Osakesäästötili hyväksyttiin - mielenkiintoinen mahdollisuus piensijoittajalle

Suomen eduskunta onnistui (ainakin itselleni) yllättäen hyväksymään osakesäästötilin. Moni asia jäi hallitukselta ja eduskunnalta kesken, mutta tämä piensijoittajille mielenkiintoinen uudistus näyttää nyt sitten menevän maaliin!

Tässä poimittu keskeiset seikat Arvopaperin uutisesta:

Tilit tulevat yksityissijoittajien käyttöön vuoden 2020 alusta.

Osakesäästötilin voi avata verkkopankissa. Tilille voi siirtää rahaa enintään 50 000 euroa. 

Osakkeiden siirtäminen suoraan tilille ei ole mahdollista. Varoilla voi ostaa suomalaisia tai ulkomaisia pörssi- ja First North -osakkeita.

Verottaja saa automaattisesti verotiedot tililtä, mikä tekee asioinnista mutkatonta sijoittajalle. Tilille maksettavat osingot voi sijoittaa uudelleen tilin sisällä ilman, että niistä menee veroa. Sijoittaja hyötyy näin pitkässä juoksussa korkoa korolle -ilmiön tehostumisesta, kun osinkojen verotus pitkin matkaa ei syö kertyvää pääomaa.

Osakkeiden luovutustappiot eivät kuitenkaan ole tilin sisällä verovähennyskelpoisia sijoittajalle, vaan sijoittajan pitää lopettaa tili, jotta vähennys olisi mahdollinen.

Tässä vielä linkki Pörssisäätiön koosteeseen osakesäästötilistä. Siellä tulee esille vielä muutamia erittäin oleellisia seikkoja:

• Pääomaveroa maksetaan syntyneestä tuotosta vasta tuottoja nostaessa
• Osakkeita voi myydä ja ostaa tilin sisällä ilman välittömiä verovaikutuksia
• Osakesäästötilillä osingot ovat täysimääräisesti pääomatuloveron alaisia (kun voittoja aikanaan nostetaan), kun muuten ne ovat 85-prosenttisesti veronalaisia.
• Hankintameno-olettama ei ole käytössä

Kuten aiemminkin olen uumoillut, osakesäästötili on erittäin mielenkiintoinen uutuus. Kaksi yllä mainittua asiaa heikentävät hieman hyötyjä (osinkojen täysimääräinen verotus ja hankintameno-olettaman puute). Toisaalta hyödyt eli verovapaat ostot ja myynnit sekä osinkojen "verovapaa" uudelleensijoittaminen tuovat sijoitusrahastojen nauttimat hyödyt piensijoittajan saataville. Pitkässä juoksussa osinko-osakkeilla voisi kumuloida mukavan kokoisen salkun. Toisaalta treidaustakin voisi yrittää, kun veroja ei lähde välistä.

Jos tilin speksit eivät nyt julkistetusta muutu, niin harkitsen vakavasti ensi vuonna merkittävien pääomien siirtämistä tilille. Miksipä ei koko 50 Keuroa, jos käteiskassa sattuisi niin olemaan sen kokoinen silloin! Oma salkku on nyt siinä neljännesmiljoonan kieppeillä, eli tämä alkupääoma ei ole mitenkään kovin suuri panostus salkun kokoon nähden. Pitkässä juoksussa sen voisi kuitenkin kasvattaa merkittävän kokoiseksi osinkojen uudelleensijoittamista hyödyntäen.

Mitä ajatuksia muilla on osakesäästötilistä? Hitti vai huti?

Osakesäästötili - hitti vai huti?

Kauan odotettu osakesäästötili lanseerattiin hallituksen toimesta ja pääpiirteet ovat nyt selvillä. Keskeiset ominaisuudet ovat tässä (muokattu pörssisäätiön blogin pohjalta), sisältäen omaa pohdintaani hyvistä ja huonoista puolista.

Osakesäästötilille tulee sama verokohtelu kuin sijoitusrahastoissa. Sijoittaja maksaa siis pääomatuloveroa tuotoista siinä vaiheessa, kun hän nostaa varoja pois tililtä. Tämä on ihan perusominaisuus ja sinänsä siinä ei ole mitään ihmeellistä. Pitkäaikaiselle sijoittajalle tämä on tietysti mukava asia. Mielenkiintoisesti tämä mahdollistaa myös vapaan spekuloinnin ostoilla ja myynneillä ilman veroseuraamuksia. Eri asia sitten, että voidaanko ostoilla ja myynneillä - kulut huomioon ottaen - saada todellista etua markkinoihin nähden. Jos tällainen "taitava" piensijoittaja löytyy, niin hänelle ominaisuus on hyvä. Jollekin tästä voi olla haittaakin.

Kuten rahastoissa, osingot voi sijoittaa uudelleen tilin sisällä ilman, että välissä menee veroa. Tämä ominaisuus on oikein mainio, ja mahdollistaa osinkosijoittajalle korkoa korolle ilmiöstä täysimääräisen hyötymisen. Lisäksi tähän liittyy sellainen heikennys, että "Osakesäästötilillä osingot ovat täysimääräisesti pääomatuloveron alaisia, kun muuten ne ovat 85-prosenttisesti veronalaisia." En aivan tajunnut mitä tämä tarkoittaa - nämä verot menevät ilmeisesti siis varallisuutta pois nostettaessa, eikä veroa kuitenkaan menisi siinä vaiheessa kun osingot kilahtavat tilille? (Edit: Eli juuri näin se menee, täydet pääomaverot menevät nostettaessa voitoista, olivat ne sitten osingoista tai myyntivoitoista syntyneitä)

Tilin sisällä voi sijoittaa vain pörssiosakkeisiin. Tähän perusteluna on se, että pörssiosakkeiden verotus on kaikista ongelmallisinta muihin sijoituskohteisiin verrattuna. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä että ETF:t ja muut sijoitusinstrumentit kuin osakkeet eivät kuulu tähän. En ole myöskään kuullut maantieteellisistä rajoituksista, joten ehkäpä kaikki maailman osakkeet kuuluvat tähän.

Osakesäästötilille siirrettäville varoille tulee 50 000 euron kokonaiskatto. Osakesäästötilille voi siis siirtää maksimissaan 50 000 euroa uutta rahaa. Tärkeä seikka on se että tilin sisällä omistusten arvo voi kasvaa suuremmaksi, eikä raja vaikuta tähän. Tämä katto on tietysti ikävä juttu ja moni on tästä osoittanut harmistuneensa. Itsekin pitäisin rajattomasta mallista. Mutta toisaalta 50K alkusijoitus jota voi paisuttaa osingoilla ja tuotoilla ajan myötä voi kasvaa aika merkittäväksikin.

Mitä itse teen asian suhteen sitten kun nämä tulevat joskus vuonna 2020 mahdollisiksi? Tähän vaikuttavat mm. seuraavat asiat:

- Hinnoittelu: hoitaako kilpailu näissä sen, että kk-maksu voisi olla jopa ilmainen? Miten myynti- ja ostokulut?

- Epävarmuus politiikasta: Voidaanko luottaa nyt tehtyihin päätöksiin myös tulevaisuudessa, eli sijoituspäätöksen voi tehdä sen pohjalta kun laittaa ensimmäisen kerran 50K tilille?

