Siirryn lomailemaan kaukomaille seuraavien reilun kolmen viikon ajaksi. Tänä aikana en aio seurata liiemmin maailman menoa, saatikka sijoituksiani. Tästä ei aiheudu minkäänlaista huolta (ja hyvä niin). Itse asiassa olen positiivisesti yllättynyt jos lomalta palatessani huomaan kurssien romahtaneen tarjoten hyviä ostotilaisuuksia.
Kiitos kaikille tähän asti blogia seuranneille ja kommentoineille, palataan asiaan joulukuun loppupuolella!
torstai 19. marraskuuta 2009
maanantai 16. marraskuuta 2009
Malkiel ja tehokkaiden markkinoiden viesti
Luin juuri Malkielin "Sattuman kauppaa Wall Streetillä" loppuun ja täytyy sanoa että teos oli aika vakuuttava. Malkielhan on jo 70 luvulla suositellut indeksirahastoja hyvin perustein, jonka jälkeen ensimmäiset ilmeistyvät markkinoille. Nykyään niitä on tuhansia (ml. ETF:t). Täydet respektit tästä kirjoittajalle!
Pääasiallinen viesti kirjassa on se, että markkinat ovat käytännössä niin tehokkaat, että millään systemaattisella menetelmällä ei voida saavuttaa ylituottoja pidemmällä aikavälillä. Tämä koskee mm. fundamenttianalyysiä että teknistä analyysiä. Kummallakaan ei ole todistetusti päästy pidemmällä aikavälillä keskivertoa parempiin tuottoihin kaupankäyntikulut huomioiden. Tämä johtuu siitä, että jos hetkellisesti markkinoilla on anomalia jota voidaan hyödyntää, markkinat havaitsevat tämän nopeasti ja anomalia häviää.
Melko lohdutonta tekstiä sellaisen sijoittajan kannalta, jonka tavoitteena on voittaa markkinat jatkuvasti. Tämä koskee myös salkunhoitajia/sijoitusrahastoja. Malkiel suositteleekin lähes poikkeuksetta indeksirahastoja/ETF:iä, koska niillä saa varmasti markkinoiden keskimääräisen tuoton.
Toisaalta tuottoja voidaan kuitenkin kasvattaa ottamalla enemmän riskiä. Esimerkiksi jenkkipörssien pienten yhtiöiden antamat tuotot ovat olleet historiallisesti korkeammat kuin suuryhtiöiden. Tämä ei kuitenkaan ole ilmainen lounas, vaan samalla kaupan päälle saa huomattavan paljon suuremman varianssin, eli pienyritysten osakkeet heiluvat huomattavasti suuryritysten osakkeita enemmän. Sama pätee myös muihin omaisuusluokkiin: riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä.
Varianssia voi onneksi vähentää ilmaisella lounaalla eli hajautuksella. Lisäämällä eri tyyppisiä omaisuuseriä (esim. osakkeet, kiinteistöt, joukkolainat) eri markkinoilta (esim. kehittyneet vs. kehittyvät), voidaan pienentää varianssia. Näin sijoittaja voi saavuttaa korkeampaa tai yhtä korkeaa tuottoa pienemmällä riskillä. Kaikki tämä onnistuu kustannustehokkailla sijoitustuotteilla osta- ja pidä strategialla. Helppoa vai mitä? :)
Malkiel kuitenkin ymmärtää että osa sijoittajista haluaa "jännitystä elämäänsä" sijoittamalla myös suoraan osakkeisiin. Tässä tapauksessa kirjoittaja neuvoo sijoittamaan muotivirtausten ulkopuolella oleviin osakkeisiin, joilla on hyvät kasvunäkymät pitkällä aikavälillä. Tämä muuten muistuttaa hieman Vesa Puttosen viime aikoina julkisuudessa esittelemää "tupakantumppi"-strategiaa. Tämäkään ei ole mitenkään helppoa - aliarvostetut osakkeet voivat olla syystäkin aliarvostettuja.
Summa summarum: Hyvä ja viihdyttävästi kirjoitettu kirja, jonka jokainen piensijoittaja voisi lukea. Vinkit kestävät aikaa ja tuovat mukavasti realismia osakesijoittamiseen.
