakko käydä, niin kyllähän se voi pakkopullalta tuntua. Tämä on kuitenkin suurimmalla osalle varsinkin työelämää aloitteleville yleinen tilanne. Asenne ratkaisee, ja riippumattomuus auttaa :)
PoistaJuurikin näin! Taloudellinen riippumattomuus luo vapautta ja turvallisuutta ja antaa näin ollen mahdollisuuden tehdä juuri niitä asioita mitä haluaa, eikä tarvitse alistua muiden pompoteltaviksi. Eikä varsinkaan mielistellä ketään.
VastaaPoistaItsekkin pidän työstäni ja voin hyvinkin kuvitella jatkavani siellä, vaikka se ei enää taloudellisessa mielessä olisi pakollista. Työn tekemisen ollessa vapaaehtoista, se muuttuu huomattavasti mukavemmaksi ja stressittömämmäksi elämän osa-alueeksi. Mikäli ei koe haluavansa heittäytyä pois työelämästä kokonaan, niin taloudellinen riippumattomus antaa mahdollisuuden vaihtaa turvallisesti työpaikkaa tai työtehtäviä, vähentää työntekoa tai pitää vaikka vuoden palkattoman loman.
Minua kiehtoo ajatus sponttaanisemmasta ja stressittömämmästä elämästä ja jonkinlaisesta "slow-travel" -tyyppisestä matkustamisesta. Syy miksi voisin kuvitella irtisanoutuvani olisi juuri se vapaus, että aikataulut eivät olisi niin tiukkoja ja voisi extemporee ilman monen kuukauden suunnittelua lähteä vaikkapa sukellusmatkalle etelään ja sen jälkeen käydä alpeilla hieman laskettelemassa ja kotiin tarvitsisi palata vasta kun itsestä siltä tuntuu. Työelämässä juuri pahinta on edellisen illan pohdinnat ja järjestelyt, että seuraavana aammuna täytyy lähteä töihin. Mutta kun sorvinääreen on jo päässyt se on mukavaa.
Omassa työpaikassani on ollut esillä suunnitelmat työaikojen muuttamisesta työntekijöiden kannalta huomattavasti epäedullisempaan suuntaan. Uusimpien neuvotteluiden seurauksena muutos on kuitenkin onnistuttu jäädyttämään pariksi vuodesksi. Mikäli työnantaja yrittäisi tehdä tätä muutosta parin vuoden kuluttua uudestaan ja olisin jo saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden, niin voisin oikeasti käyttää "irtisanoutumis-korttia" hyväkseni, enkä ainoastaan sanallisesti uhkailla irtisanoutuvani ja kuitenkin lopulta alistua työehtojen huonontamiseen oman rahallisen pakkotilanteeni takia.
Hyviä pohdintoja! Itseänikin kiehtoisi tuollainen slow-travel meininki. Sitähän ehtii toki tehdä jonkin verran lomillakin, mutta olisihan se ihan eri juttu käydä vaikka pari kuukautta jossain mielenkiintoisessa paikassa esim. joka vuosi.
PoistaJa joo, tuo "irtisanoutumiskortti" olisi kyllä hyvä olla olemassa.
Valitettavasti työelämässä ei voi olla mielistelemättä jotakuta. Jos ei pomoa tarvitsekaan, niin asiakkaan edessä on oltava nöyrä. Minulla oli varsin itsenäinen ja miellyttävä työ, joka hyvinä päivinä oli suoranaista nautintoa. Parhaatkin suunnitelmat kuitenkin menevät myttyyn, kun asiakas soittaa ja ilmoittaa, että 250 kilometrin päässä on ongelma, joka pitäisi ratkaista huomisen aamupäivän aikana. Eipä muuta kuin liikkeelle. Pahimmillaan ongelma vieläpä saattoi johtua meidän omasta virheestä, jolloin tilanne oli hankalan lisäksi myös nolo.
PoistaMinulle yleensä viikon päivistä yksi oli onnellinen, kun kaikki sujui hyvin. Yksi olisi pitänyt pyyhkiä allakasta, kun kaikki meni päin helvettiä. Loput olivat siltä väliltä. Kokonaisvastuussa oleva ei kuitenkaan voi valita parhaita päiviä tai ruveta osa-aikaiseksi.
Noiden huonojen päivien sietokyky tuntui heikkenevän sitä mukaan kuin varallisuus kasvoi, ja kolme vuotta sitten pyysin potkut. Parhaat päivät eivät nyt ole sen onnellisempia kuin ennenkään, ja joskus on ollut jopa lievästi ikävä töihin, mutta huonoja päiviä on ollut sen jälkeen kyllä varsin vähän. Minun ei enää tarvitse tehdä juuri mitään sellaista, mitä en halua tehdä, ja se parantaa elämänlaatua aika paljon. Jo sellainen perusjuttu, että saa nukkua silloin kun nukuttaa, on lopulta aika olennainen tekijä onnelliselle elämälle.
Hieno "testimonial"!