Joka tapauksessa mielenkiintoinen avaus, ja jos nämä nyt kerrotut ominaisuudet ovat vielä ennallaan 2020 ja hinnoittelu järkevää, niin voisin kokeilla 50 Keuron osinko/eläkesalkun perustamista tämän mallin kautta muiden sijoitusten lisukkeeksi. Itselleni tämä ei sijoitusomaisuus huomioon ottaen ole mikään kovin merkittävä juttu. Piensijoittamista tämä toivottavasti kuitenkin lisää, ja innostaa uusia ihmisiä mukaan osakesijoittajiksi.

Mitä ajatuksia blogin lukijoilla on sijoitustilistä - hitti vai huti?

Suomessa on helppo vaurastua

Suomalaisilla on tapana valittaa siitä, että suomessa on vaikeaa rikastua. Progressiivinen verotus aiheuttaa sen, että tulojen kohotessa suuremmiksi, alkaa niistä mennä merkittävä siivu verottajalle. Tämä taas vähentää kehittymisen ja työnteon motiiveja. Ja tekee siis rikastumisen "vaikeaksi".

Tätä perustellaan usein perisuomalaisen synnin eli kateuden kautta. Koska olemme kateellista kansaa, emme halua että naapuri pääsee liian helposti hyville tienesteille. Käytännössä tämä käy niin, että äänestämme valtaan poliitikkoja, jotka säätävät tiukan progressiiviset verot.

Väitän, että Suomessa ei ole vaikeaa rikastua ja yllä olevat jutut ovat lähinnä kaupunkilegendaa tai vaihtoehtoisesti liian kapea katsantokanta. Päinvastoin, Suomessa rikastuminen on loppujen lopuksi aika helppoa, tai oikeastaan vaurastuminen. Vaurastumisella viittaan ajan myötä tapahtuvaan varallisuuden kasvuun ja ennen pitkää jopa taloudelliseen riippumattomuuteen.

Suomessa kaikki lähtee siitä, mihin kieltämättä suurehko verotuksemme käytetään. Meillä on kaikille lähes ilmainen varhaiskasvatus, sekä täysin ilmainen ja maailman parhaimpiin kuuluva koululaitos. Korkeammalla asteella sitten jopa opiskelijoille maksetaan siitä, että he lukevat itselleen tutkinnon!

Jos tätä vertaa moneen länsimaiseen yhteiskuntaan, on ero merkittävä. Mahdollisuuksien maassa Yhdysvalloissa opiskelijoilla ja heidän vanhemmillaan on yleensä valtava velkataakka, jos heillä ylipäätään on varaa käydä koulutus läpi. Kehittyvissä maissa taas vaurastumisen mahdollisuudet ovat pitkälti kiinni oikeaan perhetaustaan kuulumisesta. Suomessa tarjolla on koulutuksessa ja ylipäätänsä muutenkin mahdollisuuksien tasa-arvo, joka antaa Matti ja Maija Meikäläiselle hyvät pohjat tavoitella unelmiaan, esimerkiksi vaurastumista.

Se, että tuloerot ovat pieniä ei tarkoita sitä, että Suomessa ei voisi rikastua. Suomessa rikastumiseen vaaditaan vain järkevä ja pitkäjänteinen suunnitelma ja halua toteuttaa se. Voit tehdä lapsestasi miljonäärin ennen hänen eläkeikäänsä pelkästään sijoittamalla lapsilisät. Muuta ei tarvita - siis muuta kuin kärsivällisyytä! Jos sinulle ei käynyt niin onnekkaasti, että vanhempasi tekivät edellä mainitun (itselleni ei valitettavasti näin käynyt), niin vaurastuminen onnistuu kyllä aikuisiälläkin. Käytännössä resepti on yksinkertainen:

1. Hanki hyvä koulutus arvostetulta alalta (esim. Ekonomi, Juristi, Lääkäri, DI; kaikilla näillä koultustaustoissa mediaanitulot 4000-5000 euroa valmistumisen jälkeen, ja reilusti enemmän uran edetessä)
2. Käy töissä ja laita sijoituksiin reilusti enemmän kuin kulutat. Edellä mainituilla taustoilla ja tyypillisillä ammateilla onnistuu jopa 2000 euron sijoitukset kuukaudessa.
3. Sijoitukset ajallisesti ja maantieteellisesti hajauttaen matalakuluisiin tuotteisiin (esim. indeksirahastoihin). Ajan myötä korkoa korolle -ilmiö käynnistyy toden teolla, ja pääoma alkaa tekemään töitä.

Yllä mainittu suunnitelma on yksinkertainen ja hieman kärjistäen väitän että se onnistuu melkein jokaiselta. Toisaalta suurin osa meistä ei tätä tule saavuttamaan eri syistä (esim. ammatinvalinta, elämäntavat, kulutuspreferenssit, terveysongelmat). Siinä missä progressiivinen verotus kieltämättä hidastaa rikastumista ansiotuloilla, ajan myötä korkoa korolle -ilmiö ja ainakin tällä hetkellä käytännössä tasaverotetut pääomatulot kääntävät vaakakupin selkeästi vaurastumista suosivaksi.

Itse olen noudattanut pitkälti tätä suunnitelmaa, ja näillä näkymin olen taloudellisesti riippumaton neljänkymmenen ikävuoden kieppeillä. "Vauras", ehkä myös "rikas" olen viidenkymmenen ikäisenä, jos tämän rajana pidetään vaikkapa miljoonan euron sijoitusomaisuutta. Nämä siis sillä oletuksella, että teen sijoituksia nykyisellä n. 2000 euron kuukausitahdilla ja saan niille kohtuullisen tuoton.

Mitä lukijat olette mieltä? Onko vaurastuminen Suomessa niin vaikeaa kuin väitetään vai elänkö jonkinlaisessa kuplassa koska itselleni tämä näyttäisi olevan mahdollista? Bloggarikollega P.Ohatta esimerkiksi kertoo "eläkkeelle" jäämisen olevan mahdollista kenelle tahansa 35 vuotiaana, joten en ole yksin tätä mieltä :)

Jarruja päälle

Osakemarkkinoiden syklit kulkevat tyypillisesti 5-10 vuoden jaksoissa. Nousujakso on usein pidempi, jota seuraa sitten nopeampi romahdus. Molempiin suuntiin tapahtuu tyypillisesti sahausta ja "vääriä hälytyksiä" matkan varrella. Jo nyt voidaan sanoa että nykyinen nousumarkkina on poikkeuksellinen, erityisesti jos tarkastellaan maailman suurimpia osakemarkkinoita eli jenkkipörssejä.

Se on ensinnäkin poikkeuksellinen kestoltaan. Nykyisellään ainoastaan vuonna 1987 alkanut nousumarkkina on ollut pidempi kuin nykyinen, vuonna 2009 alkanut . Se on myös tarjonnut poikkeuksellisen hyviä tuottoja, erottuen samalla tavalla aiemmista nousukausista (tässä koottua, joskin vähän vanhaa dataa aiheesta).

Kolmas asia mikä tekee nykyisestä nousumarkkinasta poikkeuksellisen, on keskuspankkien (FED, EKP) tarjoama vetoapu. Kvantitatiivinen elvytys ja nolla/miinuskorot ovat uusi tilanne markkinoilla. Tämä on ajanut sijoittajia etsimään tuottoja riskisijoituksista, koska vähäriskisten sijoitusten tuotot ovat nollan tuntumassa tai miinuksella. Viime aikoina on alettu olla sitä mieltä, että tämä politiikka on ollut onnistunutta sekä USA:ssa, että alkanut vaikuttaa positiivisesti myös Euroopassa. Tämä siis talouden elpymisen osalta. Osakekursseissa tämä on näyttäytynyt sitten aivan järisyttävän hyvinä ja pitkäkestoisina tuottoina.