Pääasiallinen viesti kirjassa on se, että markkinat ovat käytännössä niin tehokkaat, että millään systemaattisella menetelmällä ei voida saavuttaa ylituottoja pidemmällä aikavälillä. Tämä koskee mm. fundamenttianalyysiä että teknistä analyysiä. Kummallakaan ei ole todistetusti päästy pidemmällä aikavälillä keskivertoa parempiin tuottoihin kaupankäyntikulut huomioiden. Tämä johtuu siitä, että jos hetkellisesti markkinoilla on anomalia jota voidaan hyödyntää, markkinat havaitsevat tämän nopeasti ja anomalia häviää.
Melko lohdutonta tekstiä sellaisen sijoittajan kannalta, jonka tavoitteena on voittaa markkinat jatkuvasti. Tämä koskee myös salkunhoitajia/sijoitusrahastoja. Malkiel suositteleekin lähes poikkeuksetta indeksirahastoja/ETF:iä, koska niillä saa varmasti markkinoiden keskimääräisen tuoton.
Toisaalta tuottoja voidaan kuitenkin kasvattaa ottamalla enemmän riskiä. Esimerkiksi jenkkipörssien pienten yhtiöiden antamat tuotot ovat olleet historiallisesti korkeammat kuin suuryhtiöiden. Tämä ei kuitenkaan ole ilmainen lounas, vaan samalla kaupan päälle saa huomattavan paljon suuremman varianssin, eli pienyritysten osakkeet heiluvat huomattavasti suuryritysten osakkeita enemmän. Sama pätee myös muihin omaisuusluokkiin: riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä.
Varianssia voi onneksi vähentää ilmaisella lounaalla eli hajautuksella. Lisäämällä eri tyyppisiä omaisuuseriä (esim. osakkeet, kiinteistöt, joukkolainat) eri markkinoilta (esim. kehittyneet vs. kehittyvät), voidaan pienentää varianssia. Näin sijoittaja voi saavuttaa korkeampaa tai yhtä korkeaa tuottoa pienemmällä riskillä. Kaikki tämä onnistuu kustannustehokkailla sijoitustuotteilla osta- ja pidä strategialla. Helppoa vai mitä? :)
Malkiel kuitenkin ymmärtää että osa sijoittajista haluaa "jännitystä elämäänsä" sijoittamalla myös suoraan osakkeisiin. Tässä tapauksessa kirjoittaja neuvoo sijoittamaan muotivirtausten ulkopuolella oleviin osakkeisiin, joilla on hyvät kasvunäkymät pitkällä aikavälillä. Tämä muuten muistuttaa hieman Vesa Puttosen viime aikoina julkisuudessa esittelemää "tupakantumppi"-strategiaa. Tämäkään ei ole mitenkään helppoa - aliarvostetut osakkeet voivat olla syystäkin aliarvostettuja.
Summa summarum: Hyvä ja viihdyttävästi kirjoitettu kirja, jonka jokainen piensijoittaja voisi lukea. Vinkit kestävät aikaa ja tuovat mukavasti realismia osakesijoittamiseen.
torstai 12. marraskuuta 2009
Laiska sijoittaja kritiikin kohteena
Tämän päivän Kauppalehden nettisivuilla kerrottiin että laiskuus vaivaa sijoittajaa. Tämä ei ole otsikostaan huolimatta kritiikkiä allekirjoittanutta kohtaan, vaan jutussa kerrotaan, että suuri osa piensijoittajista ei jaksa perehtyä sijoittamaansa kohteeseen tarpeeksi hyvin.
Mielenkiintoista tässä on se, että täydellisen tehokkaisiin markkinoihin uskovalle väite ei merkitse mitään. Jos tikalla heittämällä voi valita osakkeensa yhtä hyvin kuin ammattimainen salkunhoitaja (tätähän on myös tutkittu ja asia on usein juuri näin) niin miksi piensijoittajan pitäisi tuntea syyllisyyttä ettei tunne kaikkia asioita sijoittamastaan osakkeesta? Sattumankauppaa Wall Streetillä -kirjassaan Malkiel todistelee vakuuttavasti ettei fundamenttianalyysillä voi käytännössä saada ylituottoja. Tällöin piensijoittaja säästääkin vain omaa aikaansa vaikkapa sijoittamalla hauskan nimisiin yrityksiin (tai ennustamalla teelehdistä parhaat sijoituskohteet).