PoistaKuulostaa siltä että teit hyvän ratkaisun. Ja ei sellainen työpaikka missä on jatkuvaa stressiä, tuohon malliin mitä kuvasit, voi olla kovin terveellistä. Yhden ihmisen elämä ei kuitenkaan ole niin kovin pitkä, eli on mahtavaa jos pystyy hyppäämään pois siinä vaiheessa kun se on taloudellisesti mahdollista.
Olen samaa mieltä että työssä voi hyvin jatkaa vaikka ei ole pakko. Kaikki eivät vaan tule välttämättä koko elämänsä aikana löytämään juuri heille parhaiten sopivaa työtä :D
VastaaPoistaNo töitähän kannattaa vaihdella niin kauan ennen kuin löytyy sopiva? No eihän se tietysti kovin helppoa toki ole, kiinnostavia töitä voi olla harvoin tarjolla...
PoistaEi liity tähän aiheeseen, mutta sijoittamiseen kyllä. Meinaatko tehdä veromyyntejä vielä tänä vuonna? Itselläni kuten myös sinulla on Terveystalon osakkeita jotka ovat miinuksella. Ajattelin että nämä myisi pois ja ostaisi muutaman päivän jälkeen takaisin , niin hyötyisi sitten ettei osingoista menisi niin paljon veroa. Ilmeisesti tulevat veronpalautuksina takaisin sitten ?
VastaaPoistaEn ole vielä ehtinyt asiaa miettiä. Mutta jos tosiaan myyt osakkeita tappiolla, niin tämä vähentää nykyään osinkoverotusta.
PoistaTappioiden hyödyntäminen verotuksessahan tosin vain siirtää verotusta tulevaisuuteen. Tämä siis jos ostan suunnilleen samaan arvoon takaisin kuin myit. Maksettava vero on tulevaisuudessa suurempi, kun hankintahinta edellistä alhaisempi. Mutta onhan toki säästetty veroetu tässä hetkessä kivempi kuin vasta joskus tulevaisuudessa.
Kannattaa lukaista tämä läpi ensin: https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/49027/veron_kiertamissaannoksen_soveltamine2/#3.2-edestakaiset-osakekaupat. Voi olla, että on turhaa varovaisuutta, mutta jos ei muuten niin mielenkiinnosta :)
PoistaItse jo taloudellisesti riippumattomana jatkan työelämässä toistaiseksi. Olen toki valinnut alallani niitä tehtäviä, jotka minua kiinnostaa palkasta juurikaan välittämättä ja jotka palvelevat sellaista yhteiskuntaa, jossa haluan asua. Varmasti jossain vaiheessa voisi pitää jonkinlaista sapattivuotta, kunhan tulee hyvä idea siitä, mitä silloin tekisi. Toki olen valinnut julkisen sektorin osittain tästä syystä, koska virkavapaat jne voi järjestää mieleisekseen, ilman suuria seuraamuksia uralle. Toki ns. HV-rahan omistaminen tekee töiden vaihtamisen ja määräaikaisten työsuhteiden sietämisen aika paljon helpommaksi, koska mahdollinen työttömyys ei uhkaa toimeentuloa. Samalla huomaan olevani aika suora ja kertovani asiat niin kuin näen työpaikalla, koska minun ei tarvitse pelätä omaa asemaani samalla tavalla.
VastaaPoistaJep, tuo on mukava tilanne. Itsekin alan jo ajatella samoin työelämässä. Vaikka vielä mitään HV-meininkiä ei ole kyllä havaittavissa :)
PoistaMielestäni uraputkessa olevan palkkatyöläisen iso haaste on juuri siinä, että viikon kokonaistyötunnit vievät pääosan ajasta ja energiasta elämässä. Osaltani olen vuoden pari kuluttua pakottamassa itseni hyppäämään pois palkkatöistä. Toki töitä en lopettaisi vaan lähinnä lähtisin viemään eteenpäin erilaisia pienempiä ja suurempia liiketoimintaideoita. Se johtaako tämä taas lopulta isoihin tunteihin jää nähtäväksi! =) Onnekseni varallisuutta on kertynyt, joten se mahdollistaa hyvän ylläpitotilan ja sillä tavalla pakote isoihin tuntimääriin on poissa.
VastaaPoistaItsekin pidän työnteosta ja ennen kaikkea työkavereista. Työssäkäynti tuo ihan kivasti tiettyä arkirutiinia elämään ja työhön liittyy paljon muitakin rahanarvoisia etuja, esim. työterveyshuolto, alennukset, virkistystoiminta jne. En olisi kokonaan valmis luopumaan työnteosta, mutta kuitenkin nykyinen 40 tuntia viikkoon tuntuu vievän liian paljon energiaa ja aikaa muulta elämältä. Kun säästöjä alkaa olla tarpeeksi paljon kasassa, alan ihan varmasti asteittain vähentämään työaikaa, että saan enemmän sitä kaipaamaani vapaa-aikaa.
VastaaPoista