Piketty ja pääoman tuotto

Kesäloma on siitä mukava, että silloin ehtii lukea erilaisia kirjoja ja myös omaksua uutta tietoa kun aivot ovat muuten melko "narikassa". Tänä kesänä olen lukenut paljon faktaa ja fiktiota, ja ei-niin-kovin-yllättäen useita sijoitus- ja talousaiheisia kirjoja.

Yksi viime vuosien kohutuimmista taloustieteellisistä kirjoista on ranskalaisen vasemmistotaloustieteilijän Thomas Pikettyn Capital in the 21st Century. Kirja on sellainen 700 sivuinen kevyehkö lukukokemus, joka keskittyy pääoman, työn tuottavuuteen ja verotukseen. Keskeinen viesti on kuitenkin (talous)poliittinen, ja se liittyy tuloeroihin ja niiden kehitykseen vuosisatojen ja -kymmenien saatossa.

Kirjalla on omat meriittinsä ja sudenkuoppansa koska se on pohjimmiltaan poliittinen, tuloeroja vastustava, ja protektionismia ja verotusta kannattava (kts. esim. Hesarin kirja-arvio). Erittäin pitkän ja polveilevan kirjan pääpointti sijoittajan näkökulmasta on se, että pääoman tuotto kasvaa nopeammin kuin kansantulo, ja tämä kehitys tulee todennäköisesti jatkumaan hamaan tulevaisuuteen. Rikkaat siis rikastuvat, ja tuloerot kasvavat, sillä tuloeliitin kärki nauttii nimenomaan näitä kasvavia pääomatuloja, kun taas muilla ryhmillä korostuvat palkkatulot tai sosiaalietuudet.

Yllä oleva pointti selittää siis sen, miksi tuloerot kasvavat. Samalla se on myös keskeinen syy sille, miksi kenen tahansa kannattaa säästää ja sijoittaa varallisuuttaan. Jos on vain mahdollista (kuten melkein kaikille työssäkäyville on), niin miksei lähtisi mukaan tähän Pikettyläiseen koroilla eläjien (kirjassa "rentiers") joukkoon? Ja mitä suuremman osan palkkatulosta saa säästettyä, niin sitä laajemmin pääsee nauttimaan kasvavasta pääoman tuottavuudesta, vaikka oma palkkakehitys polkisikin paikallaan.

Sinänsä tässä ei ole mitään uutta, ja useimmat tietävät korkoa korolle -ilmiön merkittävän vaikutuksen. Useimmilla meistä ei valitettavasti vain riitä kärsivällisyys hyötyä pääoman kasvavasta tuottavuudesta ja korkoa korolle -ilmiöstä vuosikymmenten saatossa. Niillä kenellä riittää, vaurastuminen on taattua eikä siihen tarvita mitään kultalusikkaa suuhun.

Pikettyn kirjan luettuaan näihin asioihin saa kuitenkin laajemman historiallisen ja taloustieteellisen - ja myös moraalisen - perspektiivin. Eli sopivan raskasta kesälukemista. Suosittelen niille, kenellä lomaa on vielä jäljellä :)

Kesällä luettua

Kesälomalla tuli luettua iso pino kirjoja, joukossa myös useampi sijoitusaiheinen teos. Pari sanaa kirjoittelinkin mainiosta "This Time is Different" -kirjasta. Tässä lyhyesti ajatuksia kahdesta viimeeksi lukemastani kotimaisesta sijoitusoppaasta:

Aaron Kaartinen ja Petre Pomell (2012): ETF - Avain monipuoliseen sijoittamiseen

ETF-markkinat muuttuvat nopeaa vauhtia ja tänä vuonna julkaistu opus aiheesta kiinnostaa ilman muuta. Ensimmäisenä Kaartisen ja Pomellin ETF-opuksessa kiinnitti huomiota sen ohuus. Ei sillä, että aiheesta välttämättä tarvitsisi älyttömän pitkälti kertoa. Pidän silti kyllä lyhyenä kirjaa, jonka pituus on 172 sivua, joista ainoastaan 50 sivua on itse tekstiä ja loput valikoitujen ETF:ien tuotetietoja. Täten kirjasta jää pintaraapaisumainen olo ja odotin ehdottomasti enemmän sillä Petre Pomell tunnetaan ETF-sijoittamisen pitkäaikaisena puolestapuhujana.

