Piketty ja pääoman tuotto

Kesäloma on siitä mukava, että silloin ehtii lukea erilaisia kirjoja ja myös omaksua uutta tietoa kun aivot ovat muuten melko "narikassa". Tänä kesänä olen lukenut paljon faktaa ja fiktiota, ja ei-niin-kovin-yllättäen useita sijoitus- ja talousaiheisia kirjoja.

Yksi viime vuosien kohutuimmista taloustieteellisistä kirjoista on ranskalaisen vasemmistotaloustieteilijän Thomas Pikettyn Capital in the 21st Century. Kirja on sellainen 700 sivuinen kevyehkö lukukokemus, joka keskittyy pääoman, työn tuottavuuteen ja verotukseen. Keskeinen viesti on kuitenkin (talous)poliittinen, ja se liittyy tuloeroihin ja niiden kehitykseen vuosisatojen ja -kymmenien saatossa.

Kirjalla on omat meriittinsä ja sudenkuoppansa koska se on pohjimmiltaan poliittinen, tuloeroja vastustava, ja protektionismia ja verotusta kannattava (kts. esim. Hesarin kirja-arvio). Erittäin pitkän ja polveilevan kirjan pääpointti sijoittajan näkökulmasta on se, että pääoman tuotto kasvaa nopeammin kuin kansantulo, ja tämä kehitys tulee todennäköisesti jatkumaan hamaan tulevaisuuteen. Rikkaat siis rikastuvat, ja tuloerot kasvavat, sillä tuloeliitin kärki nauttii nimenomaan näitä kasvavia pääomatuloja, kun taas muilla ryhmillä korostuvat palkkatulot tai sosiaalietuudet.

Yllä oleva pointti selittää siis sen, miksi tuloerot kasvavat. Samalla se on myös keskeinen syy sille, miksi kenen tahansa kannattaa säästää ja sijoittaa varallisuuttaan. Jos on vain mahdollista (kuten melkein kaikille työssäkäyville on), niin miksei lähtisi mukaan tähän Pikettyläiseen koroilla eläjien (kirjassa "rentiers") joukkoon? Ja mitä suuremman osan palkkatulosta saa säästettyä, niin sitä laajemmin pääsee nauttimaan kasvavasta pääoman tuottavuudesta, vaikka oma palkkakehitys polkisikin paikallaan.

Sinänsä tässä ei ole mitään uutta, ja useimmat tietävät korkoa korolle -ilmiön merkittävän vaikutuksen. Useimmilla meistä ei valitettavasti vain riitä kärsivällisyys hyötyä pääoman kasvavasta tuottavuudesta ja korkoa korolle -ilmiöstä vuosikymmenten saatossa. Niillä kenellä riittää, vaurastuminen on taattua eikä siihen tarvita mitään kultalusikkaa suuhun.

Pikettyn kirjan luettuaan näihin asioihin saa kuitenkin laajemman historiallisen ja taloustieteellisen - ja myös moraalisen - perspektiivin. Eli sopivan raskasta kesälukemista. Suosittelen niille, kenellä lomaa on vielä jäljellä :)

Kesällä luettua: Zombitalous ja Hajauta tai hajoa

Kesäloma on siitä mukava, että silloin vapautuu aikaa monelle mielekkäälle tekemisellä mihin muuten ei ole niin hyvin aikaa. Itselleni tämä merkitsee mm. kirjojen lukemista. Tänä kesänä luin jo aiemmin Erilainen ote omaan talouteen kirjan ja nyt sitten tuli luettua Zombitalous sekä Oksaharjun Hajauta tai Hajoa.

Ei huolta - en ole niin kajahtanut talousintoilija, että nämä olisivat ainoat lukemani kirjat! :) Tänne blogiin kuitenkin raportoin vain näistä, sillä muu lukemisto menisi blogin fokuksen ulkopuolelle.