Allekirjoittaneen salkku on kasattu pääosin tämän historiallisen nousumarkkinan aikana. Tämä ei voi olla vaikuttamatta omaan ajattelutapaan ja toimintaan. Jokainen vuosi toisensa jälkeen salkkuni pääoma on kasvanut, ja tähän liittyy kiinteästi jatkuvasti taustalla hyrräävä nousumarkkina. Asiaa on syytä tarkastella kriittisesti.

• Kokemani laskukaudet (vaikkapa 2015 Euroopassa) ovat olleet lyhytkestoisia ja tarjonneet hyviä ostopaikkoja ennen seuraavaa nousua. Tästä syystä olen tottunut ryntäämään markkinoille joka kerta kun hieman reilumpi lasku on tapahtunut. Tämä on ollut toistaiseksi erinomainen asia. Jatkossa tämä voi muodostua ongelmaksi, jos tyhjennän kassan vaikkapa siinä vaiheessa, kun isommasta laskumarkkinasta on menty vasta ensimmäinen kolmannes. Kyyti voi olla kylmää ja olo orpo, kun sotakassa on kuivunut alkumetreillä.
• Riskinottohaluni on kasvanut salkun pääoman karttumisen kanssa. Ihan viime aikoina olen tehnyt uusia osakeostoja - itse asiassa ihan reippaaseen tahtiin. Tämä on sinänsä ihan ok, sillä yksittäiset lisäsijoitukset ovat varsin pieniä salkun pääomaan verrattuna. Tästä voi kuitenkin seurata isossa kuvassa sokeutuminen markkinariskille, vaikka yksittäisten osakkeiden riskit ovatkin hajautettu.
• Olen alkanut ottamaan myös merkittäviä yksittäisiä osakeriskejä mm. uusiin listautujiin (Suomen Hoivatilat, Heeros) sekä muuten riskipitoisiin yrityksiin (kuten aiemmin tällä viikolla FB, Zalando & Twitter). Usein tällaisia sijoituksia tehdään hyvin paljon erityisesti nousumarkkinan huipulla.

Nämä ongelmat lienevät tuttuja myös muille ja toteutuvat jokaisen syklin kohdalla enemmän tai vähemmän. Eri asia on sitten se, että kuinka hyvin pystymme tunnistamaan mahdollisia virheitä omassa sijoituskäyttäytymisessämme. Itse pysähdyin tänään pohdiskelemaan näitä asioita kriittisesti. Lopputulos on se, että minulla taitaa olla niinsanotusti "mopo karannut käsistä" sijoitusten suhteen. Vaikka vuoden alussa asetin tavoitteeksi käteiskassan keräämisen 20 Keuroon sekä uusien sijoitusten ohjaamisen kohti tavoiteallokaatiota, niin loppujen lopuksi olenkin intoutunut ostamaan salkkuun uusien yritysten osakkeita.

Nyt on aika laittaa jarrut päälle. 

ETF-kuukausisijoitukset (1000 e/kk) saavat virrata normaalisti, mutta muuten ohjaan lisäsijoitukset käteiskassaan. Yritän parhaani, etten etsi, seuraa tai kehittele uusia osakeideoita. Odottelua voisi myös helpottaa aiemmin lanseeraamiini osto-ohjelmiin (VNQ, VNQI, CRBN) sitoutuminen. Näissä on seuraavat ostotasot melko kaukana ja hyvä niin. Jos markkinat laskisivat niille tasoille, silloin olisikin oikea aika toimia.

Katsotaan miten tämä "projekti" onnistuu. Onko muilla samanlaisia ajatuksia tai ongelmia? Minkälaisia ratkaisuja olette tehneet, jos minkäänlaisia?

Brexit on pieni ja iso huoli

Täytyy myöntää että järkytyin juhannusaaton aamuna. En olisi uskonut että britit äänestävät EU-eron puolesta. Brexit on kaikessa järjettömyydessään Wahlroosia lainatakseni "enemmistön diktatuuria". Jälkikäteen kootuissa tilastoissa on selvinnyt mm. että Brexitin ratkaisivat vanhemmat ikäluokat nuorempien puolesta (jotka kannattivat jäämistä). Lisäksi ne brittien alueet, jotka ovat EU:sta ja sen tukiaisista eniten hyötyneet, kannattivat eroamista eniten. Ja typeryyden huippu oli tietenkin se, että koko kansanäänestys toteutui David Cameronin sisäpoliittisen pelin tuloksena.

Brexit voi myös johtaa yhdistyneen kuningaskunnan (UK) hajoamiseen, sillä skotlantilaiset äänestivät vahvasti EU:n puolesta ja saavat nyt hyvän syyn uudelle itsenäistymisäänestykselle. Samaa liikehdintää tulee luultavasti Pohjois-Irlannissa. Kansallisen hajoamisen lisäksi Brexit on taloudellisesti ikävä juttu briteille, ja useat kansainväliset yritykset ovat kertoneet aikeistaan siirtää toimintojaan pois ja vähentää henkilöstöään (kts. esim. tämä juttu).

Epävarmuus on aina myrkkyä markkinoille ja niin nytkin. Juhannusaattona nähtiin melko isoja laskuprosentteja ympäri maailman. Ylilyöntejäkin varmasti tapahtui. Esimerkiksi Nokian osake laski yli 8% jenkeissä. On ilmiselvää, että Nokian liiketoiminta ei muuttunut oikeasti näin paljon huonommaksi yhdessä yössä.

Tämän bloggauksen otsikko viittasi siihen että Brexit on sekä pieni että iso huoli. Pidän Brittien EU eroa pienempänä pahana, sillä uskon, että britit saavat samantyyppisen diilin kuin Norja EU:n suhteen, eli kaupankäynti ja asiointi tulee olemaan lopulta varsin sujuvaa. Alkusäikähdyksestä selvittyä huomaamme, että moni asia ei muutu niin dramaattisesti kuin luulisi.

Sitten isompi huoli. Brittien EU-ero voi avata samanlaisen liikehdinnän muuallekin ja vaikuttaa muutenkin maailmantalouden ja politiikan dynamiikkaan. Miten olisi Trumpin voitto USA:ssa, Ruotsin liittyminen Natoon, ja parin muun EU tai Euro-maan ero? Toteutuessaan tällaiset asiat liikuttelisivat sitten pelimerkkejä ihan eri tasolla. Ja kaikki nämä ovat ihan mahdollisia skenaarioita. Brexitkään ei tuntunut kovin todennäköiseltä vielä viime vuonna. Yksittäinen sijoittaja ei voi muuta kuin toivoa parasta, ja toki äänestää kotimaahansa järkevät poliitikot. Jälkimmäinenkin tuntuu olevan melkoista arpapeliä kotimaan politiikkaa seuranneena :)

Lopuksi ajatus OMXH:n maanantaista. Uskoisin että suomen pörssistä saa 5-10% pika-alennuksia. Osa näistä perustuu puhtaaseen markkinatunnelmaan, osa fundamentteihin. Esimerkiksi metsäteollisuus kärsii oikeasti brexitistä punnan kurssin kautta ja muutenkin. Toisaalta mm. aiemmin mainitsemani Nokia ja moni muu osake tulee laskemaan ihan vain markkinan mukana. Harkitsen ostavani paria kotimaista osaketta maanantaina, riippuen toki alennuksen määrästä. Ideoita otetaan vastaan.