Toisaalta, lehtijutussa oli myös korostettu sitä, että piensijoittaja saattaa olla niin laiska että käyttää lähinnä mennyttä menestystä valintakriteerinä. Tällöin saattaa päätyä sijoittamaan osakkeisiin, joiden paras nousu on nähty jo, tai ne ovat jopa mukana jonkinasteisessa kuplassa (esim. IT-osakkeisiin sijoittaminen vuoden 2000 alussa). En kutsuisi tällaista sijoittajaa laiskaksi, vaan ennemmin harkitsemattomaksi tai joukon mukana kulkijaksi. Tätä parempi tyyli olisikin olla täysin laiska ja ostaa vaikkapa suomi-indeksirahastoa, jolloin ei tarvitse edes miettiä osakevalintoja.
Mielenkiintoista tässä on se, että täydellisen tehokkaisiin markkinoihin uskovalle väite ei merkitse mitään. Jos tikalla heittämällä voi valita osakkeensa yhtä hyvin kuin ammattimainen salkunhoitaja (tätähän on myös tutkittu ja asia on usein juuri näin) niin miksi piensijoittajan pitäisi tuntea syyllisyyttä ettei tunne kaikkia asioita sijoittamastaan osakkeesta? Sattumankauppaa Wall Streetillä -kirjassaan Malkiel todistelee vakuuttavasti ettei fundamenttianalyysillä voi käytännössä saada ylituottoja. Tällöin piensijoittaja säästääkin vain omaa aikaansa vaikkapa sijoittamalla hauskan nimisiin yrityksiin (tai ennustamalla teelehdistä parhaat sijoituskohteet).
Toisaalta, lehtijutussa oli myös korostettu sitä, että piensijoittaja saattaa olla niin laiska että käyttää lähinnä mennyttä menestystä valintakriteerinä. Tällöin saattaa päätyä sijoittamaan osakkeisiin, joiden paras nousu on nähty jo, tai ne ovat jopa mukana jonkinasteisessa kuplassa (esim. IT-osakkeisiin sijoittaminen vuoden 2000 alussa). En kutsuisi tällaista sijoittajaa laiskaksi, vaan ennemmin harkitsemattomaksi tai joukon mukana kulkijaksi. Tätä parempi tyyli olisikin olla täysin laiska ja ostaa vaikkapa suomi-indeksirahastoa, jolloin ei tarvitse edes miettiä osakevalintoja.
maanantai 9. marraskuuta 2009
Kuplat ja niiden välttäminen
Tämä otsikko muistuttaa edellistä, koska asiat liittyvät jollain tasolla yhteen. Markkinahälinän ja sijoitustrendien seuraaminen liian innokkaasti voi nimittäin viedä sijoittajaparan pahasti yliarvostettujen omaisuuserien jäljille. Parempi vaihtoehto olisikin toimia harkiten ja oman sijoitussuunnitelman mukaisesti. Helpommin sanottu kuin tehty. Avuksi tässä voi käyttää hyvää sijoituskirjallisuutta, esimerkiksi Malkielin "A Random Walk Down Wall Street" -opusta.
Aloittelin vihdoin lukemaan Malkielin kirjaa ensimmäistä kertaa. Nyt onkin jo korkea aika, sillä kirja kuuluu jokaisen sijoittajan peruslukemistoon. Kirjoittelen nyt tänne blogiin mietteitä samaa tahtia kuin kirjaa tulee luettua.
Alussa Malkiel käsittelee pörssikuplia kautta historian. Kirjassa käydään läpi mm. klassinen tulppaanisipulitarina, mutta myös mielenkiintoisia kuplia lähihistoriasta. Yksi mielenkiintoinen kuplaesimerkki oli ns. Nifty Fifty, joka viittaa viiteenkymmeneen large cap osakkeeseen jenkkimarkkinoilla. Instituutio- ja yksityissijoittajat villiintyivät juuri näistä 70-luvun alussa.
Näitä osakkeita pidettiin "yhden päätöksen osakkeina", eli kun niitä kerran osti, niistä ei tarvinnut enää luopua. Tämä johtui otaksunnasta, että niillä on niin vahva asema, että mikään ei voi käytännössä horjuttaa niiden asemaa. Tämä johti valtavaan ylilyöntiin arvostuksissa. Sijoittajilta unohtui vain yksi asia: yhtiöt olivat niin isoja, että arvostustasojen olettamat kasvuluvut eivät olleet mitenkään mahdollisia. Tämä ei kuitenkaan estänyt sijoittajia ostamasta näitä osakkeita. Lopputulos ei ole yllätys: romahdus oli yhtä mahtava kuin nousukin. Tämän jälkeen muita kuplia ovat olleet mm. Japanin yliostetut markkinat 80-luvun lopulla sekä kaikille tuttu IT-kupla.