Zombitalous

Zombitalous ottaa mukavan lähtökulman taloustieteelliseen keskusteluun. Siinä käytetään zombi-metaforaa taloustieteen teorioista, jotka aina nousevat haudoistaan ja terrorisoivat ihmiskuntaa - siitä huolimatta että ne on moneen kertaan todettu toimimattomiksi.

Tässä on tietysti hieman provosointia mukana, sillä kohteena olevat teoriat ovat ns. uusliberalistisen koulukunnan perustuksia: tehokkaat markkinat, yksityistämisen ylivertaisuus, varallisuuden valumavaikutus ja niin edelleen.

Kirja on todellista raskaan sarjan luettavaa ja käy hyvin tarkkaan läpi taloustieteiden historiaa ja eri teorioiden toimivuutta käytännössä. Perusteellisuus on tietysti suotavaa kun kritiikkiä esitetään. Vaihtoehtojakin on tarjolla ja usein ne ovat akselilla "pohjoismainen sosiaalidemokratia" tai Keynesläisyys.

Voin suositella kirjaa niille, ketkä ovat kiinnostuneita taloustieteistä tai kapitalismikritiikistä yleensä. Itse nautin lukemastani, vaikka välillä uni tuli silmään varsin nopeasti, zombiteorioiden hitaan läpikäynnin ohessa :)

Hajauta tai hajoa

Jukka Oksaharjun tuoreempi kirja oli pääosin miellyttävää luettavaa - ja monelta osin oman osta ja pidä -filosofiani kanssa saman suuntaista. Pääviesti kehottaa ostamaan harvoja laatufirmoja ja lisäämään omistuksiaan niissä aina kun markkinoilla tulee laskusuhdanne (oma osakepoimintani on varsinkin viime aikoina ollut tämän suuntasta). Oksaharju elää kuten opettaa ja on keskittänyt omistuksensa tiettyihin firmoihin, joista hän usein blogissaan ja myös tässä kirjassa kertoo (mm. Nordea, The Coca Cola company).

Kirjassa kerrotaan, miten hajauttaminen (mm. maantieteellinen, yritysstrategiakohtainen, velkaisuuteen liittyvä jne) onnistuu suhteellisen pienelläkin valikoimalla laatuyritysten osakkeita. Tämä onkin hyödyllistä tietoa niille, jotka kyseisen strategian valitsevat. Lisäksi yrityksen aitoa tuloksentekokykyä ja osingonmaksua painotetaan pörssikurssia tärkeämpinä asioina, mikä on pitkäjänteiselle sijoittajalle varsin tärkeä pointti.

Välillä kirja tuntuu toisaalta hyvin ehdottomalta ja yksioikoiselta. Kirjassa todetaan julistuksenomaisesti mitä sijottajan pitää minkäkin asian suhteen tehdä.  Kirjan lopussa luetellaan lista laatuyhtiöistä, joten jokainen voi seurata onko näistä yrityksistä koottu salkku parempi kuin vaikkapa indeksin kehitys. Mieleen tulee, että jos asia on näin helppo, niin silloinhan markkinoilla on varmasti rahastoja, jotka pystyvät strategian toteuttamaan vuosikymmen toisensa jälkeen? :) No onhan Berkshire Hathaway olemassa, mutta tästäkin asiasta voidaan toisaalta olla montaa mieltä (onko BH suursijoittaja jolla on suursijoittajan edut jne).

Kirjasta jää lopuksi hieman ristiriitainen olo. Kirjassa ohjeistetaan ostamaan laatufirmoja ja myös kerrotaan miten nämä tunnistetaan, ja miten salkku kootaan tältä pohjalta. Kirjassa myös mainitaan, että muutamia laatufirmoja sisältävän keskitetyn salkun omistaja voi saada ylituottoa - mutta tähän ei kuitenkaan ole takeita. Sanoisin, että näin asia on minkä tahansa keskitetyn salkun osalta. Indeksistä poiketaan hyvässä tai pahassa jos selkeitä valintoja tehdään. Pidin itse asiassa Oksaharjun ensimmäisestä kirjasta enemmän sekä sisällön että kirjoitustyylin suhteen.