Kaikesta huolimatta, mukavaa juhannuksen jatkoa! :)

Luovutustappioiden vähentäminen laajenemassa kaikkiin pääomatuloihin

Olen aina pitänyt epäloogisena sitä, että maksan osingoista (=pääomatuloja) veroja, vaikka samana vuonna tekisin tappiota arvopapereiden myynneillä. Mielestäni olisi ainoastaan loogista ja reilua, että osingoista ei tarvitse maksaa veroa jos kyseisenä vuonna on tullut toisaalla tappioita. Tällöin verot maksettaisiin todellisista voitoista, eikä määrittelykysymykset ja tulolajit vääristäisi tilannetta.

Nyt näyttää siltä, että verotuskäytännöt muuttuvat parempaan suuntaan tämän suhteen, ensi vuoden alusta lähtien:

"Luovutustappio muuttuu vähennyskelpoiseksi kaikesta pääomatulosta, kun se aikaisemmin on ollut vähennyskelpoinen ainoastaan luovutusvoitoista." (Lähde: Veronmaksajat)

Sama tieto löytyy valtion talousarvioesityksestä. Kuten tälläkin hetkellä, luovutusvoitot vähennettäisiin samana verovuonna kuin tappiot syntyvät, ja näitä seuraavina viitenä verovuotena.

Miksi piensijoittajan pitäisi olla tästä asiasta tietoinen ja mitä se vaikuttaa käytännössä? Omalta osaltani voin sanoa, että muutos mahdollistaa huomattavasti monipuolisemman (ja laillisen!) verosuunnittelun tappioiden vähentämisen/hyödyntämisen suhteen.

Otetaan ihan käytännön esimerkki. Minulla on useiden tuhansien realisoimat tappiot Talvivaaran osakkeissa. Toisaalta saan pari tuhatta euroa osinkoa vuosittain eri arvopapereista. Uudessa veromallissa voin myydä Talvivaaran osakkeet reilulla tappiolla, ja kuitata parin vuoden ajan verottomat osingot, koska verotuksessa luovutustappioilla voi siis jatkossa kuitata myös osinkotuloista saatavat pääomatulot.

Tämä lakimuutos ei johdu piensijoittajien kohtelun parantamisesta, vaan taustalla on laajempi keskustelu yritystoiminnan riskien realisoitumisesta ja tappioiden vähennyskelpoisuudesta muista tuloista (kts. esim Suomen Yrittäjien lausunto). Yhtä kaikki, muutos on tervetullut. Seuraava odotettava uudistus on sitten pienten osinkojen verovapaus, josta on puhuttu jo vuosikaudet ilman käytännön edistystä.

Pienten osinkojen verovapaus vieläkin esillä

Pienten osinkojen verovapautta on tapana luvata erityisesti vaalikampanjoissa, ja yhtä lailla se on tapana haudata siinä vaiheessa kun asiasta oikeasti päätetään. Nyt kun Suomen hallituksessa ovat Keskusta ja Kokoomus, jotka molemmat ovat tätä lupailleet, niin ainakin teoriassa asiassa on toivoa. Olen silti skeptinen, kuten huhtikuussa asiasta kirjoitin.

Uusimpien tietojen mukaan hallitus selvittää tällä hetkellä 500 euron osinkojen verovapautta (kts. arvopaperin juttu). Tämä summa tuntuu pienenevän koko ajan, mutta olisihan tuo 500 euroa symbolinen ele joka toisi positiivisella tavalla progressiivisuutta pääomaverotukseen. Tämä kannustaisi erityisesti uusia osakesijoittajia mukaan ja edistäisi kansankapitalismia.

Katsotaan nyt tuleeko tästäkään mitään. Mitäs luulette? :)

Lapsilisät sijoittamalla miljonääriksi? Helposti.

Suomen hallitus kaavailee kiristyksiä eläkeikään ja eläkkeen karttumiseen. Tulevaisuudessa eläkeikä siirtyy yhä korkeammalle, sillä se tullaan sitomaan elinajan odotukseen. Lisäksi ns. "elinaikakerroin" pienentää aikanaan saatavaa eläkettä.

Tulevaisuudessa on vaikeaa luottaa siihen, että eläke turvaa edes kohtuulliseen elämään tarvittavat tulot. Itse olen tämän tiedostanut jo pidemmän aikaa (kts. esim. tämä merkintä), joka on yksi sijoitustoimintani suurimmista motiiveista.

Omasta toimeentulostani en oikeastaan enää ole huolissani, sillä olen terve, työkykyinen ja saanut kasvatettua sijoitusomaisuutta mukavaan tahtiin. Olen enemmän huolissani jälkikasvusta (kyllä, sitä löytyy). Jos eläkkeen riittämisen tulevaisuus on epävarmaa minulle, niin se on todella paljon epävarmempi tämän päivän vauvoille ja lapsille. Onko eläkejärjestelmää edes olemassa yli 70-80 vuoden päästä kun ko. sukupolvi jää eläkkeelle? Jos on, riittääkö järjestelmästä jaettavaa?

Ratkaisu ongelmaan on helppo ja se on itselläni käytössä. Lapsilisien (n. 100 euroa/kk) sijoittaminen kustannustehokkaisiin indeksirahastoihin. Lahjaveroa näin pienestä summasta ei mene (3600 euroa / 3 vuotta, eli alle verotettavan rajan). Tämän johdosta oma lapseni on reilusti ennen nykyistäkin eläkeikää miljonaari ja eläkeiässä monimiljonääri. Kuulostaako uskomattomalta? Sitä se maailman kahdeksenneksi ihmeeksi (kts. hyvä artikkeli aiheesta) tituleerattu korkoa korolle -efekti tuottaa!

Alla oleva kuvaaja kertoo koko homman yksinkertaisuudessaan. Siinä on laitettu luvut exceliin olettamalla 100 e/kk sijoitus 16 vuoden ikään asti (johon asti lapsilisiä maksetaan) ja 8% vuotuinen tuotto. Oletuksena on toki myös, että rahat jätetään 16 ikävuoden jälkeen kasvamaan rauhassa korkoa, joka onkin sitten se paljon vaikeampi osuus.

• 0 - 16 vuoden iässä lapsen salkkuun sijoitetaan lapsilisät, tässä yksinkertaistuksen vuoksi tasan 100 euroa kuussa. Sijoitukset eivät tänä aikana kerry vielä kovin hurjasti. 16 ikävuoden lopussa, kun sijoitukset lopetetaan, on salkkuun kertynyt 8% tuotto-odotuksella reilu 40 000 euroa. Ihan mukava pesämuna tämäkin, mutta ei vielä mikään merkittävä varallisuus.
• 30 vuoden iässä, kun moni ryhtyy perustamaan perhettä ja ostaa omistusasunnon, on salkku kasvanut n. 120 000 euroon. Tässä vaiheessa varmasti raha olisi tarpeen, mutta salkkuun kajoamattomuus kannattaa, kuten parabolisesta käyrästä näkyy.
• 50 vuoden iässä lapsilisäsalkku on jo ylittänyt puoli miljoonaa euroa. Tässä vaiheessa eläköityminen olisi varmaan jo mahdollista, varsinkin jos lapsi on kerryttänyt muuta varallisuutta elämänsä aikana.
• 58 vuoden iässä salkku rikkoo miljoonan euron rajan. Tämä siis edelleenkin pelkästään sillä, että lapsilisät sijoitettiin 16 ikävuoden loppuun asti! Melko helppo miljoona, vai mitä? :)
• 67 vuoden iässä virallinen eläkeikä alkaa jo lähestyä ja salkussa on 2 miljoonaa euroa. Tässä vaiheessa potti mahdollistaa helposti vauraat eläkepäivät.