Sanoisinkin että kirja on käyttökelpoinen opas lähinnä sijoittajalle, joka etsii sopivaa ja edullista ETF:ää tiettyyn sijoitustarkoitukseen. ETF- ja indeksisijoittamisen syvemmästä teoriasta ja filosofiasta kiinnostuneiden kannattaakin etsiä lisälukemistoa muualta. Yksityiskohtana mainittakoon, että omista ETF-sijoituksistani kirjassa mainitaan preferoituna tuotteina Euroalueelle DB-X Euro Stoxx 50 (DXET) ja frontier-markkinoille DB-X S&P Select Frontier (DX2Z). 

Vesa Puttonen (2009): Osta halvalla, myy kalliilla

Puttosen tuoreehko sijoituskirja on kevyttä (kesä)lukemistoa, jos lukija on ennestään perillä sijoitusmaailman ilmiöistä. Kirjassa miellyttää Puttosen akateeminen tausta, joka näkyy viittauksissa tutkimustietoon, vaikkakin tässä asiassa mennään kohtuullisen kevyellä tasolla.

Kirjassa käydään helppotajuisella tavalla läpi eri sijoituslajien tuottoerot ja kerrotaan erilaisista sijoitusstrategioista, joilla on päästy markkinoita korkeampaan tuottoon. Yhteistä näille strategioille on yleensä se, että tuotto on tullut suuremmalla riskillä (volatiliteetillä), kuten esimerkiksi pienyrityksiin sijoittamalla. Lisäksi arvosijoittamisen puolesta puhutaan ja sitä perustellaan pitkin matkaa.

Muutama mielenkiintoinen lisähuomio ja itselleni uusi asia kirjasta löytyi. Uutta minulle oli esimerkiksi fundamentaalisen indeksisijoittamisen (hlö-määrä, osingot, kassavirta jne) riskikorjattu ylituotto verrattuna indeksisijoittamisessa yleisesti käytettyyn markkina-arvopainotukseen. Mielenkiintoisia huomioita oli tehty myös Suomen osakemarkkinoihin sijoittaviin rahastoihin. Kirjassa oli esimerkki vuosilta 1999-2009, jossa oli vaihdettu sijoitusvarallisuus aina vuoden välein menestyneimpään Suomi-rahastoon (12kk historian perusteella). Ylituotto indeksiin nähden oli huomattava. Tämän perusteella ainakin Suomen markkinoilla osakepoimpinta on onnistunut ko. aikavälillä ja "kuumia" salkunhoitajia kannattanut seurailla. Tällainen strategia onnistuisi vaivatta ja ilman veroseuraamuksia vaikkapa PS-tilin tai sijoitusvakuutuksen avulla...

Osakepoiminta ylituottojen lähteenä - linkki videoon

Kerroin viime vuonna aiemmassa merkinnässäni Anders Ekholmin tekemästä tutkimuksesta, jonka tulos oli että aktiivinen osakepoiminta voi aikaansaada ylituottoja, mutta markkinoiden ajoittaminen ei. Tulos on mielenkiintoinen ja puoltaa hyvien osakkeiden poimimista ja niiden pitämistä salkussa pitkän aikaa - tämä sijoitustyyli sopii ainakin omiin tarpeisiini.

Ohessa linkki, missä Anders itse kertoo tutkimuksen tuloksista.

Uutta tutkimustietoa markkinoiden ajoituksen ja osakevalinnan vaikutuksesta tuottoihin

Uusimmassa Arvopaperi lehdessä on mielenkiintoinen juttu Anders Ekholmin tekemästä tutkimuksesta.

Tutkimus on löytänyt mielenkiintoisen reseptin rahastojen ylituotoille: aktiivinen osakevalinta ja passiivinen ajoitus. Rahastot, joiden osakevalinta-aste oli korkein, ja markkina-ajoitusaste pienin, saivat 5,3 prosentin ylituottoja markkinaan ja 6 prosentin ylituottoja keskiarvorahastoon nähden. Tutkimus toteutettiin jenkkimarkkinoilla.

Ilokseni voin todeta, että tämä on ollut myös oman lyhyen sijoitusurani keskeisiä reseptejä. Osta ja pidä -strategia, joka keskittyy hyvien osakkeiden etsimiseen ja niiden pitäminen pitkän aikaa noudattaa kutakuinkin tutkimuksen reseptiä.

Nämä siis ensi tunnelmat Arvopaperin jutun perusteella. Tutustun tutkimukseen myöhemmin suoraan ja kirjoittelen sitten mahdollisia lisäpohdintoja.