Luettua: Erilainen ote omaan talouteen

Kesäloman alettua sain viimein luettua Pasi Havian, Ville Lappalaisen ja Antti Rinta-Lopin kirjan "Erilainen ote omaan talouteen: Vapaus, onni ja hyvä elämä". Ensimmäinen kirjoittaja tunnetaan blogista "Kohti taloudellista riippumattomuutta" ja jälkimmäinen kirjoittaja talous- ja elämänhallintablogista "Saituri". Molemmat blogit ovat suosittuja ja niissä on selvä, monelle säästäjälle ja sijoittajalle hyödyllinen sanoma. Tästä syystä itselläni oli varsin positiiviset odotukset kirjaa kohtaan.

Kirja oli hyvin helppolukuinen ja luin sen kahdella istumalla. Kirjan perusviesti on se, että onnelliseen, taloudellisesti riippumattomaan elämään tarvittava rahasumma on yllättävän pieni ja kaikkien tavallisten palkanaajien ulottuvilla. Tämä vaatii omien arvojen kriittistä tutkiskelua, kulutustottumusten järkevöittämistä ja fiksua - useinmiten indeksipohjaista sijoittamista. Asia oli itselleni pitkälti tuttua, mutta se oli sen verran tärkeää ja hyvin perusteltua, että nautin lukukokemuksesta. Aion itse asiassa suositella kirjaa luettavaksi vaimolleni sekä muutamalle kaverilleni - he todennäköisesti hyötyvät kirjan suosituksista vielä itseäni enemmän.

Mistä pidin:

Kirjassa oleva ylenmääräisen kulutuseetoksen kritisointi oli miellyttävää. Omaisuus jota haalimme, liittyy usein "normaaliksi" koettuun kulutukseen tai statuksen tavoitteluun omassa sosiaalisessa piirissämme. Kun asioita miettii syvällisemmin, selviää että vähemmälläkin pärjää, ilman että oma onnellisuus siitä kärsii. Itse asiassa homma voi mennä päin vastoin - kun lopetamme stressaamisen siitä, että onko meillä yhtä hieno auto tai telkkari kuin naapurilla, voimme tehdä edullisempia, ekologisempia ja käyttöarvoltaan yhtä hyviä hankintoja. Näillä keinoilla talouden menopuoli saadaan usein paremmalle tolalle.

Olen itse ollut aina samoilla linjoilla - vastustan liiallista tavaroiden ostamista ja niiden säilyttämistä lähes käyttämättöminä asunnon nurkissa. Monella ihmisellä on tällä saralla petrattavaa, ja kirjan vinkkejä noudattaen ja niistä toivottavasti inspiroituen on mahdollista vähentää omaa turhaa kulutustaan.

Lisäksi pidin erittäin hyvin perustelluista, kenelle tahansa sopivista sijoitusvinkeistä (koska Pasi Havia oli mukana kirjoitustiimissä, en vähempää odottanutkaan). Automatisoitu kuukausisijoittaminen indeksirahastoihin on erittäin helppo toteuttaa, mutta useimmille ihmisille asia pitää perustella rautalangasta. Tämän kirjan lukeminen onnistuu asian perustelemaan ja toivottavasti synnyttää myös vahvan motivaation tähän pitkällä aikajänteellä. Muutenkin kirjan promotoima "laiskan sijoittajan" tyyli miellyttää, sattuneesta syystä :)

Mikä jäi mietityttämään:

Kirjan alkuosan konsumerismi-kritiikki ulottuu myös ei-kovin-yllättäen suomalaisten perisyntiin eli jättilainoihin, jotka sitovat oravanpyörään kymmeniksi vuosiksi. Tästä syystä kirjassa varoitellaan asuntolainan ottamisesta omaan asuntoon ja leveästä asumisesta muutenkin. Olen samaa mieltä pääkohdista, mutta muuten tasapainoisessa kirjassa tässä kappaleessa mennään mielestäni vähän yli.