Yllä mainittu kehitys toimii teoriassa, mutta on todellisuudessa haastavaa. Lapsilisien sijoittaminen onnistunee monelta, varsinkin jos tätä rahaa ei välttämättä tarvita arjen pyörittämiseen. Arvo-osuustilin perustaminen lapselle ja kuukausittaiset hyvin hajautetut indeksirahastosijoitukset siitä eteenpäin ei vaadi asiaan perehtyneeltä paljokaan vaivannäköä. Huomattavasti haastavampaa on se, mitä tapahtuu 16 ikävuoden jälkeen, ja erityisesti sitten kun lapsi täyttää 18 vuotta ja on taloudellisesti itse vastuussa omaisuudestaan. Mutta se on sitten toinen tarina :)

Loppuun vielä pieni herkkyysanalyysi. Monelle varmaan tulee mieleen, että 8% tuotto on mahdollinen nimellistuotto, eikä niinkään reaalituotto. Jälkimmäisen tarkastelu on tietyllä tapaa mielekkäämpää, jotta inflaatio ja todellinen ostovoima tulisi huomioitua (toki 8% voi olla myös reaalituotto, mutta tämä olisi aika optimistinen oletus). Tässä pari skenaariota:

• Reaalituotto 6% (8% - 2% inflaatio): Salkku 16 vuotiaana reilut 33 000 (ei dramaattista eroa edelliseen skenaarioon). Pienempi tuotto kuitenkin tekee sen, että puoli miljoonaa ylittyy vasta 63 vuotiaana ja miljoona euroa 75 vuotiaana.
• Reaalituotto 6%, mutta sijoitussumma 200 e/kk: Tämä skenaario lähtee siitä, että lapsilisän lisäksi sijoitettaisiin myös toinen 100 euroa/kk. Tämä menee vielä verottomien lahjojen piiriin, jos sataset tulevat eri vanhemmilta. Tämäkään ei vielä ole suuren suuri taloudellinen panostus, mutta vaikutukset lapsen varallisuuteen ovat merkittävät. 16 vuotiaana salkku olisi 67 000 euroa. Puoli miljoonaa ylittyisi tällä kertaa 51 vuotiaana (eli suunnilleen samaan aikaan kuin 8% tuotolla 100e/kk sijoituksella), ja miljoona euroa 63 vuotiaana.

Olisi kiinnostavaa kuulla kommentteja lukijoilta, varsinkin niiltä joilla on jälkikasvua tai sellaista suunnitteilla. Oletteko tehneet vastaavia suunnitelmia ja ratkaisuja? 

Kreikka - kolme skenaariota

Draamaa taas riittää: Miten käy Euron, EU:n, demokratian, solidaarisuuden, maailmanrauhan? Kuulostaa kovin tutulta. Aivan, Kreikka on taas huomion keskipisteenä. Selkeitä vaihtoehtoja on kaksi ja kolmas vaihtoehto on sitten epämääräinen.

1) Kreikka tekee viime hetkellä (myöhemmin tällä viikolla tai kesäkuun viimeinen päivä) jotain myönnytyksiä, ja velkojat vastapalkkioksi maksavat jälleen yhden kierroksen Kreikan veloista. Sama rundi kuin ennenkin, mutta tällä kertaa hieman tiukemmin äänensävyin. Uskoisin että tämä on se todennäköisempi vaihtoehto.

2) Kreikka ei onnistu vakuuttamaan velkojiaan talouspolitiikan muutoksesta. Tämä vaihtoehtohan on ollut koko ajan voimassa tähän asti, ja pian nähdään pitääkö Syrizan ja pääministerin "pokka" loppuun asti.

3) Kolmas vaihtoehto on mielestäni vielä se, että sopua ei synny, mutta EU (Euroalue) ei uskalla päästää Kreikkaa irti. Tällöin edessä on mahdollisesti uudet vaalit Kreikassa ja yleistä sekasortoa ja epäselvyyttä asian suhteen.

Näistä ensimmäinen vaihtoehto todennäköisesti aikaansaisi helpotusrallin. Toinen vaihtoehto taas muodostaisi mahdollisesti ostonpaikan. Kolmas taas on epäselvempi tapaus. Itse olen varautunut jokaiseen skenaarioon kasvattamalla käteiskassaa, joka on melkein 10k tällä hetkellä.

Toinen keskustelu on se, että mikä olisi järkevintä Euroaluuen kannalta pitkällä tähtäimellä... Mutta näissä asioissa taitavat painaa muutkin kuin talouspoliittiset syyt.

Pienet osingot verovapaiksi... kuulostaako tutulta?

Kansankapitalismi on suomessa melko kehittymätöntä, joka näkyy suurten kansanjoukkojen harmillisena tapana säästää ja sijoittaa lähinnä seiniin tai talletustilille. Yksi asia mikä suomalaisia motivoi, kannustaa ja ohjaa, on verotus. Tähän liittyen pienten osinkojen verovapaus olisi oiva ja ei-niin-kovin-kallis veroporkkana. Toteuttaisipa se hyvässä mielessä myös verotuksen progressiota piensäästäjiä suosimalla.

Kirjoitin asiasta viimeeksi 2012 liittyen silloiseen Stadighin ryhmän raporttiin, jossa ehdotettiin verovapautta alle 2500 e / vuodessa osingoista (kts. merkintä). Tällöin sateenkaarihallituksemme kävi läpi verolinjauksia. Olin asian suhteen silloin pessimistinen, ja niinhän siinä kävi että pienten osinkojen verovapaus jätettiin kaikessa hiljaisuudessa jälleen kerran toteuttamatta.

Déjà-vu iski, kun tällä kertaa tuleva pääministeri Juha Sipilä esittää Kauppalehden haastattelussa alle 1000 euron osingoille verovapautta.

Jälleen on aika olla pessimistinen. Vai mitä luulette?

Suomalaiset eivät osaa vaurastua

Suomalaisen kansankapitalismin puute on monelle tuttu keskustelu. Suomalaiset vierastavat arvopaperisijoittamista ja toisaalta valtiovalta sääntelyllään ja verotuksellaan lyö kapuloita rattaisiin. Valitettavan usein tämä näkyy (myös omassa tuttavapiirissäni) elämäntyylissä, johon sisältyy asuntolaina + kädestä suuhun kulutus. Tämä johtaa siihen, että edes keskiluokkaiset suomalaiset eivät osaa tai kykene vaurastumaan pitkällä aikavälillä.

Tähän asiaan liittyen luin tänään lehdestä S-Pankin päästrategin Vesa Engdahlin haastattelun. Pääviesti oli, että suomea uhkaa asuntokupla, joka johtuu osin siitä että kansakuntamme varallisuus laitetaan pääosin edelleenkin seiniin, eikä esimerkiksi osakkeisiin, kuten länsinaapurissa.

