Suomessa on helppo vaurastua

Suomalaisilla on tapana valittaa siitä, että suomessa on vaikeaa rikastua. Progressiivinen verotus aiheuttaa sen, että tulojen kohotessa suuremmiksi, alkaa niistä mennä merkittävä siivu verottajalle. Tämä taas vähentää kehittymisen ja työnteon motiiveja. Ja tekee siis rikastumisen "vaikeaksi".

Tätä perustellaan usein perisuomalaisen synnin eli kateuden kautta. Koska olemme kateellista kansaa, emme halua että naapuri pääsee liian helposti hyville tienesteille. Käytännössä tämä käy niin, että äänestämme valtaan poliitikkoja, jotka säätävät tiukan progressiiviset verot.

Väitän, että Suomessa ei ole vaikeaa rikastua ja yllä olevat jutut ovat lähinnä kaupunkilegendaa tai vaihtoehtoisesti liian kapea katsantokanta. Päinvastoin, Suomessa rikastuminen on loppujen lopuksi aika helppoa, tai oikeastaan vaurastuminen. Vaurastumisella viittaan ajan myötä tapahtuvaan varallisuuden kasvuun ja ennen pitkää jopa taloudelliseen riippumattomuuteen.

Suomessa kaikki lähtee siitä, mihin kieltämättä suurehko verotuksemme käytetään. Meillä on kaikille lähes ilmainen varhaiskasvatus, sekä täysin ilmainen ja maailman parhaimpiin kuuluva koululaitos. Korkeammalla asteella sitten jopa opiskelijoille maksetaan siitä, että he lukevat itselleen tutkinnon!

Jos tätä vertaa moneen länsimaiseen yhteiskuntaan, on ero merkittävä. Mahdollisuuksien maassa Yhdysvalloissa opiskelijoilla ja heidän vanhemmillaan on yleensä valtava velkataakka, jos heillä ylipäätään on varaa käydä koulutus läpi. Kehittyvissä maissa taas vaurastumisen mahdollisuudet ovat pitkälti kiinni oikeaan perhetaustaan kuulumisesta. Suomessa tarjolla on koulutuksessa ja ylipäätänsä muutenkin mahdollisuuksien tasa-arvo, joka antaa Matti ja Maija Meikäläiselle hyvät pohjat tavoitella unelmiaan, esimerkiksi vaurastumista.

Se, että tuloerot ovat pieniä ei tarkoita sitä, että Suomessa ei voisi rikastua. Suomessa rikastumiseen vaaditaan vain järkevä ja pitkäjänteinen suunnitelma ja halua toteuttaa se. Voit tehdä lapsestasi miljonäärin ennen hänen eläkeikäänsä pelkästään sijoittamalla lapsilisät. Muuta ei tarvita - siis muuta kuin kärsivällisyytä! Jos sinulle ei käynyt niin onnekkaasti, että vanhempasi tekivät edellä mainitun (itselleni ei valitettavasti näin käynyt), niin vaurastuminen onnistuu kyllä aikuisiälläkin. Käytännössä resepti on yksinkertainen:

1. Hanki hyvä koulutus arvostetulta alalta (esim. Ekonomi, Juristi, Lääkäri, DI; kaikilla näillä koultustaustoissa mediaanitulot 4000-5000 euroa valmistumisen jälkeen, ja reilusti enemmän uran edetessä)
2. Käy töissä ja laita sijoituksiin reilusti enemmän kuin kulutat. Edellä mainituilla taustoilla ja tyypillisillä ammateilla onnistuu jopa 2000 euron sijoitukset kuukaudessa.
3. Sijoitukset ajallisesti ja maantieteellisesti hajauttaen matalakuluisiin tuotteisiin (esim. indeksirahastoihin). Ajan myötä korkoa korolle -ilmiö käynnistyy toden teolla, ja pääoma alkaa tekemään töitä.

Yllä mainittu suunnitelma on yksinkertainen ja hieman kärjistäen väitän että se onnistuu melkein jokaiselta. Toisaalta suurin osa meistä ei tätä tule saavuttamaan eri syistä (esim. ammatinvalinta, elämäntavat, kulutuspreferenssit, terveysongelmat). Siinä missä progressiivinen verotus kieltämättä hidastaa rikastumista ansiotuloilla, ajan myötä korkoa korolle -ilmiö ja ainakin tällä hetkellä käytännössä tasaverotetut pääomatulot kääntävät vaakakupin selkeästi vaurastumista suosivaksi.

Itse olen noudattanut pitkälti tätä suunnitelmaa, ja näillä näkymin olen taloudellisesti riippumaton neljänkymmenen ikävuoden kieppeillä. "Vauras", ehkä myös "rikas" olen viidenkymmenen ikäisenä, jos tämän rajana pidetään vaikkapa miljoonan euron sijoitusomaisuutta. Nämä siis sillä oletuksella, että teen sijoituksia nykyisellä n. 2000 euron kuukausitahdilla ja saan niille kohtuullisen tuoton.

Mitä lukijat olette mieltä? Onko vaurastuminen Suomessa niin vaikeaa kuin väitetään vai elänkö jonkinlaisessa kuplassa koska itselleni tämä näyttäisi olevan mahdollista? Bloggarikollega P.Ohatta esimerkiksi kertoo "eläkkeelle" jäämisen olevan mahdollista kenelle tahansa 35 vuotiaana, joten en ole yksin tätä mieltä :)