Kirjoittajan (kirjoittajien?) asennoituminen asumiseen on viehättävän markkinaliberaali - ja samalla kovin naiivi ja teoreettinen. Kirjoittajan mukaan ainut järkisyy asunnon valinnalle on työpaikan läheinen sijainti, jolloin auton omistaminen ei ole tarpeellista. Omassa asumisessani olen huomannut, että arvostan asunnolta myös muita ominaisuuksia kuin työpaikan lähenen sijainti. Itse asiassa minulle asuminen luonnon keskellä isossa omakotitalossa (joka on siis tämän hetkinen tilanteemme) tuo vapautta, tilaa ja rauhaa itselleni ja perheelleni. Eikä kyse ole siis mistään status-syistä vaan ihan elämisen laadusta: (välillä meluisat) harrastukset, ulkona luonnossa ja pihalla oleilu, grillaus, jne: nämä asiat tekevät minut onnelliseksi ja ovat arvojeni mukaisia. Nämä onnistuvat itselläni käytännössä vain omistusasunnossa, sillä vastaavat kriteerit täyttäviä vuokra-asuntoja ei ole saatavilla, ainakaan kovin järkevään hintaan. Itselläni onneksi myös työmatka sattuu olemaan lisäksi pyöräilymatkan päässä, joten tämäkin kriteeri täyttyy.

Tietysti jos tämä "suomalainen unelma" rahoitetaan valtavalla pankkilainalla, niin ei sekään ole järkevää. Oma tilanteeni on parempi - asuntolainaa hyvin pienellä korolla 20% asunnon arvosta, ja samaan aikaan sijoitusomaisuutta reilut satatuhatta euroa. Jos olisin yhtä ehdoton kuin kirjassa suositellaan, niin asuisin vuokralla sijainnissa ja asunnossa, joka ei täyttäisi tarpeitani. En täten koe että ultrarationaalisuus ja asuntolainojen välttely on paras tie. Mielestäni paras tie on omien valintojen tiedostava toteuttaminen ja taloudellisesti järkevät päätökset siten, että vaurastuminen on mahdollista pitkällä aikavälillä. Tähän ei todellakaan sisälly jättilainaa, mutta ei välttämättä sitäkään, että asutaan pienessä, mahdollisimman edullisessa asunnossa työpaikan vieressä; näkemys kuulostaa muutenkin kovasti vuokralla asuvan, uraa tekevän sinkkumiehen kirjoitukselta :) Taloudellisen kokonaistilanteen hahmottaminen ja järkevä rahankäyttö sallii mielestäni helposti oman asuntolainan pitämisen - varsinkin näin "nollakorkojen" aikana. Sanottakoon tähän vielä, että kyllä kirjassa mainitaan parilla lauseella kappaleen lopussa, että omistusasuminen on pitkässä juoksussa järkevää verrattuna vuokralla olemiseen. Kappaleen luettuani voin kuitenkin kuvitella, että lukijalle saattoi jäädä hämmentynyt olo, että mitähän asumisen suhteen pitäisi tehdä.

Kuten sanottua, kokonaisuudessaan kirja oli varsin mainio opus henkilökohtaiseen taloudenhallitaan ja vaurastumiseen. Laitan sen eteenpäin välittömästi, sillä se tekee taloudellisesti hyvää lähipiirilleni, jos viesti menee perille. Suosittelen lukemista melkein kenelle tahansa, erityisesti aloitteleville sijoittajille.

Seuraavaksi kesän lukulistalla on Oksaharjun uusin kirja ja talousteoriakriittinen "Zombitalous". Näistä juttua lähiviikkoina.