Lukemat ovat masentavat:

• Suomessa 300 miljardia varallisuudesta on kiinteistöissä
• 160 miljardia on finanssivarallisuudessa
• Finanssivarallisuudesta 80 miljardia (eli puolet) sijaitsee pankkitileillä

Tiesin, että tilanne on huono, mutta lukemat silti yllättivät. Suomalaisten rahat ovat asunnoissa ja tileillä, ja pieni osa arvopapereissa, joista pitkällä aikavälillä tulisi selvästi parhaat tuotot.

Jokainen taloudelliset realiteetit ja sijoitusmaailmaa tunteva voi heti todeta keinot tilanteen korjaamiseksi. Henkilökohtaisesti epäsuhta sijoittamisen vs. rahojen tilillä makuuttamisen välillä on helposti toteutettavissa (vaikkapa kuukausisijoitukset indeksirahastoihin). Makrotalousmielessä valtion osakkeenomistusta rokottava verotuspolitiikka olisi myös korjattavissa, jos poliittista tahtoa löytyy (esim. pienosinkojen verovapaus alkajaisiksi).

Omalta osaltani en voi muuta tehdä kuin pitää keskustelua yllä tämän blogin kautta ja omassa lähipiirissäni. Aina se ei ole helppoa (kts. merkintä tammikuisesta "haastattelusta" asiaan liittyen). Lisäksi voin tietysti äänestää poliitikkoja, jotka ovat suosiollisia kansankapitalismille. Tämäkään ei ole osoittautunut helpoksi, sillä lupaukset mm. pienosinkojen verovapaudesta on syöty pariin kertaan.

Näillä mietteillä kesää eteenpäin! Sijoitellaan, ja kannustetaan muitakin sijoittamaan :)

Euroalueen lainat - kohta myynnin paikka?

Myynnit eivät yleensä kuulu strategiaani, mutta joitain pieniä ratkaisuja olen silloin tällöin tehnyt myyntirintamalla, ja nämäkin lähinnä verotussyistä.

Nyt olen alkanut harkita Seligsonin korkorahastojen likvidointia (Euro Obligaatio ja Euro Corporate Bond). Euroalueen korkotasot eivät juuri nykyisestä voi laskea, eikä lähivuosina suuria tuottoja näistä ole tiedossa. Vaikka nollakorkolinja jatkuisi vielä vuosia, niin jossain vaiheessa korkotasot kääntyvät nousuun. Ja tällöin sekä valtion- että yrityslainarahastot menettävät arvoaan. Ainakaan viime vuosina koettuja nousuja ei voi enää tulla, sillä nämä tuotot johtuivat merkittävässä määrin korkotasojen laskusta.

Ylimääräisellä rahalla on lisäksi käyttöä, sillä tiedossa on muutamia henkilökohtaisia isompia hankintoja. Näihin käytän mieluummin korkorahastoja kuin osakesijoituksia, joihin suhtaudun lähes elinikäisinä osta-ja-pidä sijoituksina.

Kysymys lukijoille & muille bloggareille: Minkälaisia strategioita teillä on kehittyneiden talouksien korkomarkkinoille lähivuosina? Holdaatteko nollakorkolinjan ajan, vai oletteko jo kenties poistuneet lainamarkkinoilta (tämä liittyy siis nimenoman rahastomuotoiseen sijoittamiseen)? Vai jatkatteko pienillä lisäostoilla matkan varrella?

Poliittinen näytelmä heiluttaa kursseja

USA:n hallinnon sulkeutuminen ja velkakaton lähestyminen ovat merkittäviä asioita. Jos Yhdysvallat jättäisi velkansa maksamatta, olisivat seuraukset dramaattisia maailmantaloudelle.

Todennäköisyyttä velkojen maksamatta jättämiselle pidetään kuitenkin minimaalisena. Kyseessä on pikemminkin poliittinen näytelmä. Eilen osakekurssit nousivat merkittävästi ympäri maailman, kun alkoi näkyä toivoa siitä, että USA:n velkakattoa nostettaisiin väliaikaisesti kuuden viikon ajaksi.

Koko hommahan on aivan naurettavaa ja äärimmäisen lyhytjänteistä. Siis kuuden viikon pidennys ja tappelu jatkuu - Are you kidding me? Kyse on poliittisesta pelistä, ja toki myös käytännön talouspolitiikasta. Jenkkilä on valitettavasti maailman merkittävin talous ja tämän takia sisäpoliittinen näytelmä - tragedia, komedia, satiiri - heiluttelee myös meikäläisen salkkua.

Onneksi en jaksa välittää päivittäisistä markkinoiden hoiperteluista asiaan liittyen. Lueskelen parhaillaan Oksaharjun uutta kirjaa "Hajauta tai hajoa". Jukka kirjoittaa siellä, että häneltä kesti kymmenen vuotta oppia siihen, ettei enää seurannut päivittäin yritysten pörssikursseja, vaan keskittyi yhtiön tuloksentekokykyyn, johtamiseen ja osinkoihin ajan yli. Itse olen myös sisäistänyt pidemmän aikavälin tässä vuosien varrella. Siksi en aio tässä vaiheessa huolestua Jenkkilän tilanteesta osakekurssien suhteen - toki seuraan tilannetta muuten ihan yleisen kiinostuksen takia.

Markkinaennuste: Tie auki taivaaseen

Muutama viikko sitten ennakoin "perinteisen" kevätdipin saapumista osakemarkkinoilla. Pieni dippi tulikin, mutta sen jälkeen nousua on taas piisannut ympäri maailmaa. Onnistuin viimeisimmässä ja parissa edellisessä dipissä lisäilemään omistuksia melko mukavissa paikoissa. Parhaalta näyttävät tuottomielessä nimenomaan ulkomaiset osakepoiminnat:

- Deutsche Bank +34 %
- Goldman Sachs +19 %
- Hyundai Motor Co. +13 %
- Microsoft +13 %
- Volkswagen AG (pari viikkoa sitten hankittu) +10 %
 
Nyt alkaa näyttää siltä, että keskuspankit aikovat oikeasti elvyttää osakekurssit nousuun inflaation uhallakin - ja osakkeet ovat tunnetusti paras inflaatiosuoja. Mm. EKP:n ennakoidaan pitävän ohjauskoron lähellä nollaa aina 2018 vuoteen asti. Tämä tarkoittaa sitä, että elvytysnappi on pohjassa "as long as it takes".

Ennustan siis, että nousun (nimellinen) kasvu tulee olemaan yllättävän suurta 10 vuoden aikavälillä. Jossain vaiheessa ns. velkakuplan puhkeaminen on edessä tietyissä maissa, mutta näihän se on ollut aina historian saatossa - kuten viime aikoina parjatut Reinhart & Rogoff ovat mainiossa kirjassaan "This Time is Different" todenneet.

Ensi viikon maanantaina teen jo toisen kerran putkeen ETF-sijoituksia automaattisesti ja ilman merkintäpalkkiota. Nordnetin ansiosta osa sijoitustoiminnastani on nyt automatisoitu, joka vähentää virheitä yli- tai ali-innokkuudesta. Ihan hyvää salkkupolitiikkaa ainakin omalta osaltani, eipähän tule käytettyä liikaa aikaa sijoitusten miettimiseen.

Näillä mietteillä viikonlopun viettoon!

Tarkennuksia osinkoverouudistukseen

Breaking news!