Vastaavia oppitunteja jaellaan sijoittajille vielä vastakin. Seuraavaa kuplaa jo rakennetaan täyttä häkää. Se voi olla kehittyvillä markkinoilla (esim. Kiinassa), puhtaassa energiassa, raaka-aineissa tai jossain muualla. Vaatii hyvää pelisilmää pudottautua kyydistä ajoissa pois. Tässä auttaa tietenkin myös hajautus. Itse pyrin välttämään kuplat siten, että olen päättänyt pitkän aikavälin tavoiteallokaatiosta, jossa pyrin pitäytymään vaikka kaikki muut hyppisivät hurjalla vauhdilla esim. biotekniikkaosakkeiden tai aasian talousvetureiden kyytiin. Ratkaisu voi olla tyhmä jos jostain löytyy oikeasti "uusi talous". Uskon kuitenkin että ratkaisu on hyvä.
Aloittelin vihdoin lukemaan Malkielin kirjaa ensimmäistä kertaa. Nyt onkin jo korkea aika, sillä kirja kuuluu jokaisen sijoittajan peruslukemistoon. Kirjoittelen nyt tänne blogiin mietteitä samaa tahtia kuin kirjaa tulee luettua.
Alussa Malkiel käsittelee pörssikuplia kautta historian. Kirjassa käydään läpi mm. klassinen tulppaanisipulitarina, mutta myös mielenkiintoisia kuplia lähihistoriasta. Yksi mielenkiintoinen kuplaesimerkki oli ns. Nifty Fifty, joka viittaa viiteenkymmeneen large cap osakkeeseen jenkkimarkkinoilla. Instituutio- ja yksityissijoittajat villiintyivät juuri näistä 70-luvun alussa.
Näitä osakkeita pidettiin "yhden päätöksen osakkeina", eli kun niitä kerran osti, niistä ei tarvinnut enää luopua. Tämä johtui otaksunnasta, että niillä on niin vahva asema, että mikään ei voi käytännössä horjuttaa niiden asemaa. Tämä johti valtavaan ylilyöntiin arvostuksissa. Sijoittajilta unohtui vain yksi asia: yhtiöt olivat niin isoja, että arvostustasojen olettamat kasvuluvut eivät olleet mitenkään mahdollisia. Tämä ei kuitenkaan estänyt sijoittajia ostamasta näitä osakkeita. Lopputulos ei ole yllätys: romahdus oli yhtä mahtava kuin nousukin. Tämän jälkeen muita kuplia ovat olleet mm. Japanin yliostetut markkinat 80-luvun lopulla sekä kaikille tuttu IT-kupla.
Vastaavia oppitunteja jaellaan sijoittajille vielä vastakin. Seuraavaa kuplaa jo rakennetaan täyttä häkää. Se voi olla kehittyvillä markkinoilla (esim. Kiinassa), puhtaassa energiassa, raaka-aineissa tai jossain muualla. Vaatii hyvää pelisilmää pudottautua kyydistä ajoissa pois. Tässä auttaa tietenkin myös hajautus. Itse pyrin välttämään kuplat siten, että olen päättänyt pitkän aikavälin tavoiteallokaatiosta, jossa pyrin pitäytymään vaikka kaikki muut hyppisivät hurjalla vauhdilla esim. biotekniikkaosakkeiden tai aasian talousvetureiden kyytiin. Ratkaisu voi olla tyhmä jos jostain löytyy oikeasti "uusi talous". Uskon kuitenkin että ratkaisu on hyvä.
tiistai 3. marraskuuta 2009
Markkinahälinä ja sen sivuuttaminen
Uskon pitkälti siihen, että en osaa ajoittaa markkinoita niin hyvin, että saisin siitä aitoa lisäarvoa. Sijoitusfilosofiani perustuukin enemmän salkun allokaatioon ja tasaiseen salkun täydentämiseen. Usein kuitenkin yritän ajoittaa ostojani lyhyellä aikavälillä, esimerkiksi ison laskupäivän jälkeen on yleensä parempi ostaa kuin ison nousupäivän, jos muita seikkoja ei oteta huomioon.