Kesällä luettua

Kesälomalla tuli luettua iso pino kirjoja, joukossa myös useampi sijoitusaiheinen teos. Pari sanaa kirjoittelinkin mainiosta "This Time is Different" -kirjasta. Tässä lyhyesti ajatuksia kahdesta viimeeksi lukemastani kotimaisesta sijoitusoppaasta:

Aaron Kaartinen ja Petre Pomell (2012): ETF - Avain monipuoliseen sijoittamiseen

ETF-markkinat muuttuvat nopeaa vauhtia ja tänä vuonna julkaistu opus aiheesta kiinnostaa ilman muuta. Ensimmäisenä Kaartisen ja Pomellin ETF-opuksessa kiinnitti huomiota sen ohuus. Ei sillä, että aiheesta välttämättä tarvitsisi älyttömän pitkälti kertoa. Pidän silti kyllä lyhyenä kirjaa, jonka pituus on 172 sivua, joista ainoastaan 50 sivua on itse tekstiä ja loput valikoitujen ETF:ien tuotetietoja. Täten kirjasta jää pintaraapaisumainen olo ja odotin ehdottomasti enemmän sillä Petre Pomell tunnetaan ETF-sijoittamisen pitkäaikaisena puolestapuhujana.

Sanoisinkin että kirja on käyttökelpoinen opas lähinnä sijoittajalle, joka etsii sopivaa ja edullista ETF:ää tiettyyn sijoitustarkoitukseen. ETF- ja indeksisijoittamisen syvemmästä teoriasta ja filosofiasta kiinnostuneiden kannattaakin etsiä lisälukemistoa muualta. Yksityiskohtana mainittakoon, että omista ETF-sijoituksistani kirjassa mainitaan preferoituna tuotteina Euroalueelle DB-X Euro Stoxx 50 (DXET) ja frontier-markkinoille DB-X S&P Select Frontier (DX2Z). 

Vesa Puttonen (2009): Osta halvalla, myy kalliilla

Puttosen tuoreehko sijoituskirja on kevyttä (kesä)lukemistoa, jos lukija on ennestään perillä sijoitusmaailman ilmiöistä. Kirjassa miellyttää Puttosen akateeminen tausta, joka näkyy viittauksissa tutkimustietoon, vaikkakin tässä asiassa mennään kohtuullisen kevyellä tasolla.

Kirjassa käydään helppotajuisella tavalla läpi eri sijoituslajien tuottoerot ja kerrotaan erilaisista sijoitusstrategioista, joilla on päästy markkinoita korkeampaan tuottoon. Yhteistä näille strategioille on yleensä se, että tuotto on tullut suuremmalla riskillä (volatiliteetillä), kuten esimerkiksi pienyrityksiin sijoittamalla. Lisäksi arvosijoittamisen puolesta puhutaan ja sitä perustellaan pitkin matkaa.

Muutama mielenkiintoinen lisähuomio ja itselleni uusi asia kirjasta löytyi. Uutta minulle oli esimerkiksi fundamentaalisen indeksisijoittamisen (hlö-määrä, osingot, kassavirta jne) riskikorjattu ylituotto verrattuna indeksisijoittamisessa yleisesti käytettyyn markkina-arvopainotukseen. Mielenkiintoisia huomioita oli tehty myös Suomen osakemarkkinoihin sijoittaviin rahastoihin. Kirjassa oli esimerkki vuosilta 1999-2009, jossa oli vaihdettu sijoitusvarallisuus aina vuoden välein menestyneimpään Suomi-rahastoon (12kk historian perusteella). Ylituotto indeksiin nähden oli huomattava. Tämän perusteella ainakin Suomen markkinoilla osakepoimpinta on onnistunut ko. aikavälillä ja "kuumia" salkunhoitajia kannattanut seurailla. Tällainen strategia onnistuisi vaivatta ja ilman veroseuraamuksia vaikkapa PS-tilin tai sijoitusvakuutuksen avulla...