Hallitus on muuttanut kiisteltyä osinkoverouudistustaan (kts. Kauppalehden uutinen), kuten laajalti on toivottu, allekirjoittanut mukaanlukien. Olen yllättynyt, että viilaus tuli näin nopeasti. Saa nähdä jääkö tämä viimeiseksi tarkistukseksi...

Nyt näyttäisi siltä, että listattujen pörssiyritysten osingoista olisi veronalaista 85 % aiemmin suunnitellun 100 % sijaan. Tämä tarkoittaa piensijoittajalle 25,5 % verotusta (0,30 x 0,85). Tämäkin on nousua nykytilanteeseen, mutta parannus kuitenkin suunniteltuun täyden 30 %:in verokantaan.

Viilattuun suunnitelmaan kuuluu myös monia muita tarkennuksia kokonaisveroratkaisujen osalta, josta tullaan varmasti kuulemaan paljon debattia lähipäivinä

Lisäkommentti/edit:

Yhdistettynä yhteisöveron alennukseen uusi osinkoverotus tuottaa melko kustannusneutraalin ratkaisun piensijoittajan kannalta. Yrityksillä jää enemmän jaettavaa, jota vastaavasti verotetaan vähän enemmän. Tästä tulee loppujen lopuksi hyvin pieni vaikutus, kts. esim. Laimean Sillin laskelmat tästä.

Jos tähän ratkaisuun jäädään, niin kotimaisiin osakkeisiin sijoittaminen ei juuri muuttunut huonompaan tai parempaan suuntaan. Torjuntavoitto!

Ulkomaisten osakkeiden maksamat osingot sen sijaan kiristyvät, eikä vastaavaa yhteisöveron laskua voi tässä tapauksessa ottaa huomioon.

Kokonaisuudessaan en anna tämän(kään) ratkaisun ihmeemmin vaikuttaa sijoitustoimintaani. Voihan olla että seuraava hallitus taas muuttaa veroprosentteja. Suurempi yllätys olisi jos näin ei kävisi :)

Pörssiosinkojen vero nousee reilusti

Jos joltain hallituksen kehysriihessä sovittu piensijoittajille varsin merkittävä asia on vielä mennyt ohi, niin kerrottakoon se tässä.

Pörssiosingoista maksettava vero nousee 21 %:sta 30 %:iin vuoden 2014 alussa.

Tämä nosto tapahtuu poistamalla osinkojen verovapaus kokonaan. Ennen 70 % pörssiosingoista oli veronalaisia, jatkossa 100 %. Osinkovero pysyy ennallaan 30 %:ssa alle 40 000 (tällä hetkellä alle 50 000) euron vuosittaisille osingoille, ja tämän ylittäville 32 %:ssa.

Julkisissa keskusteluissa asia on koettu piensäästäjän tappioksi. Esim. Kauppalehti uutisoi että "Osinkovero uhkaa sijoittamista ja listautumisia" sekä "Tavalliset osakesäästäjät joutuvat maksumiehiksi". Myös naapuriblogissa käydään asiasta kovaa vääntöä ja jotkut kommentoijat ovat siirtämässä sijoitustoimintaansa ulkomaille.

Kieltämättä olin itsekin ällikällä lyöty kun uutisesta kuulin. Korotus suoraan 21 prosentista 30:een on todella roima korotus. Ensi järkytyksen jälkeen tajusin, että samalla tehty yhtiöverokannan lasku 24,5 %:sta 20:een parantaa yritysten tulosta ja mahdollistaa enemmän jaettavaa. Kiristys ei siis ole aivan niin paha kuin miltä se näyttää.

Uudet veroseuraamukset voi laskea parilla eri tavalla, mutta lopputulos on silti se, että piensijoittajan käteen jää jatkossa vähemmän. Tämä taisi olla hallituksemme tavoitteena, sillä pääomavero on ollut keskituloisten ansiotuloverotusta pienempi ja nyt verokannat lähestyvät toisiaan. Poliittisesta näkökannasta riippuen voidaan keskustella siitä oliko ratkaisu hyvä vai huono.

Sijoittajana ajattelen tätä asiaa toki piensijoittajana enkä yhteiskunnallisesta tai sosiaalipoliittisesta perspektiivistä. Olen yhä tyytyväisempi siihen valintaan, että suurin osa salkustani koostuu osingot tai tuotot uudelleensijoittavista tuotteista. Jatkossa tapahtuvissa ostoissani tämä valinta vahvistuu entisestään (esim. viime viikolla aloittamani kuukausisäästäminen osingot uudelleensijoittaviin ETF:iin Nordnetin kautta). Kuten sanonta kuuluu, tässä maailmassa varmaa ovat vain verot ja kuolema. Välttelen mielelläni molempia mahdollisimman pitkään.

Asuntolainakatto - kiusantekoa vai tervettä järkeä?

Olen varsin äimistynyt viime aikaisesta keskustelusta liittyen suunniteltuun "asuntolainakattoon", eli siihen, että asunnon ostajalla tulisi olla esim. 10 %  omarahoitusosuus, ja loput saisi sitten pankista lainaksi (myös 20 %:sta on puhuttu). Olen äimistynyt siksi, että tätä pidetään hyvin äänekkäästi huonona asiana.

Nykyäänhän pankin myöntävät varsin usein 100 % lainoja, jolloin asunnon omistaa alkuvaiheessa kokonaan pankki. Pankeille tämä tuntuu sopivan hyvin, sillä korkojen juostessa ja lainan ollessa suuri tulosta tulee "automaattisesti". Vielä kun asuntojen hinnatkin ovat nousseet varsin pitkään, niin tässähän on keksitty mahtava tuottoautomaatti jossa voittaa sekä pankki että velallinen!

No, ei nyt sentään. Tälläkään kertaa ei ole keksitty mitään varmaa ja turvallista vaurastumisen muotoa. Koko kuviossa minua häiritsee eniten se, että asuntojen hintojen nousua pidetään selviönä. Esimerkit muualta maailmasta näyttävät, että asuntojen hintojen lähtiessä laskuun kenelläkään ei ole kivaa. Ja hintojen laskuahan tapahtuu aina silloin tällöin, koska markkinataloudessa eri hyödykkeiden (tässä: asuntojen) hinnoilla on tapana sortua sekä yli- että alilyönteihin. Suomessa on pidemmän aikaa nähty asuntojen hinnoissa yleistä tulotasoa nopeampaa nousua. Riski hintojen laskuun on siis olemassa, ja tavallaan se olisi luonnollinen osa hintakehitystä.

Julkisuudessa perustellaan lainakattoa ensiasunnon ostajien vastaisena toimena, joka vaikeuttaa asunnon omistajaksi pääsyä. Tästä johtuen pelotellaan myös hintojen laskulla, koska asuntomarkkinoilta poistuisi osa ensiasunnon ostajista. Pankkien kommenteissa kuuluu tietysi myös oman bisneksen huoli. Kyllähän se varmasti asiakkaita vähentää jos ei saadakaan heti 100 % lainaa.

Mielestäni lainakatolla olisi kuitenkin enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Omarahoitusosuuden käyttäminen voisi hillitä edes joitain ylilyöntejä ja suojelisi nimenomaan lainan ottajia liioilta riskeiltä. Ja jos liiallista markkinahäiriötä pelätään, niin lainakatonhan voisi tuoda mukaan asteittain (esim. 2 % vuosittain 5 vuoden aikana päättyen 10% vuonna 2018). Ja jos 10 % ei ole varaa säästää asunnon hinnasta vuokran maksun ohella, niin  tulevan asuntolainallisen tulotaso ei kyllä oikein vastaa lainaa. Harvalla tulotaso on nimittäin niin varma, että lähtisin suosittelemaan 100 % lainoitusta alkuunsa, varsinkaan jos laina on suuri.