Jos ajattelee strategiaani, niin päivittäisellä talousuutisten ja osakesuositusten seurannalla ei pitäisi olla käytännössä mitään merkitystä. Ainoastaan kun mietin ostoa, voin yrittää tehdä sen sopivalla hetkellä salkunhallinnan näkökulmasta. Esimerkiksi jos tavoiteallokaatiosta puuttuu jokin osa ja ko. omaisuuserä on mielestäni aliarvostettu, ostan sitä enkä jotain muuta. Tämän päätöksen tekemiseen voin käyttää hieman aikaa kurssien seuraamiseen ja lukea esim. markrotalouteen liittyviä uutisia, jotta saa ainakin tunteen että tietää mitä on tekemässä. Kuvailtu prosessi tapahtuu kuitenkin harvakseltaan, eikä vaadi päivittäistä talousuutisten seurantaa.
Nyt sitten postauksen aiheeseen, eli markkinahälinään. Jos Dr. Doom on sanonut tänään sitä, tai J.P. Morganin päästrategi eilen toista, ei tämän pitäisi vaikuttaa minuun mitenkään. Jenkkien iltapäivällä ilmoitetut kulutusluottamusluvutkin ovat jo kursseissa, en voi hyödyntää niiden antamaa informaatiota erityisesti omaksi hyödykseni. Kuitenkin näitä asioita uutisoidaan Kauppalehdessa, Taloussanomissa, Bloombergissä, Arvopaperissa, CNN:llä, ja niin edelleen. Sitä kutsutaan talousjournalismiksi ja se on liiketoimintaa joka tavoittelee tulosta. Tästä johtuen päivittäin uutisoidaan loputtomasti talouteen ja osakemarkkinoihin liittyviä asioita, jotta talouslehtiä myytäisiin ja nettisivut saisivat kävijöitä.
Uskon, että olisi helpompaa olla seuraamatta näitä uutisia päivittäin. Markkinahälinää riittää loputtomiin, ja jos sitä ei osaa hyödyntää muita markkinatoimijoita paremmin, on siitä ainoastaan häiriötä. Mieluummin vietän tunnin päivässä ystävien parissa tai urheillen kuin tutkaillen taloussivustoja.
Edellisestä toteamuksesta huolimatta seuraan talousuutisia varsin usein. Olen kuitenkin tunnistanut että teen sitä liikaa, joten sen tunnustaminen tässä on ensi askel parannukseen. :)
Jos ajattelee strategiaani, niin päivittäisellä talousuutisten ja osakesuositusten seurannalla ei pitäisi olla käytännössä mitään merkitystä. Ainoastaan kun mietin ostoa, voin yrittää tehdä sen sopivalla hetkellä salkunhallinnan näkökulmasta. Esimerkiksi jos tavoiteallokaatiosta puuttuu jokin osa ja ko. omaisuuserä on mielestäni aliarvostettu, ostan sitä enkä jotain muuta. Tämän päätöksen tekemiseen voin käyttää hieman aikaa kurssien seuraamiseen ja lukea esim. markrotalouteen liittyviä uutisia, jotta saa ainakin tunteen että tietää mitä on tekemässä. Kuvailtu prosessi tapahtuu kuitenkin harvakseltaan, eikä vaadi päivittäistä talousuutisten seurantaa.
Nyt sitten postauksen aiheeseen, eli markkinahälinään. Jos Dr. Doom on sanonut tänään sitä, tai J.P. Morganin päästrategi eilen toista, ei tämän pitäisi vaikuttaa minuun mitenkään. Jenkkien iltapäivällä ilmoitetut kulutusluottamusluvutkin ovat jo kursseissa, en voi hyödyntää niiden antamaa informaatiota erityisesti omaksi hyödykseni. Kuitenkin näitä asioita uutisoidaan Kauppalehdessa, Taloussanomissa, Bloombergissä, Arvopaperissa, CNN:llä, ja niin edelleen. Sitä kutsutaan talousjournalismiksi ja se on liiketoimintaa joka tavoittelee tulosta. Tästä johtuen päivittäin uutisoidaan loputtomasti talouteen ja osakemarkkinoihin liittyviä asioita, jotta talouslehtiä myytäisiin ja nettisivut saisivat kävijöitä.
Uskon, että olisi helpompaa olla seuraamatta näitä uutisia päivittäin. Markkinahälinää riittää loputtomiin, ja jos sitä ei osaa hyödyntää muita markkinatoimijoita paremmin, on siitä ainoastaan häiriötä. Mieluummin vietän tunnin päivässä ystävien parissa tai urheillen kuin tutkaillen taloussivustoja.
Edellisestä toteamuksesta huolimatta seuraan talousuutisia varsin usein. Olen kuitenkin tunnistanut että teen sitä liikaa, joten sen tunnustaminen tässä on ensi askel parannukseen. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)