Suomen pörssi politiikan uhrina

Omasta salkustani on merkittävä osa (43 %) sijoitettu kotimaisessa pörssissämme listattaviin osakkeisiin. Siksi minulle on väliä miten elinvoimainen ja houkutteleva markkinapaikka NASDAQ OMX on. Pörssin yleinen kunto kun tuppaa heijastumaan myös yksittäisten yritysten kursseihin.

Pörssin elinvoimalla on väliä myös kansantaloudellisesti. Suomalaisten kotitalouksien ikisynti on pitää rahoja käyttö- tai säästötileillä ja tällöin aitoa varallisuutta ei pääse syntymään. Lisäksi pörssi on tärkeä rahoitus- ja viestintäkanava globalisoituville kasvuyrityksille, sekä myös vakaammille suuryrityksille.

Helsingin pörssin vetovoima on kuitenkin ollut valitettavasti laskussa viime vuosina, jonka voi havata vaikkapa uusien listautujien vähyydestä. Lisäksi vetovoima ulkomailla on laskusuunnassa. Alla olevasta kuvaajasta näkyy kuinka ulkomaalaisten sijoittajien osuus on pikkuhiljaa laskenut vuosituhannen alusta lähtien (kts. myös Taloussanomien juttu josta kuva on otettu). Varsinkin viime aikoina ulkomaiset sijoittajat ovat joukolla vetäytyneet pienistä pörsseistä yleisen epävarmuuden takia. Tämä selittää osittain kotimaisten osakkeiden alakynnen verrattuna moniin muihin kehittyviin markkinoihin. Asiassa on tietysti se kääntöpuoli, että ulkomaisten sijoittajien mahdollisesti palatessa kurssit nousevat tästä syystä, ja nyt  kotimaisilla sijoittajilla voi olla hyvä oston paikka.

Pörssimme elinvoima ei ole jatkossa mikään itsestäänselvyys. Suomalaisessa sekä Eurooppa-politiikassa on nimittäin viime aikoina tehty hyvin paljon kotimaisen pörssitoiminnan vastaisia aloitteita ja päätöksiä.

Täällä kotimaassa on pitkään ollut esillä pienten osinkojen (esim. 1000e/vuodessa) verovapaus, joka on mm. Kokoomuksen vaalilupauksissa mainittu. Tämä on kuitenkin toistuvasti jätetty toteuttamatta. Tämä siitä huolimatta, että kyseessä olisi aidosti progressiota lisäävä, piensijoittamista ja kansankapitalismia edistävä toimenpide. Se ei silti tunnu kelpaavan oikein millekään puolueelle, ja Kokoomuskin sen varsin helposti sivuuttaa kun tosipaikka tulee eteen.

Viimeaikaisin lisäahdistus on paljon kuhistu ns. transaktiovero tai rahoitusmarkkinavero, missä jokaisesta ostosta ja myynnistä verotettaisiin ylimääräinen 0,1% kulu. Harvoin sijoituksia tekevälle tämä ei välttämättä ole mikään ylitsepääsemätön juttu, mutta esimerkiksi paljon isoa kauppaa tekeville eläkesijoittajille vero tuottaisi jopa satojen miljoonien lisäerät. Ja kaikesta tästä tietysti loppupeleissä maksaa suomalainen sijoittaja, mutta myös epäsuorasti jokainen veronmaksaja ja eläkeläinen. Onneksi sentään mukaan ei rynnätty Urpilaisen esityksestä ensimmäisten joukossa.

Toivon, että jatkossa polittikot ymmärtäisivät kotimaisen pörssimme merkityksen niin kansankapitalismin kuin pörssiin tulevien ja siellä olevien yritysten näkökulmasta. Valitettavasti odotukseni eivät ole kovin korkealla.

Elvytysralli edessä

Kaksi "isoa pyssyä" on nyt laukaistu tai ainakin ladattu. Kyseessä on siis EKP:n lupaus käytännössä rajoittamattomista velkakirjaostoista & FED:in takarajaton QE3. Ensimmäinen käytännössä estää isoja euromaita menemästä konkurssiin ja jälkimmäinen tarjoaa elvytystä niin pitkään kuin on tarvetta ja kuulemma pidemmällekkin. Yleisesti ottaen mielipide markkinoilla on se, että näin isoja paukkuja vastaan ei kannata taistella - nousua on siis edessä ainakin jonkin aikaa. Talouspoliittisesti näistä toimenpiteistä on montaa mielipidettä (kts. esim. tämä kirjoitus), mutta osakesalkuille ne tekevät hyvää - ja ovat jo tehneet.

Oma salkkuni on rakennettu varsin syklisille perusteille, ja aivan viimeaikoina nousu on ollut kovaa. Esimerkiksi kesän aikana ostamani Deutsche Bank (kts. kirjoitus) on ollut hurjassa nosteessa. Puolet osakesijoituksistani ovat yhä kotimaan pörssissä joka on laahannut pitkään perässä monia muita markkinoita ja voi olla että nyt kärsivällisyys palkitaan.

Horisontissa häämöttävät toki tulevat ongelmat esim. USAssa ("fiscal cliff" & velkaantuminen) ja Kiinassa (talouskasvun hidastuminen). Jos nousu jatkuu syksyn myötä, alan pikkuhiljaa taas kasvattamaan käteispositiota verrattuna tämän hetkiseen all-in tilanteeseen, jotta markkinaheilahteluista voi hyötyä tulevaisuudessakin.

Kriisi-väsymys

Mario Draghi ilmoitti tämän kuun alussa että EKP "tekee kaikkensa euron pelastamiseksi". Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että EKP jatkaa Italian ja Espanjan tukemista käytännössä painamalla lisää rahaa valtionlainakustannusten kurissa pitämiseksi. Edessä on todennäköisesti todella pitkä tie, ennen kuin euromaat pääsevät kokonaan takaisin markkinaehtoisen rahoituksen pariin.

Jokatapauksessa nämä asiat ovat rauhoittaneet eurokriisiä hetkeksi ja vaikuttaa siltä, että hidas ja kitulias toipuminen voisi vihdoin alkaa. Lisäksi markkinoilla aletaan olla jo "väsyneitä" eurokriisiin, ja kiinnitetään huomiota myös vaihteeksi myös muualle. Toinen vaihtoehto on sitten, että olemme pyörremyrskyn tyynessä silmässä ja kohta mennään taas vuoristorataa alaspäin.

Itselläni on salkku ponnahtanut pitkästä aikaa plussan puolelle ja olen ihan tyytyväinen jos tästä alkaisi vähitellen nousu (ainakin osakemarkkinoilla, jos ei nyt makrotaloudessa). Toisaalta jäi vähän kaivelemaan, kun kaikkia paniikin paikkoja kesän aikana ei saanut hyödynnettyä ihan niin hyvin kuin olisin halunnut. Esimerkiksi nyt vaikka Nokian alle 1.5 euron hinnat.

No, ainahan ei voi osua parhaisiin paikkoihin. Syksyn mittaan saattaa kuitenkin olla että ostopaikkoja on taas tarjolla mielin määrin. Tämä mielessä olen kerännyt käteistä muutamaan täsmäostoon. Seuraillaan tilannetta.